Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde hankalan ihmisen kanssa
29.12.2025 |
Tuntuu että olen vähän hukassa siinä miten tulisi menetellä. Itse olen melko joustava ja tarpeen tullen mukautuvainenkin, mutta ilmoitan selkeästi myös tarpeistani tai tunteistani. Voisin kuvitella että kanssani on helppoa ja turvallista olla. Pystyn tsemppaamaan itseni paremmalle/siedettävälle tuulelle vaikka heräisin väärällä jalalla, ja voin olostani toista myös informoida. Seurustelukumppanissani on valtavasti hyviä puolia, mutta hän on myös hyvin hankala. Hänestä ei ota kunnolla selvää mitä hän haluaa tai edes millä tuulella hän on. En tykkäisi kaivella ja tentata, mutten myöskään olla se jonka mukaan aina mennään (hän siis saattaa ehdottaa jotain ja jälkikäteen selviää ettei oikeadti halunnut sitä). Tiedän että hän on vähän ailahteleva ja ehkä häpeilee sitä, eikä esim. siksi kerro aina mistä tuulee. Hän myös tekee monesti viime hetken peruutuksia selkeästi vain mielialansa takia. Mutta tämä epämääräisyys saa minut olemaan varpaillani, enkä koe oloani luottavaiseksi sillä tavalla henkisesti, että en voi luottaa että hän oikeasti haluaisi niitä asioita mitä teemme, enkä edes oikeastaan siihen mitä hän tuntee minua kohtaan. Alan olla aika poikki tähän. Onko kokemuksia, mitään keinoja pelastaa tätä, auttaa ymmärtämään tmv, vai kannattaako vain luovuttaa? Kun yritän puhua, hän vastaa kierrellen ja kaarrellen.
Kommentit (43)
No en kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi olla suhteessa hankalan ihmisen kanssa, kun voi valita kumppanikseen ei-hankalankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot liian vähän. Kaikelle on aina syynsä. Olette ilmeisesti olleet vasta vähän aikaa yhdessä, kun puhut seurustelukumppanista? Voiko sitten olla, että ette vain sovi yhteen, jos oma käytöksesi on kuitenkin ollut johdonmukaista ja avointa. Meidän suhteessa henkisesti väkivaltainen anoppi aiheutti pahoinvointia, eriarvoistavalla ja manipuloivalla käytöksellään. Asia korjaantui vasta kun mies lopetti olemasta tossu ja laittoi rajat äidilleen. Tästä tuskin teillä on kyse, mutta monet ulkoiset asiat voivat myös vaikuttaa siihen, että jommalla kummalla on suhteessa huono olla.
Voihan se olla ettemme sitten sovi yhteen kuitenkaan. Anoppi ei ole meillä ongelma, oikeastaan mies on äidilleen samanlainen kuin minulle. Lupaa asioita joita ei halua tehdä, jne. Joulu oli yhtä kiukuttelua. Aika punnita asioita huolella.
Ap
Ihan normaali mies hän on. Ole vain se joka jatkossakin päättää miten asiat tehdään, kyllä ne miehet inisee ja tekee.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi olla suhteessa hankalan ihmisen kanssa, kun voi valita kumppanikseen ei-hankalankin.
No eihän ap:n mainitsematkaan asiat heti ilmene, varsinkaan jos mies esittää olevansa samaa mieltä. Tiedän miehiä jotka ovat alkaneet avautua vasta kun on asuntolaina ja lapsetkin jo hommattu. Menty vaan naisen mukana ja nainen on kuvitellut kaiken olevan hyvin. Vaikea kieltämättä ymmärtää näiden miesten ajatuksenjuoksua. Ap sentään on huomannut, että miehensä ei välttämättä ole rehellinen, vielä on aikaa perääntyä.
Tässä on jotain yhtäläisyyksiä omaan kumppanini, joka on kans jollain tavalla haastava persoona (vahvasti introvertti, oman tilan tarve suuri, pientä Asperger piirrettä myös) mutta erona että on myös lämmin ja rakastava (vaikkei sitä saa oikein sanottua) ja todella yrittää kehittyä siinä missä voi niin että suhteemme toimisi paremmin. Minäkin yritän ymmärtää häntä paremmin ja mm. antaa sitä tilaa.
Lähtökohtaisesti koen että suhde on hyvä ja rakastava, riidat ratkaistaan todella rakentavasti ja niitä on vähän. Seksi ja läheisyys aivan ihanaa.
Jossain vaiheessa nämä piirteet kyllä häiritsi jonkun verran mutta itse tein päätöksen että haluan hänen kanssa olla.
Sinun tilanne kuulostaa siinä mielessä toivottomalta että asiasta ei voida ilmeisesti puhua oikein järkevästi ja hän ei koe ongelmaa olevan? Sillonhan se menee vaan huonompaan suuntaan jatkossa.
N48
Sun ei tarvitse lukea ajatuksia. Jos mies ei sano suoraan, niin omapa on vikansa. Mutta turha uhriutua ja syytellä jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi olla suhteessa hankalan ihmisen kanssa, kun voi valita kumppanikseen ei-hankalankin.
No eihän ap:n mainitsematkaan asiat heti ilmene, varsinkaan jos mies esittää olevansa samaa mieltä. Tiedän miehiä jotka ovat alkaneet avautua vasta kun on asuntolaina ja lapsetkin jo hommattu. Menty vaan naisen mukana ja nainen on kuvitellut kaiken olevan hyvin. Vaikea kieltämättä ymmärtää näiden miesten ajatuksenjuoksua. Ap sentään on huomannut, että miehensä ei välttämättä ole rehellinen, vielä on aikaa perääntyä.
Aivan taatusti on ollut varoitusmerkkejä jo ennen sitä asuntolainaa, mutta niille on vain suljettu silmät. Tuokin on jo yksi selkeä varoitusmerkki, että mennään vain naisen mukana ilman omia mielipiteitä tai oma-aloitteisuutta.
Meillä parani tilanne ja riidat loppui täysin, kun sanoin miehelle painokkaasti että en ole ajatusten lukija. Täytyy sanoa rehellisesti ja suoraan toiveista ja asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vatvominen, ap. Tulee tunne, että sinä olet se, joka saa kumppanisi varuilleen.
Yritän kyllä juuri siksi olla avoin, ettei toisen tarvisi arvailla. Ja en mielelläni tosiaan tenttaa vaan toivoisin että toinen kertoisi myös oma-aloitteisesti tuntemuksistaan. Ja kyse voi olla ihan arkisesta jutusta vaikka "älä ihmettele jos oon vähän poissaoleva kun stressaa se huominen työpäivä", jos tällaista ei kerro niin sitten mietityttää että mikähän sitä riivaa. Puhumattakaan siitä jos olen jotenkin suututtanut tai loukannut, niin sen haluaisin kyllä tietää.
Ap
Olet kyllä melkoisen raskas ihminen. Tuosta esimerkistäsi tulee olo että sinulla on kokoajan joku kriisi, ja joku huonosti. Ei ole normaalia kokoajan sanoittaa ja analysoida tunteitaan toiselle
Jos samoja asioista veivataan kerta toisensa jälkeen, se tarkoittaa, että asiat eivät muutu. Kuinka monta kertaa juokset päin seinää sillä oletuksella, että jonain kertana se lakkaa sattumasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanisi voi olla introvertti, joka tarvitsee omaa aikaa. Kun sitä ei saa, voi muuttua kärttyisäksi ihmiseksi. Lisäksi saattaa lupautua tapaamisiin vain toisten mieliksi, kun ei ole voimaa sanoa, että haluaisi olla rauhassa.
Sinä taas päätät onko suhde sinulle riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vatvominen, ap. Tulee tunne, että sinä olet se, joka saa kumppanisi varuilleen.
Yritän kyllä juuri siksi olla avoin, ettei toisen tarvisi arvailla. Ja en mielelläni tosiaan tenttaa vaan toivoisin että toinen kertoisi myös oma-aloitteisesti tuntemuksistaan. Ja kyse voi olla ihan arkisesta jutusta vaikka "älä ihmettele jos oon vähän poissaoleva kun stressaa se huominen työpäivä", jos tällaista ei kerro niin sitten mietityttää että mikähän sitä riivaa. Puhumattakaan siitä jos olen jotenkin suututtanut tai loukannut, niin sen haluaisin kyllä tietää.
Ap
Ap, te ette vaan sovi toisillenne. Teillä on erilainen tapa kommunikoida ja siksikin ehkä huono henkinen yhteys. Mitä sinä tästä suhteesta saat? Minusta henkinen yhteys ja se, että ymmärretään toisiaan, on ihan olennainen asia parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä näissä hankalissa puolisoissa on sitten niin mielettömän upeaa, että siedätte pas*kaa kohtelua heiltä? Vaatikaa itsellenne hyvää kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
mitä näissä hankalissa puolisoissa on sitten niin mielettömän upeaa, että siedätte pas*kaa kohtelua heiltä? Vaatikaa itsellenne hyvää kohtelua.
Jos ollaan siinä tilanteessa, että hyvää kohtelua ei tule automaattisesti vaan sitä täytyy vaatimalla vaatia olisi parempi lähteä koko suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi voi olla introvertti, joka tarvitsee omaa aikaa. Kun sitä ei saa, voi muuttua kärttyisäksi ihmiseksi. Lisäksi saattaa lupautua tapaamisiin vain toisten mieliksi, kun ei ole voimaa sanoa, että haluaisi olla rauhassa.
Sinä taas päätät onko suhde sinulle riittävä.
Tuolla ei ole mitään tekemistä introverttiyden kanssa. Jos (henkisesti kypsä) introvertti tarvitsee omaa aikaa hän osa kyllä tuoda asian esille kohteliaasti ja asiallisesti ja hän osaa myös tarvittaessa sanoa ei.
onhan se hankalaa ja ohdakkeista kun tupsu ei menekään heti kaupaksi?
pst. kokeile manskule laittaa myyntikoju? tai porintien varteen? vai katteleeko kuskit h&m n mainoksia?
tarpeensa ja angstinsa kun rääkyy miesasiakkaan perässä kauppiskeskuksessa, tulos on taattu. Hän on TOISEN seurassa.
Jos olisin suhteessa, olisin tuollainen hankala ihminen. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka oikeasti ymmärtäisi mitä oman tilan tarve tarkoittaa. Jos on sovittu että olen yksin, saattaa kulua kymmenen minuuttia ja kumppanilla on jo jotain asiaa. Joulut piti joustaa aina. Koskaan ei ollut rauhallista joulua vaan päiväkausia sukulaisten tapaamista.
Yksinolon tarve yhtä todellinen kuin seuraan kuulumisen tarve. Silti yksinoloa kaipaava ihminen on aina se itsekäs. Veikkaan myös, että moni on aivan kypsästi tarpeestaan puhunut, mutta usein se kaikuu kuuroille korville. Parisuhteet ovat harvoin tasapainoisia ja yleensä se, joka on äänekkäämpi määrää tahdin.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi voi olla introvertti, joka tarvitsee omaa aikaa. Kun sitä ei saa, voi muuttua kärttyisäksi ihmiseksi. Lisäksi saattaa lupautua tapaamisiin vain toisten mieliksi, kun ei ole voimaa sanoa, että haluaisi olla rauhassa.
Sinä taas päätät onko suhde sinulle riittävä.
Minäkin olen introvertti, mutta ei minulla ole ongelmaa sanoa että nyt tarvitsen omaa tilaa. En myöskään lupaudu mihinkään mihin ei ole jaksamista. Olisi suorastaan raivostuttavaa tuollainen uhriutuminen. Ja se, että yksi perseilee, mutta vastuu on muka sillä toisella.
Olet jo päättänyt, että kumppanisi on hankala ja sinä taas teet kaiken oikein. Miksi jäisit suhteeseen hankalan tyypin kanssa?
Voihan se olla ettemme sitten sovi yhteen kuitenkaan. Anoppi ei ole meillä ongelma, oikeastaan mies on äidilleen samanlainen kuin minulle. Lupaa asioita joita ei halua tehdä, jne. Joulu oli yhtä kiukuttelua. Aika punnita asioita huolella.
Ap