Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde hankalan ihmisen kanssa
29.12.2025 |
Tuntuu että olen vähän hukassa siinä miten tulisi menetellä. Itse olen melko joustava ja tarpeen tullen mukautuvainenkin, mutta ilmoitan selkeästi myös tarpeistani tai tunteistani. Voisin kuvitella että kanssani on helppoa ja turvallista olla. Pystyn tsemppaamaan itseni paremmalle/siedettävälle tuulelle vaikka heräisin väärällä jalalla, ja voin olostani toista myös informoida. Seurustelukumppanissani on valtavasti hyviä puolia, mutta hän on myös hyvin hankala. Hänestä ei ota kunnolla selvää mitä hän haluaa tai edes millä tuulella hän on. En tykkäisi kaivella ja tentata, mutten myöskään olla se jonka mukaan aina mennään (hän siis saattaa ehdottaa jotain ja jälkikäteen selviää ettei oikeadti halunnut sitä). Tiedän että hän on vähän ailahteleva ja ehkä häpeilee sitä, eikä esim. siksi kerro aina mistä tuulee. Hän myös tekee monesti viime hetken peruutuksia selkeästi vain mielialansa takia. Mutta tämä epämääräisyys saa minut olemaan varpaillani, enkä koe oloani luottavaiseksi sillä tavalla henkisesti, että en voi luottaa että hän oikeasti haluaisi niitä asioita mitä teemme, enkä edes oikeastaan siihen mitä hän tuntee minua kohtaan. Alan olla aika poikki tähän. Onko kokemuksia, mitään keinoja pelastaa tätä, auttaa ymmärtämään tmv, vai kannattaako vain luovuttaa? Kun yritän puhua, hän vastaa kierrellen ja kaarrellen.
Kommentit (42)
Hän käyttää henkistä väkivaltaa kun ei välitä miltä käytöksensä sinusta tuntuu. Joko tahallaan tai tahtomattaan. Joka tapauksessa huono juttu jos ei tajua että kommunikoimattomuus tuo epävarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä, miten ihmiset ajatuvat parisuhteisiin ties minkä omituisten kanssa? Eikö ero ole juolahtanut mieleen aikaisemmin?
Jätä se sika! Voi olla myös epävakaa tai pipo.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika! Voi olla myös epävakaa tai pipo.
Tai molemmat.
Lopeta vatvominen, ap. Tulee tunne, että sinä olet se, joka saa kumppanisi varuilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan. Menet rikki tuollaisesta. Avoin ja huomioiva tarvitsee toisen samanlaisen, tai särkee sydämensä. Joskus huomioiva erehtyy rakastumaan mielistelijään, ja se on hyvin raskasta, kun huomioija näkee vaivaa että saisi mielistelijästä selvää, mutta mielistelijä ei anna mitään itsestään. Paitsi sitten riidoissa on kunnon marttyyri ja kaataa päällesi kaiken sen mitä on salaillut.
En ymmärrä, että miksi jonkun pitää hakata päätään seinään itselleen väärän ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani.
*voimakävelee nenä pystyssä ulos huoneesta*
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vatvominen, ap. Tulee tunne, että sinä olet se, joka saa kumppanisi varuilleen.
Juuri näin. Se että kirjoittelee keskustelupalstalla parisuhteesta on red flag
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, lähde pois tuosta niin kauan kuin olet vielä oma itsesi. Ei se muutu tuosta.
Jotenkin jo hyvin ristiriitainen tuo aloituskin. Miksi olet parisuhteessa hankalan ihmisen kanssa? Pohdi syitä siihen ja aloita niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vatvominen, ap. Tulee tunne, että sinä olet se, joka saa kumppanisi varuilleen.
Yritän kyllä juuri siksi olla avoin, ettei toisen tarvisi arvailla. Ja en mielelläni tosiaan tenttaa vaan toivoisin että toinen kertoisi myös oma-aloitteisesti tuntemuksistaan. Ja kyse voi olla ihan arkisesta jutusta vaikka "älä ihmettele jos oon vähän poissaoleva kun stressaa se huominen työpäivä", jos tällaista ei kerro niin sitten mietityttää että mikähän sitä riivaa. Puhumattakaan siitä jos olen jotenkin suututtanut tai loukannut, niin sen haluaisin kyllä tietää.
Ap
Tämän perusteella sinä osaat kommunikoida ja huomioida toista ihmistä. Valitettavasti kumppanisi ei syystä tai toisesta tätä asiaa osaa. Tuskin häntä saat muuttumaan, ellei hän itse tajua käyttäytymistään ja ole valmis muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani.
*voimakävelee nenä pystyssä ulos huoneesta*
Oliko tämä sarkasmia? Tietenkin on hyvä hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, mutta jokaisen aikuisen pitäisi myös osata olla vahingoittamatta toista, mulkku kenenkään ei ole pakko olla.
Miehet on just tuollaisia että ajautuvat suhteeseen vaikka eivät oikein haluakaan, mutta "paremman puutteessa tää menettelee". Ei tiedä mitä haluaa ja suostuu sun ehdotuksiin kun ei halua loukata. Esim väittää tykkäävänsä retkeilystä, mutta sitten joskus riidan yhteydessä huutaa, että sinnekin stanan Sipoonkorpeen piti mennä palelemaan! Sitten uhriudutaan lapsuuden hylkäämistraumoilla ja välttelevällä kiintymyssuhteella ja sinä ajattelet että voit rakastaa hänet ehjäksi. Tämä muuttuu vielä paremmaksi.
Ei muutu, ellei mies sitä todella halua. Ja kun se haluaa, se näyttää sen ja sitä ei tarvitse arvailla tai epäillä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jo hyvin ristiriitainen tuo aloituskin. Miksi olet parisuhteessa hankalan ihmisen kanssa? Pohdi syitä siihen ja aloita niistä.
Olen ajatellut että meillä on paljon yhteistä, mutta nyt mietityttää että onko hän niissäkään asioissa oikeasti samaa mieltä. Alkuun luulin että olemme hyvin samanlaisia, mutta nyt kaikki tuntuu epäselvältä.
Ap
Kerrot liian vähän. Kaikelle on aina syynsä. Olette ilmeisesti olleet vasta vähän aikaa yhdessä, kun puhut seurustelukumppanista? Voiko sitten olla, että ette vain sovi yhteen, jos oma käytöksesi on kuitenkin ollut johdonmukaista ja avointa. Meidän suhteessa henkisesti väkivaltainen anoppi aiheutti pahoinvointia, eriarvoistavalla ja manipuloivalla käytöksellään. Asia korjaantui vasta kun mies lopetti olemasta tossu ja laittoi rajat äidilleen. Tästä tuskin teillä on kyse, mutta monet ulkoiset asiat voivat myös vaikuttaa siihen, että jommalla kummalla on suhteessa huono olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jo hyvin ristiriitainen tuo aloituskin. Miksi olet parisuhteessa hankalan ihmisen kanssa? Pohdi syitä siihen ja aloita niistä.
Olen ajatellut että meillä on paljon yhteistä, mutta nyt mietityttää että onko hän niissäkään asioissa oikeasti samaa mieltä. Alkuun luulin että olemme hyvin samanlaisia, mutta nyt kaikki tuntuu epäselvältä.
Ap
Ota etäisyyttä ja lopeta vatvominen. Vähennä tapaamisaikoja. Kun olet yksin, voitko paremmin, huonommin. Kun tapaatte, onko aika laadukasta ja mielekästä, vai nihkeää ja paskaa. Parisuhde ei ole mikään vankila ja sitä ei tulisi muutenkaan solmia sellaisen kanssa, josta ei oikeasti pidä. Eli housut jalassa niin kauan kunnes oikeasti tuntee toisen ja näkee, onko tämä sellaista seuraa, joka itseä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on just tuollaisia että ajautuvat suhteeseen vaikka eivät oikein haluakaan, mutta "paremman puutteessa tää menettelee". Ei tiedä mitä haluaa ja suostuu sun ehdotuksiin kun ei halua loukata. Esim väittää tykkäävänsä retkeilystä, mutta sitten joskus riidan yhteydessä huutaa, että sinnekin stanan Sipoonkorpeen piti mennä palelemaan! Sitten uhriudutaan lapsuuden hylkäämistraumoilla ja välttelevällä kiintymyssuhteella ja sinä ajattelet että voit rakastaa hänet ehjäksi. Tämä muuttuu vielä paremmaksi.
Ei muutu, ellei mies sitä todella halua. Ja kun se haluaa, se näyttää sen ja sitä ei tarvitse arvailla tai epäillä.
Ei saatana. Tää on kuin mun ex. Sitten kun kysyi että mikset sanonut ettet halua sinne, niin vastaa "mistä mä tiiän mitä mä haluan". Käsittämättömin vastaus ikinä. No sä voit tietää sen esimerkiksi kokemuksesta; oletko ennekään pitänyt retkeilystä, tai kuvittelemalla: retkeily tarkoittaa hyttysiä ja hankaumia jaloissa, haittaako se. Mutta ei, ei jaksa uhrata kahta ajatusta asialla, mutta itsensä voi uhrata ja kiukutella siitä - jälkikäteen. Tuntui aina että matto vedettäisiin jalkojen alta kun herra laukoi marttyyrinä totuuksiaan.
Luovuta hyvä ihminen ja heti. Itse olen elänyt ja meni kaikki koko ajan pieleen hankalan kanssa. Lihoin ja en saanut hyvää työpaikkaa kun mustasukkainenkin oli ja minä nuori nainen annoin aina periksi sille.