AHDISTAA töihinpaluu ihan hirveästi :((( miten kestän, tuntuu kamalalta?

Nostan tätä ketjua. Itsellä sama edessä. Olen jo useamman kuukauden ollut ahdistunut töihin paluusta ja unet ovat olleet ajoittain sitten tosi huonoja. Olen pyörinyt aamuyön tunnit unettomana ja sietämättömän ahdistuneena sängyssä. Lääkkeitäkin on ollut käytössä, mutta myös niiden läpi ahdistus puskee. Ihan kamalaa. 😕

En hyväksyisi.

Yleensä se on vain se alku, joka ahdistaa pitkän tauon jälkeen. Mutta parissa viikossa siihen uuteen/ vanhaan rytmiin taas tottuu ja työpäivät menevät omalla painollaan arjessa ohi.

Sitten on taas illat ja viikonloput (jos päiväduuni) niin aikaa pyhittää perheelle.

Ja, jos todella vihaat työtäsi niin vaihda työpaikkaa tai asennoidu työntekemiseen vain rahan ansaitsemiskeinona. :)

Täälläkin nyt äitiyslomalla ja ensi keväänä takaisin työelämään, mutta opiskelen nyt mammalomalla lisää omaa alaani, niin saan sitten hieman toisenlaisia työtehtäviä keväällä eikä ihan samanlaisiin hommiin tarvitse enää palata.

Lisäksi aion keväällä hakea yliopistoon uudelle alalle kokonaan, ja toivottavasti sitten ensi syksynä pääsisin pitkästä aikaa viettämään opiskelijaelämää ja saisi hetkeksi taas taukoa töistä. Ei se auta kuin vain tehdä parhaansa, jotta Oma elämä on mahdollisimman mieleistä! :)

Voisithan irtisanoa itsesi.

En menisi töihin.

Niin minuakin ahdisti. Viime viikko meni myös niin etten pystynyt tarttumaan itse työhön ollenkaan. TUntui etten jaksa, osaa enkä pysty. Perjantaina oli tosi syyllinen olo kirjata täydet päivät laskutettavia tunteja kun en ollut oikeasit tehnyt mitään hyödyllistä. Sisäisesti vaan valittanut miten en kestä.

No, perjantai-iltana vedin perskännit ja nollasin päätä. Lauantain krapulassa päätin, että nyt akka niskasta itseä kiinni. Tänään tuntuu jo paremmalta ja olen saanut työtäkin tehtyä. Eiköhän tähän taas totu, kuten ennenkin.

Uusi lapsi?

Yksinhuoltajana ei ollut tuota spekuloinnin mahdollisuutta: mennäkö vai eikö mennä ja milloin mennä.. Töihin oli mentävä, koska rahaa piti saada. No onneksi motivoin itseäni palkalla. Teen työtä, jotta saan palkkaa. Se on taas vaihdon väline. Luonne siitä karastui ja ei turhaan tunnelämöi asioiden kanssa.

Vaimoni on monta kertaa sanonut jälkikäteen, että olisi kannattanut jäädä kotiin lapsen kanssa vielä vuodeksi. Lapsi oli siis 2 vuotta, kun vaimo palasi töihin omasta tahdostaan - itselläni ei ollut mielipidettä suuntaan tai toiseen. Päiväkodissa ei lapsi viihtynyt, no eihän sitä tiedä olisiko sen paremmin myöhemminkään, mutta varmasti se lisävuosi kotona olisi ollut parempi sekä lapselle että vanhemmille. 

Ap on aloittanut ketjun vuonna 2011, lapsi on nyt 9 v...

opiskelit alaa, joka ei motivoi tai kiinnosta. Miksi?

Eipä yllätä että ahdistaa. Itseäni alkoi VI#TUTTAA työnantajalle asioista kinuaminen ja epäkohdat joihin ei reagoitu mitenkään. No etsin uuden työn ja otin sitten lopputilin, kun olin aikani "huudellut tuuleen"

Työtodistusta tehdessäni ammattitaitooni ei annettu mitään vastauksia, kun kysyin suullista palautetta.

Sen sijaan irtisanoutumisestani harmistuneena työnantaja keskittyi ruotimaan negatiiviseen sävyyn persoonaani. Aika hilpeä hetki.

Vierailija kirjoitti:

Varastotilaa? Perusta nettikauppa! Niin mäkin teen. Keksit vain kivat tuotteet, jota maahantuoda/jälleenmyydä ja voit jäädä sillä tavoin kotiin.

Toinen vaihtoehto on olla hoitovapaalla, kunnes lapsi on 3 v

😂 Set sail for fail!

Naiset. 😂

Voit myös muistella mielessäsi työttömyydestä tai lapsettomuudesta kärsiviä. Sulla on asiat todella hyvin :)

Ja jos itse työssä on jotain suurta vikaa, niin ala tehdä jotain työpaikan tai alanvaihdon eteen.

Täällä yks... Kuulin työkaverilta et suuria muutoksia tullut. Työtehtäviä lokeroitu, eli työ ei ole enää vaihtuvaa vaan yhtä ja samaa!!!! Aiemmin siis ollut monipuolisuutta.

Myös määrää lisätty 20 henkilöllä, plus mulle vanhat tutut on osa vaihtunut uusiin eläkkeen myötä. Voi sanoa, että mikään ei tosiaan oo siten kuin äitiyslomalle jäädessä. Periaatteessa meen kokonaan uutena, koska olet ihan out suurimmasta osaa henkilöistä ja tehtävistä.

Oon kovasti miettinyt koulua ja koko alan vaihtoa. Koulu on mahdotonta toteuttaa pienten lasten ja työssäkäynnin ohessa. Ei vuorokauden tunnit ja jaksaminen riitä, illat istua koulussa tai itse opiskella kotona. No way. Onneks sentään alussa palaan osa-aikasena.

V*ttu, että ahdistaa. Nyt jo kauhuskenaarioita et onko ilmapiiri millanen jne.

Kaikkien on tehtävä töitä, ikävä kyllä. Tuottaa vain vihaa, jos joku kieltäytyy tekemästä omaa osaansa. 

Luuletko olevasi ainoa, jolla on noita tunteita tai inhottaisi toisten palveleminen rahan takia?

Minulla sama ahdistus ap. Sillä lisällä että tiedossa etten enempää lapsia voi saada vioittuneen kohdun takia

Itse pidin koko äitiysloman suht tiiviisti yhteyttä työpaikalle ja neuvoin tuuraajaa, vastailin toimitusjohtajalle sposteihin ja soiteltiin, käytiin lounaalla silloin tällöin. Töihin paluu oli helppoa, kun sitä yhteyttä työelämään ei kokonaan katkaissut enkä ollut pihalla mistään tärkeästä.

Ja nautin siitä vaihtelusta ja aikuisten kanssa yhteydenpidosta vauva-ajan vastapainoksi. Mutta joo oma työni onkin sellaista mitä tykkään tehdä.

No se on muiden pahanpuristuksella kustannettu se kiva aika keskenäsi lapsen kanssa. Eli kuka tässä on uhri?

Yhy yhy en halua tehdä töitä vaan maata kotona lapsen kanssa yhteiskunnan elättinä. Kyllä on rankkaa että joutuu töihin menemään ja elättämään itse oman jälkeläisen!

Älä palaa vielä töihin. Odota, että lapsi täyttää 3-vuotta. Saat itsekin lisäaikaa miettiä, millaista elämää haluat elää. Vaikka menisi kituuttamiseksi, niin suosittelen.

Terveisin: äiti, joka laittoi lapsensa hoitoon 2-vuotiaana ja katuu sitä nyt. Sairastuin vakavasti kun lapsi oli 6v ja sen jälkeen oma arvomaailma loksahti paremmin paikoilleen. Opiskelin uuden ammatin. Nyt lapsi on teini ja minä terve.