Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla mielestäsi hyvä selviytymiskyky?
16.03.2026 |
Esimerkiksi vastoinkäymisten suhteen tai silloin kun tuntuu että arjessa on kaikkea. Minkä tekijöiden luulet vaikuttavan asiaan?
Kommentit (20)
En ajattele liikaa, antaa mennä vaa 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, olen opetellut. Nuorena kuormituin ja hajoilin herkästi, kun en osannut kuunnella ja hoitaa itseäni huonon perhetaustan vuoksi. Hyvät rutiinit ja rehellisyys itselleen sekä kyky pysähtyä silloin kun se on tarpeen ovat tärkeimpiä avaimia.
Kyllä on !
Olen menneisyydessä joutunut selviytymään todella raskaasta ihmissuhteesta ja hänen aiheuttamastaan raskaasta työurakasta, eristyksissä muista omaisista yli 25 v vuotta, 7 pv viikossa töitä ilman kunnon lepopäiviä.
Nyt VAPAA
Tärkein kotoani saamani perintö on huono itsetuntoni. Minua ei ole koskaan kehuttu, eikä kannustettu. Tunteiden näyttelemistä opetetaan nykyään paremmin kuin näyttelemistä Teatterikorkeakoulussa. Tästä moni on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen.
Huvipuistohullu kirjoitti:
En ajattele liikaa, antaa mennä vaa 😃
Jos kaikki on aamusta iltaan hiton epätäydellistä, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla "olosuhteisiin". Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En ajattele liikaa, antaa mennä vaa 😃
Jos kaikki on aamusta iltaan hiton epätäydellistä, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla "olosuhteisiin". Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.
Eli pitäis alkaa ajatella kaikkea kurjaa ja synkistää ittensä? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ollut, vaikka välillä on elämä potkinut enemmänkin. Terveys ym huolet.
kai se, että ei ole mennyt vielä oman käden kautta vai onko rohkeuden puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En ajattele liikaa, antaa mennä vaa 😃
Jos kaikki on aamusta iltaan hiton epätäydellistä, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä. Joka hetki voi valita mitä ajattelee ja miten toimii. Emme ole ohjelmoituja robotteja vaan meillä on oma tahto ja vapaa valinta päättää, miten toimimme. Huijaamme itseämme alistumalla "olosuhteisiin". Elämä ei ole vankila, vaikka aika moni tuntuu niin välillä uskovan.
nyt on vietetty aikaa facebookissa.
Erittäin hyvä. Minulle on sattunut yhtä sun toista ja kaikesta on selvitty. Syitä voin vain arvailla. Olen ensinnäkin temperamentiltani sellainen tulta päin -tyyppi, eli luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Toiseksi, minulla ei ole merkittäviä lapsuudentraumoja, mitä nyt tavalliset koulukiusaamiset jne., joita kaikilla. Kolmanneksi, en väistele pelottavia/haastavia asioita, joten aiemmista tilanteista selviäminen on varmasti tuonut lisää itsevarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kautta joo, että monet samanlaista kokeneet ovat jojottaneet itsensä hautaan.
Tai vähintäänkin suljetulle.
Toisaalta, enpä osaa omaakaan ehyyskerrointani laskea , ja aika resulta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Oma elämä tuntuu kuromittavalta, tuntuu että on vaan ollut liikaa kaikkea, ihan lapsuudesta alkaen.
Sama täällä, mutta pakko on ollut tällaisena ikisinkkuna selviytyä kaikesta jollakin keinolla ja lähinnä ihan omin voimin ja se on kyllä myös kasvattanut sisua. Kuohahdan helposti ja vastoinkäymiset saavat tapahtuessaan mielessä isommat mittasuhteet kuin ovat, mutta yritän aina nukkua ainakin yön yli ennen kuin ryhdyn mihinkään ja monasti asia merkitys onkin vähentynyt yön aikana ja mieli on myös levossa monasti itsekseen työstänyt järkeviä ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä, kiitos kysymästä. Pakko on ollut selviytyä ilman mitään tukea.
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
No tässä edelleen tallustellaan omin jaloin vaikka sos elämä jäi 18 vuotta sitten, rakkautta en ole kokenut ikinä ja just meni työtkin alta. Olen mielestäni aika sopeutuva yksilö. Kyllähän tästä selvitään kun on pakko.
Kyllä on, on tullut todistetuksi viimeisten vuosien aikana ja vielä lisää viimeiset puoli vuotta.
Se on otettava mitä annetaan, muuta ei voi.
Siihen pitää suhtautua niin sopuisasti kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parempi kuin monilla muilla ihmisillä tai ihmisillä keskimäärin. Olen jo alaikäisenä selviytynyt koko perheeni menettämisestä, vaikka oli rankkaa selvisin. Tuollainen vastoinkäyminen saisi varmasti monet luovuttamaan. Nykyään tuntuu uskomattomalta miten pienistä asioista ihmiset valittavat, ihmisuhdeongelmista tai riidoista äidin tai isän kanssa.
Ja sinä valitat siitä mistä muut valittavat.
Oma elämä tuntuu kuromittavalta, tuntuu että on vaan ollut liikaa kaikkea, ihan lapsuudesta alkaen.