Voiko toiseen vaikuttaa, jos hän on päättänyt erota?

Joo ja ei. Se riippuu isoilta osin siitä, onko eroa miettivä valmis työskentelemään yhdessä niiden kadonneiden tunteiden takaisin saamiseksi. Itse olin tilanteessa, jossa minulle ilmoitettiin, että henkilö oli pohtinut jo muutaman kuukauden ajan tuntemuksiaan ja halusi olla varma ennen kuin kertoi minulle. Sellainen satuttaa todella paljon, kun ei anneta mahdollisuutta yhdessä tutkailla asioita.

Mies ilmoitti alkavansa etsiä omaa asuntoa, johon vastasin että selvä juttu, ei ketään voi väkisin parisuhteessa pitää, etsi vain. Jotain kummaa tapahtui ja mies ostelee lahjoja ja osoittaa hellyyttä nykyjään, eikä ole enää kertaakaan puhunut erosta. Riitelykin loppui täysin. 

Miksi ei vain eroa jos suhde ei toimi. Parempi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja ei. Se riippuu isoilta osin siitä, onko eroa miettivä valmis työskentelemään yhdessä niiden kadonneiden tunteiden takaisin saamiseksi. Itse olin tilanteessa, jossa minulle ilmoitettiin, että henkilö oli pohtinut jo muutaman kuukauden ajan tuntemuksiaan ja halusi olla varma ennen kuin kertoi minulle. Sellainen satuttaa todella paljon, kun ei anneta mahdollisuutta yhdessä tutkailla asioita.

Kyllä, samaa mieltä. Toisaalta sitten jos se toinen sanoo ääneen, mitä in ajatellut, sekin tulee puun takaa ja voi olla loukkaavaa. Olisiko joskus kuitenkin sanoa vain, että haluan erota, koska en rakasta sinua enää? Minulla oli ihana nuoruuden seurustelu. En huomannut mitään, kun toinen oli miettinyt eroa. Sitten kun hän lopulta sai sen sanottua, aloin tivata, miksi, mikä meidän suhteessa on vialla. Ne asiat, joita hän puristaminen jälkeen sanoi, olivat todella satuttavia. Minä en huolehdi kunnostani, minä katson typeriä tv-ohjelmia, minä roikun kiinni ystävissäni ja mikä pahinta: kun ollaan sängyssä, hän unelmoi toisista naisista. Tällä ihmisellä oli ikää 26 vuotta, eikä hän ollut siihen mennessä oppinut, mitä on hienotunteisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmoitti alkavansa etsiä omaa asuntoa, johon vastasin että selvä juttu, ei ketään voi väkisin parisuhteessa pitää, etsi vain. Jotain kummaa tapahtui ja mies ostelee lahjoja ja osoittaa hellyyttä nykyjään, eikä ole enää kertaakaan puhunut erosta. Riitelykin loppui täysin. 

Höh. Tietenkin hänellä oli joku toinen! Juuri noin se käy. Ilmoittaa aikovansa erota. Sittenkin yhtäkkiä alat saada lahjoja ja hellyyttä, se sinun puoliso ei saanutkaan haluamaansa, meni poikki sen salarakkaan kanssa. Tai sitten se toimen ei lämmennyt alkuunkaan. Miehesi luuli, että saa sen houkuteltua, muttei onnistunut. Sen jälkeen iski syyllisyys, jota hän nyt hyvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmoitti alkavansa etsiä omaa asuntoa, johon vastasin että selvä juttu, ei ketään voi väkisin parisuhteessa pitää, etsi vain. Jotain kummaa tapahtui ja mies ostelee lahjoja ja osoittaa hellyyttä nykyjään, eikä ole enää kertaakaan puhunut erosta. Riitelykin loppui täysin. 

Minunkin mies sanoi, että haluaa avioeron eikä rakasta. Sanoin vain, että jaahas. Ja sinne mies häipyi. 21 vuoden avioliitto oli sitten siinä ja hänellä oli jo valmiina nainenkin. Tästä on jo vuosia aikaa, ei ole takaisin kinunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmoitti alkavansa etsiä omaa asuntoa, johon vastasin että selvä juttu, ei ketään voi väkisin parisuhteessa pitää, etsi vain. Jotain kummaa tapahtui ja mies ostelee lahjoja ja osoittaa hellyyttä nykyjään, eikä ole enää kertaakaan puhunut erosta. Riitelykin loppui täysin. 

Höh. Tietenkin hänellä oli joku toinen! Juuri noin se käy. Ilmoittaa aikovansa erota. Sittenkin yhtäkkiä alat saada lahjoja ja hellyyttä, se sinun puoliso ei saanutkaan haluamaansa, meni poikki sen salarakkaan kanssa. Tai sitten se toimen ei lämmennyt alkuunkaan. Miehesi luuli, että saa sen houkuteltua, muttei onnistunut. Sen jälkeen iski syyllisyys, jota hän nyt hyvittelee.

Ihan sama tuli mieleen. Tuolla miehellä oli aikeet hankkia oma asunto, koska oli toinen nainen (tai mies) katsottuna. Jokin meni pieleen. Nyt jakaa ruusuja ja lahjoja, ettei entinen emäntä jätä. Puistattava tapaus.

Riippuu, kuinka hyvä olet kiristämään ja manipuloimaan, kyllä se silti jonkin verran vaivannäköä vaatii, eikä onnistuminen ole silti satavarmaa. Pinnistä, pinnistä.

Kuinka huono itsetunto on ihmisellä, joka haluaa olla yhdessä toisen kanssa, joka on sanonut ettei rakasta??

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä voi keskustella. Jos toinen sanoo, että ei enää rakasta, niin kuinka hän sen tietää. Onko ihastus vähentynyt vai onko syvempi syy. Mulla itselläni rakkaus loppui siksi, että toinen oli julma ja ehdoton joka asiassa. Meidän yhteinen koira oli se viimeinen pisara. Hän vain päätti, ettei enää vie sitä ulos ja piste. Mä sanoin, että ei voi olla niin, koska koira on perheenjäsen ja jos mulla on pidempi päivä, hänen täytyy viedä se ulos päivällä, vaikka joutuisin hoitamaan aamu- ja iltalenkit yksin. Näitä asioita oli siis monta muutakin, missä tuli ilmi, kuinka julma hän on pohjimmiltaan. Mulla oli kerran e-pilleriresepti apteekkiin, muttei varaa ostaa niitä sillä hetkellä. Hän sanoi, että ole sitten ilman niitä. Ei antanut rahaa, vaikka kyse oli muutamasta kympistä. Siinä kävi niin, että ostin kondomipaketin ja sanoin, että selvä, näitä sitten käytetään jatkossa. Olin pelkästään hänen takiaan ne pillerit ottanut alun perin, en itseni takia. Tuollaisista julmista teoista se rakkaus kuolee.

Rakki piikille. Olis ollut helppo ratkaisu.

Kysy ap itseltäsi miksi haluat olla väkisin ihmisen kanssa, joka ei rakasta sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja ei. Se riippuu isoilta osin siitä, onko eroa miettivä valmis työskentelemään yhdessä niiden kadonneiden tunteiden takaisin saamiseksi. Itse olin tilanteessa, jossa minulle ilmoitettiin, että henkilö oli pohtinut jo muutaman kuukauden ajan tuntemuksiaan ja halusi olla varma ennen kuin kertoi minulle. Sellainen satuttaa todella paljon, kun ei anneta mahdollisuutta yhdessä tutkailla asioita.

Kyllä, samaa mieltä. Toisaalta sitten jos se toinen sanoo ääneen, mitä in ajatellut, sekin tulee puun takaa ja voi olla loukkaavaa. Olisiko joskus kuitenkin sanoa vain, että haluan erota, koska en rakasta sinua enää? Minulla oli ihana nuoruuden seurustelu. En huomannut mitään, kun toinen oli miettinyt eroa. Sitten kun hän lopulta sai sen sanottua, aloin tivata, miksi, mikä meidän suhteessa on vialla. Ne asiat, joita hän puristaminen jälkeen sanoi, olivat todella satuttavia. Minä en huolehdi kunnostani, minä katson typeriä tv-ohjelmia, minä roikun kiinni ystävissäni ja mikä pahinta: kun ollaan sängyssä, hän unelmoi toisista naisista. Tällä ihmisellä oli ikää 26 vuotta, eikä hän ollut siihen mennessä oppinut, mitä on hienotunteisuus. 

Valehdellako olisi pitänyt? Miksi tivata ihmiseltä näitä syitä, jos ei halua niitä kuitenkaan kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on avopuolison kanssa tilanne, että hän on ilmaissut halunsa erota ajat sitten, mutta ei tee elettäkään toteuttaakseen tätä. Asumme minun omistamassani asunnossa. 

No jopas jotain.

Kai tuosta nyt pääsee eroon.  

Avain (salaa) pois ja jää pihalle. On sitä itse halunnut.

Saa hakea tavarat sovitusti niin, että muitakin on paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisit olla ihmisen kanssa, joka haluaa erota? 

Miehen tilipussi.

Meillä maalla se on kyllä usein naisen tilipussi, joka kiinnostaa. Tai perintö. Työttömyys on aivan hirveissä lukemissa. Kun yksi tehdas sulki ovensa, sieltä jäi työttömäksi kymmeniä miehiä ja vain 2 naista, eikä kenellekään löydy uutta työtä. Naapurilla on jo 3 ammattia, mutta taas ollut koronasta alkaen työttömänä. Rouva käy kotihoidossa hoitajana töissä kun heille tuli taloon kattoremontti, tämän rouvan perintörahoilla senkin maksoivat. Ja ainahan AE on niin, että pienillä paikkakunnilla on paljon hyvää, on luontoa ja rauhaa ja kohtuuhintainen asuminen, mutta tuo työttömyys on jotain järkyttävää. Joskus tuntuu, että ihmisen pitäisi pyhällä hengellä elää, kaikki kallistunut niin paljon, ja harvassa perheessä molemmilla puolisoilla pysyvät työpaikat. Eroja paljon, ja kyllä se koettelee mielenterveyttä ja taloudellista sietokykyä, kun niin moni on ilman työtä, miehet erityisesti.

Ai kamalaa.

Joku kirjaton karjaton mies.

Vässykkä. Rahaton.

Miten tommonen suhde toimii. Saako mies itsehäpeältään edes erektiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä voi keskustella. Jos toinen sanoo, että ei enää rakasta, niin kuinka hän sen tietää. Onko ihastus vähentynyt vai onko syvempi syy. Mulla itselläni rakkaus loppui siksi, että toinen oli julma ja ehdoton joka asiassa. Meidän yhteinen koira oli se viimeinen pisara. Hän vain päätti, ettei enää vie sitä ulos ja piste. Mä sanoin, että ei voi olla niin, koska koira on perheenjäsen ja jos mulla on pidempi päivä, hänen täytyy viedä se ulos päivällä, vaikka joutuisin hoitamaan aamu- ja iltalenkit yksin. Näitä asioita oli siis monta muutakin, missä tuli ilmi, kuinka julma hän on pohjimmiltaan. Mulla oli kerran e-pilleriresepti apteekkiin, muttei varaa ostaa niitä sillä hetkellä. Hän sanoi, että ole sitten ilman niitä. Ei antanut rahaa, vaikka kyse oli muutamasta kympistä. Siinä kävi niin, että ostin kondomipaketin ja sanoin, että selvä, näitä sitten käytetään jatkossa. Olin pelkästään hänen takiaan ne pillerit ottanut alun perin, en itseni takia. Tuollaisista julmista teoista se rakkaus kuolee.

Rakki piikille. Olis ollut helppo ratkaisu.

On ongelma, että miehet ovat lopulta aika pehmeäluonteisia ja taipuvat siten naisen tahtoon ottaa koira, tai jatkaa parisuhdetta vaikka erosta oltaisi jo puhuttu. Viittaan tuolla edellä kerrottuun. Ja tuo koiraa lenkittämästä kieltäytynyt mies ei olisi ikinä koiraa varmaan halunnutkaan, ei vain saanut aikanaan sanotuksi. Ne todelliset tunteet sitten kuitenkin ryöpsähtävät ilmoille ennen pitkää. 

Pohdin tätä nyt kun meillä lapset kinuavat koiraa, mies on minulle näyttänyt vihreää valoa mutta sillä ehdolla että hän ei sitä sitten lenkitä eikä hoida. Tämä ei ole lupaavaa ollenkaan ja olenkin päättänyt että koiraa ei tule niin kauan kuin tämä seurustelusuhde jatkuu. Mies luulee olevansa joustava, mutta todellisuudessa valehtelee itselleen (ja meille). Hän ei vain saa suustaan kakaistuksi ettei halua koiraa. En kestäisi sitä ilmapiiriä, että koira ei ole tervetullut. Olen kerran tämän jo 2-kymppisenä kokenut, silloin ex-mies kännissä avautui että noin vain menin ja otin koiran häneltä kysymättä (olin tuolloin pohtinut eroa jo muutenkin, hänkin se noin vain ryyppäsi ja lähti baariin minulta kysymättä). Mutta ärsytti se kaksinaamaisuus, että arjessa aina muka hymyili koiralle ja sen edesottamuksille. Sitten yhtäkkinen kännipurkaus että ei siitä tykännytkään. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei voi vaikuttaa, mikäli mies on oikeasti tosissaan, eikä tuollaista sairasta sadistista kiusaamista, kuten yllä olevalla vastaajalla.

Nythän ei tiedetä, onko kyseessä mies vai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se eron siemen on jo silloin kylvetty kun rakkaus loppuu.

Mikäs aforismi tämä on?

Ihmisillä tulee kaikenlaisia tympääntymisen hetkiä, eikä rakkaus välttämättä noin vain naps lopukaan, vaikka siltä tuntuisi juuri sillä hetkellä.

Se on selvä, että jos se loppuu niin ei varmaankaan ole juuri syytä olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on sikäli ongelmallinen, että yleensä eroa haluava on jo miettinyt asiaa pidempään ja tehnyt surutyötä asian eteen.  Kun hän on valmis, hän kertoo asian kumppanille, jolle tämä tulee yllätyksenä.  Vielä vaikeammaksi asian tekee se, jos uusi kumpani on jo katsottuna.  Silloin ei ainakaan millään muulla kuin hyvällä saa toisen päätä käännettyä takaisinpäin ja hyvin harvoin silloinkaan.

Tässä on myös se paradoksi, että ihminen, joka tulee tällä tavalla julmasti puun takaa jätetyksi, ei tietenkään halua yrittää "hyvällä" yhtään mitään. Onhan tuo aivan valtavan rumasti ja piittaamattomasti tehty.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei vain eroa jos suhde ei toimi. Parempi yksin.

Harvoin kai se niin menee, että kummatkin on sitä mieltä, ettei suhde toimi. Toisen mielestä toimii hyvin, toinen taas on tyytymätön. Ei ne syyt aina siihen suhteeseen edes liity. Ihan omakohtaisesti voin tämän tunnustaa, että etenkin nuorempana kun suhteessa alkoi vakaampi vaihe, ensihuumasta oli päästy, ei vaan itse ollut kypsä katsomaan suhdetta pidemmälle. 

Kumppanuus on vaikea laji. Myönnän, että juoksin suhteesta toiseen miettimättä, olisiko sitä voinut rakentaa pidemmälle ja olisinko minä itse voinut päästää irti liiallisista odotuksista. Kun se toinen ei kuitenkaan voi olla koko ajan koko maailma toiselle ihmiselle. 

Minulla tapahtui ajattelussa muutos vasta 25-vuotiaana, jolloin ihan fyysisesti ja psyykkisesti alkoi tulla oireita, että perhe täytyy perustaa. Vauvakuume. Yhtenä yönä olin uuden seurustelukumppanin kanssa nukkumassa, kun heräsin voimakkaaseen uneen. Unessa odotin vauvaa ja tein kotia pienelle ihmiselle. Kun heräsin siinä kesken unen, herätin tämän uuden kumppanin ja kysyin, mitä mieltä hän on, jos hankitaan vauva. Muistan sen ilmeen. Kesken unien uudehko tyttöystävä tivaa, hankitaanko vauva. Hän näytti siltä, että onko tuo sekaisin vai muuten vaan höpsähtänyt. Sanoi, että voitko kysyä tuota muutaman kuukauden päästä uudestaan. Meille tuli lapsi, kun olin 28 v. Oikeastaan olen nykyisin sitä mieltä, että se oli myös sattumaa, kuka se lapsen isä oli. Minulle tuli 25-vuotiaana halu sitoutua, ja sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että entisissä miesystövissö olisi ollut jotain vikaa. Ei heissä ollut, ja suhteet toimivat hyvin. Se oli minun oma sisäinen villi maailmani, joka pakotti lentämään uuden luo aina kun entinen suhde tuntui väljähtyneeltä.