Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde hankalan ihmisen kanssa
29.12.2025 |
Tuntuu että olen vähän hukassa siinä miten tulisi menetellä. Itse olen melko joustava ja tarpeen tullen mukautuvainenkin, mutta ilmoitan selkeästi myös tarpeistani tai tunteistani. Voisin kuvitella että kanssani on helppoa ja turvallista olla. Pystyn tsemppaamaan itseni paremmalle/siedettävälle tuulelle vaikka heräisin väärällä jalalla, ja voin olostani toista myös informoida. Seurustelukumppanissani on valtavasti hyviä puolia, mutta hän on myös hyvin hankala. Hänestä ei ota kunnolla selvää mitä hän haluaa tai edes millä tuulella hän on. En tykkäisi kaivella ja tentata, mutten myöskään olla se jonka mukaan aina mennään (hän siis saattaa ehdottaa jotain ja jälkikäteen selviää ettei oikeadti halunnut sitä). Tiedän että hän on vähän ailahteleva ja ehkä häpeilee sitä, eikä esim. siksi kerro aina mistä tuulee. Hän myös tekee monesti viime hetken peruutuksia selkeästi vain mielialansa takia. Mutta tämä epämääräisyys saa minut olemaan varpaillani, enkä koe oloani luottavaiseksi sillä tavalla henkisesti, että en voi luottaa että hän oikeasti haluaisi niitä asioita mitä teemme, enkä edes oikeastaan siihen mitä hän tuntee minua kohtaan. Alan olla aika poikki tähän. Onko kokemuksia, mitään keinoja pelastaa tätä, auttaa ymmärtämään tmv, vai kannattaako vain luovuttaa? Kun yritän puhua, hän vastaa kierrellen ja kaarrellen.
Kommentit (52)
Kaikista ei ole kypsään ja tasapainoiseen suhteeseen. Kaikki eivät vain ole henkisesti kypsiä eivätkä ollenkaan 'parisuhdematskua'. Mutta esittävät olevansa jotta voivat silti nauttia parisuhteen tuomista hyödyistä. Vaikka eivät edes ansaitsisi suhdetta hyvän ja välittävän kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta vatvominen, ap. Tulee tunne, että sinä olet se, joka saa kumppanisi varuilleen.
Yritän kyllä juuri siksi olla avoin, ettei toisen tarvisi arvailla. Ja en mielelläni tosiaan tenttaa vaan toivoisin että toinen kertoisi myös oma-aloitteisesti tuntemuksistaan. Ja kyse voi olla ihan arkisesta jutusta vaikka "älä ihmettele jos oon vähän poissaoleva kun stressaa se huominen työpäivä", jos tällaista ei kerro niin sitten mietityttää että mikähän sitä riivaa. Puhumattakaan siitä jos olen jotenkin suututtanut tai loukannut, niin sen haluaisin kyllä tietää.
Ap
Olet kyllä melkoisen raskas ihminen. Tuosta esimerkistäsi tulee olo että sinulla on kokoajan joku kriisi, ja joku huonosti. Ei ole normaalia kokoajan sanoittaa ja analysoida tunteitaan toiselle
No on ihan normaalia huomioida toinen. Ei sun tarvitse kaikia oloja selittää, mutta silloin jos se vaikuttaa toiseen. Jos heräät vaikka k*rpä otsassa ilman että se on kumppanisi vika, on ihan kohteliasta sanoa että sori oon vähän pahalla tuulella, älä välitä. Jotkut toki nauttii siitä vallantunteesta kun huomaa että kumppani hiippailee munankuorilla, kun ei tiedä mistä on kyse. Mutta sellainen lähentelee jo persoonallisuushäiriöistä.
Tuo on myös yksi kontrolloinnin keino. Pysyt varpaillasi ja yrität ratkaista ongelmaa, vaikket edes tiedä mikä se on. Kontrolloija nauttii kun keskität energiasi häneen. Tiedon pimittäminenkin voi olla laskelmoitua. Jotkut kasaavat muistiinsa negatiivisia asioita "todisteiksi" jotta pääsevät riidassa niskan päälle ja pääsevät esittämään marttyyriä. Rakkaudestahan siinä ei ole kyse, mutta omistushalusta ja kontrollista on.
Kuulostaa hankalalta ja vuosien jälkeen verenpaineen nousulta😂 voipi tulla sydän vaivojakin. Väsymystä sulla jo sanoit olevan.
Vierailija kirjoitti:
tarpeensa ja angstinsa kun rääkyy miesasiakkaan perässä kauppiskeskuksessa, tulos on taattu. Hän on TOISEN seurassa.
Kumpaahan sukupuolta prinssioletettu mahtaa olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jo päättänyt, että kumppanisi on hankala ja sinä taas teet kaiken oikein. Miksi jäisit suhteeseen hankalan tyypin kanssa?
Tuo on kuin minun exäni suusta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että hän heitti hanskat tiskiin eikä edes yrittänyt tulla vastaan tai perustella omaa kantaansa. Oli vaan että sä ilmeisesti tiedät kaiken. Se tarkoitti sitä että kaikki vastuu kaikesta oli minulla, ja sehän se hänen tarkoituksensa olikin. Sitten hän sai valittaa, vaikka ei itse ollut osallistunut mihinkään.
Yksityisterapia miehellesi. Tsemppiä matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologian opinnot pitäisi olla pakollisia ihan jokaiselle. Tietenkään se ei vielä takaa että on parisuhdeainesta, mutta olisi edes yhteisiä termejä joilla asioita voisi käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin suhteessa, olisin tuollainen hankala ihminen. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka oikeasti ymmärtäisi mitä oman tilan tarve tarkoittaa. Jos on sovittu että olen yksin, saattaa kulua kymmenen minuuttia ja kumppanilla on jo jotain asiaa. Joulut piti joustaa aina. Koskaan ei ollut rauhallista joulua vaan päiväkausia sukulaisten tapaamista.
Yksinolon tarve yhtä todellinen kuin seuraan kuulumisen tarve. Silti yksinoloa kaipaava ihminen on aina se itsekäs. Veikkaan myös, että moni on aivan kypsästi tarpeestaan puhunut, mutta usein se kaikuu kuuroille korville. Parisuhteet ovat harvoin tasapainoisia ja yleensä se, joka on äänekkäämpi määrää tahdin.
Kannattaisiko sen introvertin sitten etsiä itselleen sopivampi kumppani, tai olla vaan yksin? Marttyyrinä suhteeseen jäävää oman tilan kaipailijaa en itse aikakaan jaksaisi katsella.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kuulostaa, ettei kumpikaan voi hyvin tuossa suhteessa. Ero voi olla väistämätön, mutta ennen sitä kannattaisi keskustella, mikä hiertää. Ei tuo minusta vallankäytöltä kuulosta, jos ihminen peruu tapaamisia. Tahallinen mykkäkoulu on vallankäyttöä ja mykkäkoulua pitävä ihminen taatusti hakeutuu muiden seuraan, eihän se muuten olisi vallankäyttöä.
Kuulostaa enemmän siltä, ettei kumppanisi saa nyt asioitaan vaan sanottua.
Vierailija kirjoitti:
Psykologian opinnot pitäisi olla pakollisia ihan jokaiselle. Tietenkään se ei vielä takaa että on parisuhdeainesta, mutta olisi edes yhteisiä termejä joilla asioita voisi käsitellä.
Onhan se vähän pelottavaa että tuolla kulkee vapaana ihmisiä joilla ei ole mitään tietoa näistä asioista. Eivätkä ilmeisesti tajua, että suurimmalla osalla on.
Olin kymmenen vuotta suhteessa, jossa tolkutin tätä ja mies aina hetken muisti, että en voi tietää mitä hänen päässään liikkuu. Sitten taas unohti, ja loukkaantui kun en arvannutkaan oikein. Sama mies kuvitteli itse lukevansa ajatuksiani, eikä uskonut kun kerroin mitä ajattelen tai tunnen. Teki mieluummin omat päätelmänsä, ja ilmeisesti olisi halunnut minun tekevän samoin. Ero tuli, ette varmaan yllättyneet.