AHDISTAA töihinpaluu ihan hirveästi :((( miten kestän, tuntuu kamalalta?

Varisnkin tuntemattomien kate on niin pieni että ei kannata ensimmäisinä vuosina paljon palkkaa laskea saavansa. Kiva ahrrastus, mutta ei sillä perhettä elätä

miehesi voisi jäädä kotiin? Suosittelen kyllä harkitsemaan, jos mahdollista, että yrittäisit sopia työnantajasi kanssa hoitovapaan jatkosta. Ei siksi, että hoito olisi välttämätää pahasta lapselle, mutta itse kärsit ehkäpä liikaa...olin samanlainen esikoisen kanssa, mies jäi kotiin 8 kuukaudeksi kun lapsi vuoden, sen jälkeen minä jatkoin hoitovapaata. Tuo 8 kk töissä oli aivan kauheaa aikaa! Ihaninta maailmassa oli kun pääsin taas kotiin. Sitten mies jäi uudelleen kotiin kun lapsi oli 2.5 v ja silloin pystyin jo nauttimaan työelämästä (minulla on siis todella kiva työ, en vaan halunnut olla taaperosta erossa ja kärsin siitä).

Sehän se perimmäinen ongelma on. Toki sen lisäksi että tuska raastaa, että pitää olla lapsen luota pois. Mies ei voi jäädä kotiin eikä se sinänsä omaa tilannettani helpottaisi, lapsen kylläkin tietty kun saisi olla kotona. Mutta ei ole mahdollista, joten hullunmyllyyn palaaminen ja hoitorumba ajoittuu samalle hetkelle.

Etsin koko ajan muita töitä, mutta ei ole ollut kuin pari avointa paikkaa edes eikä ole natsannut ne.

ap

vanhemmat käy töissä ja tienaavat rahaa ja pitävät yhteiskuntaa pystyssä? Sitten voisi ahdistua jos olisi tekemässä jotain erikoista ja ennnekuulumatonta mutta sulla on edessä normaali tilanne, josta vaan selvitään.

Parempi että ei mieti asiaa liian syvältä ja liian paljon - mitä se hyödyttää. Mene töihin reippain ja iloisin mielin ja nauti uudesta elämänvaiheesta.

T:Äiti, joka tykkää valtavasti haastavasta ja mielenkiintoisesta asiantuntija-esimiestyöstään.

Nostan tämän ketjun koska kiinnostaa mitä ap:lle kuuluu? Itse pian samassa tilanteessa.

Eikös työhönpaluuta saa lykätä kahdesti? 

Sama juttu odottamassa. Onneksi on työpaikka johon palata, mutta pirunmoinen työmäärä, kotirumba ja miehen matkatyö eivät innosta lainkaan. Koetan neuvotella lyhyempää työaikaa (50%), mutta teen korkeintaan 80% työaikaa, se helpottanee vähän. Mutta ei se oikeasti vähenä töiden määrää.

Eipä auta murehtiminen etukäteen. Jospa töissä olisi kivoja hommia, ja saapahan ainakin syödä lounaansa keskeytyksettä :-).

Ei se ollutkaan niin kauheaa. Kun sitten vielä näin, kuinka hyvin lapsi viihtyi tarhassa, ahdistus lähti kokonaan.

Kaduttaa, että olen sopinut työnantajan kanssa palaavani jo nyt töihin :((

ap

Ei se ollutkaan niin kauheaa. Kun sitten vielä näin, kuinka hyvin lapsi viihtyi tarhassa, ahdistus lähti kokonaan.

mulla on sama tilanne edessä vuoden päästä. En erityisemmin pitä työpaikastani. Mitäs jos vaihtaisit duunipaikkaa? Musta on superihanaa olla kotona, mutta välillä tuntuu että kaipaisin vain aikuisten seuraa. Koitan kyllä nauttia tästä vauva-ajasta niin paljon kun mahdollista. Meillä vauva on ollut alusta asti surkea nukkuja ja ollaan välillä pinna enemmän ja vähemmän kireänä. Silti ihanaa nukkua sit vauvan kans päikyt. Niin se elämä menee ja lapsi kasvaa. Älä stressaa liikaa vaan mieti mitä kaikkea ihanaa teilä on lapsen kanssa edessä kun siitä on tullut touhukas taapero. Ootko miettiny osittaista hoitovapaata? Uskon myös, että ajan kanssa ahdistus helpottaa. Oot ollu kotona vaan niin pitkään, monilla on jo kesäloman jälkeen ahdistus mennä takas ja kyllä se siitä sit tasottuu. :)

Enkä osaa tehdä muuta kuin tätä mitä teen. Olen ihan kypsä työhöni, se ajatus on vaan vahvistunut poissaoloni aikana. Mutta mitä sitten tekisin, en jaksaisi alkaa alusta ja uudelleenkouluttautua johonkin ihan muuhun enää. Minäkin luulin vuosi sitten, että ajattelen eri tavalla sitten joskus piiiitkän ajan päästä kun se töihinpaluu koittaa. Enpä ajattele, vastenmielisyys töihinpaluuta kohtaan on vaan kasvanut ja se asia kirkastunut että en halua tehdä tuota työtä. Lisäksi kuvittelin, että lapsi olisi paljon "isompi" tässä vaiheessa. Sitä oli niin älyttömän vaikeaa tuossa vauvavaiheessa vielä oikein mieltää, että millainen se lapsi sitten on n. 2-vuotiaana. Tosi pieni vielä :( Kyllä meilläkin on ollut välillä vaikeaa lapsen kanssa, mutta siitä huolimatta olen nauttinut olostani niin älyttömästi verrattuna työelämään. Ja nyt pitäisi vielä jotenkin onnistua yhdistämään työelämä ja perhe. Kiitos rohkaisusta kuitenkin, toivotaan että murehdin enemmän nyt ennakkoon kuin mitä sitten ehdin enää tosipaikan tullen ja että sinullakin töihinpaluu aikanaan sujuu suht kivuttomasti.

ap

mulla on sama tilanne edessä vuoden päästä. En erityisemmin pitä työpaikastani. Mitäs jos vaihtaisit duunipaikkaa? Musta on superihanaa olla kotona, mutta välillä tuntuu että kaipaisin vain aikuisten seuraa. Koitan kyllä nauttia tästä vauva-ajasta niin paljon kun mahdollista. Meillä vauva on ollut alusta asti surkea nukkuja ja ollaan välillä pinna enemmän ja vähemmän kireänä. Silti ihanaa nukkua sit vauvan kans päikyt. Niin se elämä menee ja lapsi kasvaa. Älä stressaa liikaa vaan mieti mitä kaikkea ihanaa teilä on lapsen kanssa edessä kun siitä on tullut touhukas taapero. Ootko miettiny osittaista hoitovapaata? Uskon myös, että ajan kanssa ahdistus helpottaa. Oot ollu kotona vaan niin pitkään, monilla on jo kesäloman jälkeen ahdistus mennä takas ja kyllä se siitä sit tasottuu. :)

vanhemmat käy töissä ja tienaavat rahaa ja pitävät yhteiskuntaa pystyssä? Sitten voisi ahdistua jos olisi tekemässä jotain erikoista ja ennnekuulumatonta mutta sulla on edessä normaali tilanne, josta vaan selvitään.



Parempi että ei mieti asiaa liian syvältä ja liian paljon - mitä se hyödyttää. Mene töihin reippain ja iloisin mielin ja nauti uudesta elämänvaiheesta.



T:Äiti, joka tykkää valtavasti haastavasta ja mielenkiintoisesta asiantuntija-esimiestyöstään.

mutta nyt ei enää kun olen jo töissä. Ihan kiva kun päivällä saa jutelle aikuisten juttuja ja arjessa on muutakin kuin vaippa ja pilttisotkut :)

1,5-vuotiaana. Minä palasin töihin, kun hän oli 1-vuotias.



Minuakin ahdisti oman huolettoman kotielämän jättäminen ja lapsen hoitoon laittaminen. Isä jäi ensin hoitovapaalle, kun palasin töihin (lapsi siis silloin 1-vuotias). Kaikki meni oikein hienosti. Minä sain orientoitua töihin paluuseen, kun ei ollut vielä mitään päiväkotiin opettelua, vientejä ja hakuja rajoittamassa työssäkäyntiä. Ja se päiväkodin aloitus sitten 1,5-vuotiaana menikin ihan mutkattomasti. Meille sattui lapsi, joka ei ole "koskaan" sairas (on sairastanut oikein kovan kuumeen kerran yhden talvilomaviikkoni aikana ja sitten kesällä lomiemme aikaan rokossa).



Töissä on ollut oikeastaan aika ihanaa ja niin on sitten kotonakin iltaisin. Menen usein aikaisin töihin ja lähden aikaisin.



Mitä jos ehdottaisit miehelle hoitovapaata ensi alkuun? Saisit kans "pehmeän laskun" työelämään kun ei tulisi heti päiväkotiasiat päälle.

Minulla ei ollut aikanaan työpaikkaa, mihin palata. Olen myös pudonnut aika täydellisesti työmarkkinoilta, uudesta koulutuksestani huolimatta.



Mutta sainhan minä olla kotona, kun lapset olivat pieniä. Ja aika kohtuullisella ansiosidonnaisella päivärahallakin. Se olikin melkoista sirkusta, että se onnistui.

Varmaan aika monella sama juttu, kuin myös itsellänikin aikanaan. Ihan samalla tavalla ajattelin, että 2- vuotias on niin pieni ja joudun olemaan monta tuntia erossa, kun aiemmin olimme aina yhdessä. Mutta niinpä sitä kaikki alkoi rullaamaan pikku hiljaa ja huomasin, että kyllä se lapsi pärjää ihan hyvin hoidossa. Tosin ehkä sinulle voisi tuoda paremman mielen ajatus lyhyemmästä työpäivästä? Se voisi olla lapsellekin aluksi hyvä.



Pitkällä tähtäimellä sinun ehkä kannattaisi vaihtaa tyystin alaa. Olet vielä nuori ja työvuosia on edessä paljon. Monesti pysähtyminen vaikkapa juuri hoitovapaalla saa miettimään asioita.

Varastotilaa? Perusta nettikauppa! Niin mäkin teen. Keksit vain kivat tuotteet, jota maahantuoda/jälleenmyydä ja voit jäädä sillä tavoin kotiin.



Toinen vaihtoehto on olla hoitovapaalla, kunnes lapsi on 3 v

talous sallii ole vielä vuosi kotihoidon tuella, sinulla on siihen oikeus:)

vanhaa paluu oli hirveetä. TYöpaikalla oli kateutta, kilpailua, kyräilyä jne.

vieläkin oksettaa kun muistelen vanhoja.

olin vain muutaman kuukauden ja sain ihanan uuden työpaikan. nyt on työputki päällä ja olen päässyt unelmieni työpaikkaan, jossa vielä saan lisäkoulutusta työpaikan laskuun.



Tsemppiä!

Joko lyhyempi työpäivä tai sitten 1-2 päivää hoitovapaalla per viikko. Kaikki järjestelyt kulkevat nimellä "osittainen hoitovapaa" ja työnantajan kanssa vain sovitaan, että millainen järjestely juuri sinulla on. Suurin osa tekee lyhennettyä, yleensä 6 h päivää, mutta ihan mikä tahansa järjestely on mahdollinen. Itse teen 50% työaikaa, eli joka toinen viikko töissä.

Olen myös(en ole ap) miettinyt nettikaupan perustamista että saisin jäädä kotiin lasten vuoksi,miten se käytännössä tehdään? Ja mitä siihen tarvitaan muuta kun alkupääomaa,varasto ja tietokone??