Voiko toiseen vaikuttaa, jos hän on päättänyt erota?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisit olla ihmisen kanssa, joka haluaa erota? 

Miehen tilipussi.

"...tunnustus, että hän ei rakasta sinua enää kuten ennen."

Rakkaushan on silloin vain muuttunut, ei päättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ainakin useimmiten on yritystä kontrolloida sitä naisen päätöstä ja siitä seuraavia toimia. Että jos on oikein vihainen ja pakottava niin naisen tunteet kääntyykin pois erosta ja mies voisi taas rauhassa omistaa sen naisen.

Ja näillä toimillaan mies varmistaa, että se ero oikeasti tulee ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisit olla ihmisen kanssa, joka haluaa erota? 

En ole ap, mutta suurimmassa osassa pitkiä liittoja on myös huonompia aikoja. Joskus halutaan erota. Yleensä vielä niin, että vain toinen haluaa erota, toinen ei. Niistäkin ajoista voi päästä yli. Omat vanhemmat opettivat, ettei lannistuta pienistä. Silti he muuttivat erilleen, kun olin 11v. Saman katon alle palasivat vuoden päästä. Siinä tuli se kyllästyminen toiseen. Toisessa alkaa ärsyttää tavat ja puheet ja käyttäytyminen. Miksi jätät aina sukkasi lojumaan lattialle? Miksi nalkutat aina pikkuasioista, kuten sukista? Nelikymppisen ihmisen vapauden kaipuu. Joko ostaa purjeveneen, moottoripyörän tai ottaa avioeron. Tosin minun vanhempani saivat avioliittoon neuvontaa, kävivät keskustelemassa ja sovittelemassa. Harvoin ne solmut aukeaa, jos keskenään vaan kinastelee.

Kyllä se on niin ettei siinä vaiheessa voi toisen päätökseen vaikuttaa. Juuri näin kävi minulle. Uusi ihastus kun toisella on, niin ei siinä järkeä kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin ettei siinä vaiheessa voi toisen päätökseen vaikuttaa. Juuri näin kävi minulle. Uusi ihastus kun toisella on, niin ei siinä järkeä kuunnella. 

Kyllä se vaan niin on että joskus siihen voi kuitenkin vaikuttaa, vaikka sinä et tuolla kertaa voinutkaan.

Ennenkuin ihmiskunta kollektiivisesti vihdoin  ymmärtää, että yhdessäolo on vapaaehtoista, en aio itse mennä enää parisuhteeseen. En riskeeraa henkeäni ja mielenterveyttäni ottamalla sitä riskiä, että minua painostetaan jatkamaan suhdetta jossa en halua olla. 

"Meidän suhde on niin monimutkainen että minulla menisi viikko selittää kaikki kuviot"

Sinun kannattaa ehdottomasti pysyä noin sairaassa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluaisit olla ihmisen kanssa, joka haluaa erota? 

Miehen tilipussi.

Meillä maalla se on kyllä usein naisen tilipussi, joka kiinnostaa. Tai perintö. Työttömyys on aivan hirveissä lukemissa. Kun yksi tehdas sulki ovensa, sieltä jäi työttömäksi kymmeniä miehiä ja vain 2 naista, eikä kenellekään löydy uutta työtä. Naapurilla on jo 3 ammattia, mutta taas ollut koronasta alkaen työttömänä. Rouva käy kotihoidossa hoitajana töissä kun heille tuli taloon kattoremontti, tämän rouvan perintörahoilla senkin maksoivat. Ja ainahan AE on niin, että pienillä paikkakunnilla on paljon hyvää, on luontoa ja rauhaa ja kohtuuhintainen asuminen, mutta tuo työttömyys on jotain järkyttävää. Joskus tuntuu, että ihmisen pitäisi pyhällä hengellä elää, kaikki kallistunut niin paljon, ja harvassa perheessä molemmilla puolisoilla pysyvät työpaikat. Eroja paljon, ja kyllä se koettelee mielenterveyttä ja taloudellista sietokykyä, kun niin moni on ilman työtä, miehet erityisesti.

Joo, voi vaikuttaa. Sen toisen voi onnistua ylipuhumaan, että suhdetta kuitenkin vielä jatkettaisiin ainakin jonkin aikaa koska x ja y. Mutta mitä sillä saavutetaan? Useimmiten ei lopulta yhtään mitään. Lähes aina lopputulos on kuitenkin sama, eli ero on vääjäämätön. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, voi vaikuttaa. Sen toisen voi onnistua ylipuhumaan, että suhdetta kuitenkin vielä jatkettaisiin ainakin jonkin aikaa koska x ja y. Mutta mitä sillä saavutetaan? Useimmiten ei lopulta yhtään mitään. Lähes aina lopputulos on kuitenkin sama, eli ero on vääjäämätön. 

Tuo ei pidä paikkaansa. Lähes aina lopputulos on ero? Ei kyllä ole, ja tästähän on myös paljon tutkittua tietoa. Pitkissä parisuhteissa tulee kriisejä. Kriisi on myös mahdollisuus, jolloin parisuhteen haasteita voidaan käsitellä ja saada aikaan muutosta. Jos on ratkaisemattomia riitoja, niitä voidaan päästä käsittelemään nostamalla kissa pöydälle. Tai elämäntilanteen kriisit, roolien muutokset, kuormitus ja väsyminen. Identiteettikriisistä on helppoa hylätä puoliso, hakea uudestaan omaa identiteettiään, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Kriisi tarjoaa myös mahdollisuuden muutokseen, johon sitoudutaan yhdessä, jos hyvin käy. Kun toinen haluaa erota, on viisautta selvittää, miksi. Siihen on jokin syy, ettei suhteessa ole hyvä olla. On asioita, joiden takia on syytäkin erota ja jotka eivät tahtomalla korjaannu, mutta hyvin usein parisuhde paranee parisuhteen kriisin seurauksena. Vaikka olisi ajauduttu henkisesti erilleen, sieltäkin on mahdollista löytää polku yhteen. Vähän kuin löytäisi takaisin vanhan lapsuudenystävänsä luo.  Väestöliitto esimerkiksi järjestää maksuttomia palveluita, kuten verkkokursseja, chat-palvelua, puhelinneuvontaa, verkkotapaamisia.

Kyllä se eron siemen on jo silloin kylvetty kun rakkaus loppuu.

Se on yksi pitkän suhteen yleinen ominaisuus, että jossain kohtaa alkaa miettiä rakastaako enää. Kuten tälläkin palstalla moni kirjoittaa, se hullaantumisvaihe on mennyt ja tuntuu että toinen on enää "vain rakas ystävä".

Täysin normaalia, ja tuosta kehittyy vahva kumppanuus ja rakastaminen, mutta joitain se hämmentää niin että ilmoittavat haluavansa erota. Koska eivät enää rakasta, ainakaan "oikein"..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään mies ei lähde suhteesta ellei sillä ole jo joku uusi kiikarissa. 

Luin koko ketjun läpi, ja sen paremmin aloituksesta kuin mistään muustakaan ei käy ilmi, että ap olisi nainen ja eroa haluava kumppani mies. Taas siis tehdään oletuksia ilman tietoa.

Yleisen tunnetun faktan toteaminen ei tarkoita että sen pitäisi liittyä juuri aloituksen nimenomaiseen tilanteeseen. Kato kun sitä voi keskustelua käydä vähän laajemminkin.

Se nyt vaan on tunnettu tosiasia että miehet lähtee siinä tilanteessa kun niillä on seuraava hoito katottuna, koeajettuna ja kortteeri sovittuna.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi näin, mies sanoi ettei enää rakasta ja haluaa erota. Alkujärkytyksen jälkeen ehdotin että katsottaisiin yhdessä vielä vuoden loppuun saakka, eli muutamia kuukausia. Että jos sitten edelleen haluaa erota, niin tehdään.

Ei erottu. Miehen ahdistuksen syynä oli työuupumus, ei parisuhde. Ei vaan sitä siinä kohtaa kyennyt erittelemään.

Juuri tämä! On mahdollista että mieli muuttuu.

Kannattaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Se on yksi pitkän suhteen yleinen ominaisuus, että jossain kohtaa alkaa miettiä rakastaako enää. Kuten tälläkin palstalla moni kirjoittaa, se hullaantumisvaihe on mennyt ja tuntuu että toinen on enää "vain rakas ystävä".

Täysin normaalia, ja tuosta kehittyy vahva kumppanuus ja rakastaminen, mutta joitain se hämmentää niin että ilmoittavat haluavansa erota. Koska eivät enää rakasta, ainakaan "oikein"..

Kyllähän se noin on. Minulta kysyttiin, onko minulla hyviä ystäviä. Mietin hetken ja vastasin, että paras ystäväni on aviomieheni. Ei varmasti nuorena ollut. Silloin oli intohimoista rakkautta. 

Kun lapset olivat ihan pieniä, rakkaus muutti muotoaan. Yhtenä päivänä mietin, että en enää rakasta kuten ennen. Toisaalta ihailin häntä isänä ja olin kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse olla yksin vastuussa lapsista tai rahatilanteesta. Läheisyyttä oli jonkin verran, mutta sekään ei ollut ikinä sellaista, että kun tulen kotiin, minulle tulisi vastustamaton halu halata tai päästä toisen kainaloon. Enemmänkin se oli sitä, että istutaan lähekkäin sohvalla tai antaa iltasuukon nukkumaan mennessä. Kyllä minun mielestäni näin jälkikäteen ajatellen rakkaus muutti muotoaan, siihen sekoittui kumppanuus ja vanhemmuus. Siihen sekoittui myös riitoja, esimerkiksi siitä, kumpi käy ruokakaupassa tai kumpi jää hoitamaan sairasta lasta kotiin. Joskus mieheni tiuskii eikä kerro syytä. En voi sietää sitä piirrettä hänessä, ja silloin kun perheessä oli pienet lapset ja yöunet välillä heikot, hän tiuski yhä enemmän. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisiko parempi jatkaa yksin.

Sitten taas kun lapset ovat kasvaneet, ollaan osattu välillä tehdä mukavia asioita kahdestaan, käyty viikonloppulomalla tai musiikkia kuuntelemassa.  Meillä on ollut tukiverkostoa, joka on huolehtinut kouluikäisistä lapsista, kun ollaan miehen kanssa oltu ihan hunningolla. Tuo on siis vitsi, mutta jos me ollaan yhdessä viikonlopuksi jonnekin lähdetty, kyllä siellä on valvottu yömyöhään, syöty roskaruokaa, istuttu pubissa tai saunottu lonkerotökit kädessä. Kotona ollessa on hyvin vähäistä mitkään yötä myöten valvomiset, ja niitäkin kuitenkin ihminen kaipaa, sitä vapautta kaikesta vastuusta. Mieheni ei myöskään ole yhtä usein tiuskiva tai äkäinen, vaan on tasaisempi mieleltään. Silloin on kiva suunnitellakin yhdessä mukavia juttuja.

Meillä jo vanhin lapsi asuu omillaan. Kun pesä tyhjenee, saapa nähdä, kuinka se muuttaa parisuhdetta.

Eikö kerrankin ole raikasta ja virkistävää, että mieskin voi haluta ja hakea eroa? 

Suurin osa avioeroistahan on naisten hakemia, ja eroprosessi naisen aloittama.

Kun kerrankin löytyy kunnon mies, joka oma-aloitteisesti kertoo haluavansa erota, ja ehkä jopa laittaa eroprosessinkin alkuun, niin heti häntä ollaan lyttäämässä. Ihme palsta tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on avopuolison kanssa tilanne, että hän on ilmaissut halunsa erota ajat sitten, mutta ei tee elettäkään toteuttaakseen tätä. Asumme minun omistamassani asunnossa. 

Ero = viimeinen kotityö.

Tilanne on sikäli ongelmallinen, että yleensä eroa haluava on jo miettinyt asiaa pidempään ja tehnyt surutyötä asian eteen.  Kun hän on valmis, hän kertoo asian kumppanille, jolle tämä tulee yllätyksenä.  Vielä vaikeammaksi asian tekee se, jos uusi kumpani on jo katsottuna.  Silloin ei ainakaan millään muulla kuin hyvällä saa toisen päätä käännettyä takaisinpäin ja hyvin harvoin silloinkaan.