Ihmisten aliarvioimisesta

En ole törmännyt. Yleensä ihmiset saavat suunsa auki ja kertovat, mitä mieltä ovat mokomasta. Etenkin asiantuntijat.

Miettinyt samaa. Monet nk.jyrät ovat äänessä ja saavat arvostusta hankalasta luonteestaan huolimatta. Sosiaaliset ja hiljaiset jäövät helposti syrjään. 

Olen myös jörkyttynyt, että raha ja omaisuus tuo arvostusta!!!

Modernein esimerkki on varmaan sosiaalinen media. Kun annat ymmärtää asioittesi olevan hyvin ja julkaiset ihania kuvia, ihmiset tykkää. Katsopa seuraajien hehkutusta näillä tilleillä. Ihmisiä on helppo huiputtaa. Vaikka todellisuus on usein ihan nuuta, ihmiset kumartavat ympärilläsi.

Ohitan. 

En kommentoi tänään

avauksia enempää.

 E

Esimerkki omasta elämästäni: Olen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta työni hoidan aina hyvin. Minua oltiin siirtämässä uuteen työpisteeseen, työnkuva ei olisi muuttunut mitenkään, vain fyysinen työpiste ja työ"kaverit". Esimies palaveerasi näiden muiden kanssa tulevasta työnkuvastani, minua ei jostain syystä otettu palaveriin mukaan. Minulla oli vastaavasta työstä yli 10 vuoden työkokemus, kun näillä palaveriin osallistujilla 2-max. 3 vuotta. Sitten kun työni uudessa työpisteessä alkoi, minulle saneltiin kuin vähä-älyiselle työni sisältö. Kun oli jotain tärkeitä palavereja, muut menivät mutta minun täytyi kuulemma jäädä pitämään puljua pystyssä. Nämä palaverin asiat olivat sellaisia, joista ennenkaikkea minä olisin hyötynyt, koska tein myös sairasloma ja vuosiloma sijaisuuksia muissa pisteissä ja asia koski juuri näitä asioita. Sitten esim. kun tein jonkin ihan normaalin työtehtävän, joku saattoi ihmetellen sanoa että sehän meniKIN ihan hyvin. Työ, jota olin tehnyt jo yli 10 vuotta... Jonkin aikaa jaksoin katsoa tuollaista, mutta sitten lähdin muualle töihin, koska koin että ammattitaitoni menee täysin hukkaan tuolla. Sain mielenkiintoisemman ja haastavamman työn paremmalla palkalla. Tässä uudessa työpaikassa oli vahva kollegiaalisuus ja siellä oltiin tekemässä töitä eikä juoruamassa kuten aikaisemmassa työpaikassani. 

Aliarvioin itse aikanaan paskaduunissa tuntemattoman uuden työkaverin aivan täysin. Hän teki siis sellaista simppeliin varastohommaan verrattavaa työtä, kuten minäkin.
Vaikutti jotenkin tosi simppeliltä; lässytti puhuessaan ja jutteli lähinnä jostain pesukonehankinnoista ja muusta turhanpäiväisestä kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä asioita. Neuvoi minua usein pyytämättä ja käytännössä tavutti puheensa, puhui siis kuin lapselle vaikken edes tarvinnut neuvoja. Ajattelin että voi, hän nyt on tuollainen latvakakkonen, mutta onneksi on sentään saanut tällaisen työpaikan jossa pärjäisi koulutettu apinakin.

Parin viikon päästä selvisi, että työ oli hänelle sivuduunia. Päätoimisesti hän teki oli ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen. Oli siis tohtorikoulutettavana itse.

Tajusin ettei hän lässyttänyt minulle koska oli yksinkertainen, vaan koska piti minua yksinkertaisena.

Opin kyllä läksyni.

Vierailija kirjoitti:

Aliarvioin itse aikanaan paskaduunissa tuntemattoman uuden työkaverin aivan täysin. Hän teki siis sellaista simppeliin varastohommaan verrattavaa työtä, kuten minäkin.
Vaikutti jotenkin tosi simppeliltä; lässytti puhuessaan ja jutteli lähinnä jostain pesukonehankinnoista ja muusta turhanpäiväisestä kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä asioita. Neuvoi minua usein pyytämättä ja käytännössä tavutti puheensa, puhui siis kuin lapselle vaikken edes tarvinnut neuvoja. Ajattelin että voi, hän nyt on tuollainen latvakakkonen, mutta onneksi on sentään saanut tällaisen työpaikan jossa pärjäisi koulutettu apinakin.

Parin viikon päästä selvisi, että työ oli hänelle sivuduunia. Päätoimisesti hän teki oli ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen. Oli siis tohtorikoulutettavana itse.

Tajusin ettei hän lässyttänyt minulle koska oli yksinkertainen, vaan koska piti minua yksinkertaisena.

Opin kyllä läksyni.

Selvisikö miksi hän oli tuossa sivuduunissa? Ihan vain rahan vuoksi vai oliko jokin erityinen tarkoitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliarvioin itse aikanaan paskaduunissa tuntemattoman uuden työkaverin aivan täysin. Hän teki siis sellaista simppeliin varastohommaan verrattavaa työtä, kuten minäkin.
Vaikutti jotenkin tosi simppeliltä; lässytti puhuessaan ja jutteli lähinnä jostain pesukonehankinnoista ja muusta turhanpäiväisestä kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä asioita. Neuvoi minua usein pyytämättä ja käytännössä tavutti puheensa, puhui siis kuin lapselle vaikken edes tarvinnut neuvoja. Ajattelin että voi, hän nyt on tuollainen latvakakkonen, mutta onneksi on sentään saanut tällaisen työpaikan jossa pärjäisi koulutettu apinakin.

Parin viikon päästä selvisi, että työ oli hänelle sivuduunia. Päätoimisesti hän teki oli ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen. Oli siis tohtorikoulutettavana itse.

Tajusin ettei hän lässyttänyt minulle koska oli yksinkertainen, vaan koska piti minua yksinkertaisena.

Opin kyllä läksyni.

Selvisikö miksi hän oli tuossa sivuduunissa? Ihan vain rahan vuoksi vai oliko jokin erityinen tarkoitus?

Ihan vain rahan vuoksi. Sai ns. ylimääräistä taskurahaa.

Oma isäni ei arvosta minua , ihan sama mitä sanon mutta jos toinen lapsi sanoo saman niin silloin asia on ok . Harmittaa mutta koitan kovettaa itseni enkä välitä mutta minkä sitä luonnolleen voi . Eli olen näkymätön turhake paitsi kun tarvitsee tehdä jotain . Tuntuu kun puhuisi seinille eikä välitetä yhtään .

Vierailija kirjoitti:

Aliarvioin itse aikanaan paskaduunissa tuntemattoman uuden työkaverin aivan täysin. Hän teki siis sellaista simppeliin varastohommaan verrattavaa työtä, kuten minäkin.
Vaikutti jotenkin tosi simppeliltä; lässytti puhuessaan ja jutteli lähinnä jostain pesukonehankinnoista ja muusta turhanpäiväisestä kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä asioita. Neuvoi minua usein pyytämättä ja käytännössä tavutti puheensa, puhui siis kuin lapselle vaikken edes tarvinnut neuvoja. Ajattelin että voi, hän nyt on tuollainen latvakakkonen, mutta onneksi on sentään saanut tällaisen työpaikan jossa pärjäisi koulutettu apinakin.

Parin viikon päästä selvisi, että työ oli hänelle sivuduunia. Päätoimisesti hän teki oli ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen. Oli siis tohtorikoulutettavana itse.

Tajusin ettei hän lässyttänyt minulle koska oli yksinkertainen, vaan koska piti minua yksinkertaisena.

Opin kyllä läksyni.

"ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen."

Tämä lause tuhosi tämän trollin uskottavuuden.

Itselläni on ollut opettelemista asiantuntijuuden näyttämisessä. Olisiko tässäkin kyse siitä. Eli käytännössä vaikka tehdään asiantuntijana yhdessä töitä se EI tarkoita sitä, että kysytään apua vaan sinulla pitää olla asiantuntijana pari ehdotusta, joista voit kysyä kollegoilta, että mikä näistä ehdotuksista olisi järkevin etenemistapa. Eli asiantuntijan pitää tehdä se pohjatyö itse.

Toinen aika yleinen tilanne on, että asiantuntija listaa tekemänsä työt. Se ei ole asiantuntijuutta vielä vaan listaamisen lisäksi pitää kertoa se hyöty, joka tehdystä työstä on.

Kolmas on itsensä alentaminen eli  aloitetaan lause "mulla olisi yksi tyhmä kysymys". Kaikki tekevät bälillä tyhmiäkin kysymyksiä.

Asiantuntijuus on yhdistelmä sosiaalisuutta ja pelisilmää. Poikkeksena ne asiantuntijat, jotka ovat todellakin neroja työssään ja heillä on jokin todella specifi asiantuntevuus osa-alue, jota kukaan muu ei ymmärrä/osaa, he saavat arvostusta ihan asiantuntevuutensa perusteella. Mutta riviasiantuntijan pitää osaa pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliarvioin itse aikanaan paskaduunissa tuntemattoman uuden työkaverin aivan täysin. Hän teki siis sellaista simppeliin varastohommaan verrattavaa työtä, kuten minäkin.
Vaikutti jotenkin tosi simppeliltä; lässytti puhuessaan ja jutteli lähinnä jostain pesukonehankinnoista ja muusta turhanpäiväisestä kuin ne olisivat maailman tärkeimpiä asioita. Neuvoi minua usein pyytämättä ja käytännössä tavutti puheensa, puhui siis kuin lapselle vaikken edes tarvinnut neuvoja. Ajattelin että voi, hän nyt on tuollainen latvakakkonen, mutta onneksi on sentään saanut tällaisen työpaikan jossa pärjäisi koulutettu apinakin.

Parin viikon päästä selvisi, että työ oli hänelle sivuduunia. Päätoimisesti hän teki oli ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen. Oli siis tohtorikoulutettavana itse.

Tajusin ettei hän lässyttänyt minulle koska oli yksinkertainen, vaan koska piti minua yksinkertaisena.

Opin kyllä läksyni.

"ykköstutkijana yliopistossa biolääketieteen laitoksella tutkimuksessa, jossa etsittiin uraauurtavia metodeja eläinkokeiden korvaamiseen."

 

 

Tämä lause tuhosi tämän trollin uskottavuuden.

Okei. Mikä siinä ahdistaa?

Trollista ei ole kyse, keksisin jotain mielenkiintoisempaa jos olisi tarve trollailla.

Minulle on osunut pari työsuhdetta, jossa pomo on aliarvioinut suurinta osaa työntekijöistä, itseni mukaanlukien. Hän ei millään halunnut antaa ns haastavampia projekteja muille kuin itselleen, vaikka oma suoriutumisensa niistä oli vähintään kyseenalaista. -Lomiensa aikana nämä samanlaiset hommat sitten hoitui muilta ihan helposti.

Minua on myös aliarvioitu aikanaan opinnoissa. Yksi kurssi osui sellaiseen elämäntilanteeseen etten jaksanut keskittyä kunnolla ja se ei mennyt kovin hyvin, sain arvosanaksi 1 ja korotin myöhemmin sen 5. Ne, ketkä olivat samaan aikaan sillä ekalla kurssilla, kohtelivat minua tuon ensimmäisen huonomman arvosanan perusteella kuin vähä-älyistä. En alkanut selittää elämäntilannettani näille, mutta huomaan, ettå jotkut heistä vielä vuosien päästäkin kohtelevat minua ns alentavasti, vaikka olen meistä ainoa jolla on ns työelämässä ollut näytön paikkoja eikä ne ole jääneet heiltä huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Oma isäni ei arvosta minua , ihan sama mitä sanon mutta jos toinen lapsi sanoo saman niin silloin asia on ok . Harmittaa mutta koitan kovettaa itseni enkä välitä mutta minkä sitä luonnolleen voi . Eli olen näkymätön turhake paitsi kun tarvitsee tehdä jotain . Tuntuu kun puhuisi seinille eikä välitetä yhtään .

Tämä pointti liittyen oman isän arvostukseen tytärtään kohtaan on hyvä nosto. Isän arvostuksella on iso merkitys. Tosin jos sitä ei ole saanut, kannattaa yrityää etsiä arvostusta niistä osa-alueista missä on hyvä tai joista pitää.

Olen huomannut, että itsetunto on joillakin ihmisillä ilmiömäinen ja esim. Se, että osaa keskustelussa hämärryttää oman tietämättömyytensä ja antaa sen käsityksen, että juuri tätä vastakeskustelijan näkökulmaa itsekin tarkoitin. Se taito vaan on joillakin.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki omasta elämästäni: Olen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, mutta työni hoidan aina hyvin. Minua oltiin siirtämässä uuteen työpisteeseen, työnkuva ei olisi muuttunut mitenkään, vain fyysinen työpiste ja työ"kaverit". Esimies palaveerasi näiden muiden kanssa tulevasta työnkuvastani, minua ei jostain syystä otettu palaveriin mukaan. Minulla oli vastaavasta työstä yli 10 vuoden työkokemus, kun näillä palaveriin osallistujilla 2-max. 3 vuotta. Sitten kun työni uudessa työpisteessä alkoi, minulle saneltiin kuin vähä-älyiselle työni sisältö. Kun oli jotain tärkeitä palavereja, muut menivät mutta minun täytyi kuulemma jäädä pitämään puljua pystyssä. Nämä palaverin asiat olivat sellaisia, joista ennenkaikkea minä olisin hyötynyt, koska tein myös sairasloma ja vuosiloma sijaisuuksia muissa pisteissä ja asia koski juuri näitä asioita. Sitten esim. kun tein jonkin ihan normaalin työtehtävän, joku saattoi ihmetellen sanoa että sehän meniKIN ihan hyvin. Työ, jota olin tehnyt jo yli 10 vuotta... Jonkin aikaa jaksoin katsoa tuollaista, mutta sitten lähdin muualle töihin, koska koin että ammattitaitoni menee täysin hukkaan tuolla. Sain mielenkiintoisemman ja haastavamman työn paremmalla palkalla. Tässä uudessa työpaikassa oli vahva kollegiaalisuus ja siellä oltiin tekemässä töitä eikä juoruamassa kuten aikaisemmassa työpaikassani. 

Tää on oikeesti ihmeellistä miten niin moni esimies on niin sokea ja epäpätevä, että antavat näiden itsekehuisten ja röyhkeiden tyyppien puheiden vaikuttaa omiin arviointeihinsa. Ei nähdä yhtään sen omakehun ja muiden mollaamisen taakse, vaan uskotaan ihan oikeasti että se hiljainen joka tekee työnsä ilman itsekehua ei oikeasti tee mitään ja on täysin kyvytön jne. Miten johtaminen voikin olla niin huonoa ja moni esimies itse ihan apukoulutasoa.

Omalle kohdalle on osunut myös omaa egoaan pönkittävän ja muita alentavan henkilön suora dissaus yritys. Keskusteltiin eräästä aihealueesta, jonka parissa olen tehnyt vuosikausia töitä ja varmasti kaikki keskustelijat tiesivät tuon. Keskustelu pysyi ensin ihan mukavana, kunnes eräs joka silminnähden inhoaa minua, totesi että "kiinnostavaa, täytyykin kysyä joltain asiaan perehtyneeltä" katsoen minua samalla selkeästi pyrkimyksenään mollata ammattitaitoani. Onnekseni sain pidettyä naaman peruslukemilla, kun eräs paikalla olija totesi, että "siinähän hän on- ole hyvä ja kysy, toista yhtä paljon perehtynyttä et helposti löydä". Jatkoin sitten itse ja vastasin myös tälle dissaajalle, että "ilmeisesti hän ei halua kysyä asiaa minulta joten etsinee sen asiantuntijan muualta, voin tietysti suositella muutamaa". Dissaaja nolattiin siis hänen omalla yrityksellään nolata minut. Tämä vaihtoi äkkiä puheenaihetta ja poistui pian "kiireisiin" vedoten. Samaisella henkilöllä on tapana ylentää itseään muiden kustannuksella kaikissa tilanteissa ja sai kerrankin nenilleen.

Eräs puolisoni lähisukulainen on pitkäaikaistyötön omasta halustaan. Nykyään väittää haluavansa töihin mutta ainakaan aiemmin ei edes hakenut mitään paikkoja, eikä olodi hankalan luonteensa vuoksi kovin moneen soveltunutkaan. 

Hän on äitinsä suosikkilapsi jonka jokaista tekemistä on ylistetty ja kehuttu vuolaasti. Tämä noin 40- vuotias äidin kulta ei hyväksy muiden menestystä ja silmin nähden närkästyy heti, jos jossain keskustelussa nousee esille kenen tahansa työelämä osaaminen tai muu menestys. 

Tämä ei hyväksy esimerkiksi puolisoni ammattiosaamista, jota on tietyltä alalta jo yli 20 vuoden edestä kertynyt ja on jopa suutuksissaan sanonut puolisolleni, ettei tämä tiedä asiasta riittävästi (kyseessä siis ihan yleinen ja keskeinen asia ko alalla, jonka puolisoni tietää 100% tarkasti). 

Kyse on vain siitä, että tämä sukulainen asettaa itsensä aina kaikkien yläpuolelle, kuten äitinsäkin tekee- eikä hyväksy muiden osaamista missään asiassa. 

Ei olla enää tekemisissä kuin pakollisissa sukutapaamisissa.