Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde hankalan ihmisen kanssa
29.12.2025 |
Tuntuu että olen vähän hukassa siinä miten tulisi menetellä. Itse olen melko joustava ja tarpeen tullen mukautuvainenkin, mutta ilmoitan selkeästi myös tarpeistani tai tunteistani. Voisin kuvitella että kanssani on helppoa ja turvallista olla. Pystyn tsemppaamaan itseni paremmalle/siedettävälle tuulelle vaikka heräisin väärällä jalalla, ja voin olostani toista myös informoida. Seurustelukumppanissani on valtavasti hyviä puolia, mutta hän on myös hyvin hankala. Hänestä ei ota kunnolla selvää mitä hän haluaa tai edes millä tuulella hän on. En tykkäisi kaivella ja tentata, mutten myöskään olla se jonka mukaan aina mennään (hän siis saattaa ehdottaa jotain ja jälkikäteen selviää ettei oikeadti halunnut sitä). Tiedän että hän on vähän ailahteleva ja ehkä häpeilee sitä, eikä esim. siksi kerro aina mistä tuulee. Hän myös tekee monesti viime hetken peruutuksia selkeästi vain mielialansa takia. Mutta tämä epämääräisyys saa minut olemaan varpaillani, enkä koe oloani luottavaiseksi sillä tavalla henkisesti, että en voi luottaa että hän oikeasti haluaisi niitä asioita mitä teemme, enkä edes oikeastaan siihen mitä hän tuntee minua kohtaan. Alan olla aika poikki tähän. Onko kokemuksia, mitään keinoja pelastaa tätä, auttaa ymmärtämään tmv, vai kannattaako vain luovuttaa? Kun yritän puhua, hän vastaa kierrellen ja kaarrellen.
Kommentit (143)
Hankala mies on hankala mies. Ei se siitä muutu jos ei ole vieläkään muuttunut. Itse kituutin suhteessa ihan liian pitkään. Riidat ihan älyttömiä, toinen muisti kaikki pikkuasiat ja minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia ja tehdä sitä ja tätä. Erittäin vaikeaa yhdistettynä mustasukkaiseen luonteeseen ..
Intiimi puoli olikin varmaan lapsen ohella se ainoa asia mikä piti kiinni suhteessa. Se kyllä toimi erittäin hyvin..! Se ei vaan riitä, jos perus arki on yhtä vääntöä. Ero tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa huudellaan aina kompromissien perään. Ekstrovertteja tämä ei yleensä koske. Hehän eivät väsy muiden seurassa, joten parisuhde on heille yhtä ottamisen lahjaa. Kun introvertti kumppani vierellä nääntyy, on vika tietenkin kumppanin. Kumppani ei ilmaissut tunteitaan.
Kumppanisi on varmaan kertonut, ettei halua lähteä reissuun, koska ei sillä hetkellä jaksa. Miten olet tukenut kumppanin jaksamista? Räyhäämällä hänelle aamupalapöydässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kumppanisi todennäköisesti on jo räjähtämispisteessä, mutta yrittää pitää itsensä kurissa. "
Mikähän pointti tällaisessa käytöksessä olisi?
Varmaan se, että aikuinen ihminen hallitsee tunteitaan.
Sen verran onkin hyvä hallita, ettei lyö toista kun ärsyttää.
Mutta tuollainen valheellinen tunteidensa pimittäminen rakkaaltaan ja itsensä "kurissa pitäminen" ei ole jaloa vaan lopulta tuhoisaa käytöstä.
Oman haavoittuvuuden, inhimillisyyden ja harmittamisen näyttäminen ei ole noloa, vaikka niin luuletkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pelokkaalta miellyttäjältä. Hän ei uskalla sanoa mitä oikeasti haluaa, johtuen lapsuudestaan, edellisistä suhteista ym?
Minun mieheni oli samanlainen. Aika on auttanut, on oppinut paremmin sanomaan mitä haluaa, tosin ensin mentiin toiseen päähän eli töksähtelyä vain. Siitä sitten pikkuhiljaa on balanssi löytynyt.
En ymmärrä ihmisiä jotka olettavat kumppanin olevan ehjä ja valmis. Kukaan ei ole, toiset toki enemmän kuin toiset. Jos rakastaa, haluaa kärsivällisesti auttaa toista tulemaan paremmaksi versioksi itsestään.
Liian helposti heitetään hanskat tiskiin ja jatketaan täydellisen puolison etsimistä. Miksi aina pitäisi olla helppoa? Tässä yksi syy, miksi nykysuhteet ei kestä. Pidetään kiinni narratiivista, että yhtään vaivaa ei tule tai saa kärsiä, luiskaan vaan. Ja ei, en tarkoita että väkivaltaa tulisi sietää, sitä ei siedetä yhtään!
Moni mies on "koulutettavissa", jos yhtään tuntuu että rak
Olin tällainen miellyttäjä joskus. Sen kummempaa koulutusta en tarvinnut. Ainoastaan turvallisen ihmisen, jolle pystyi puhumaan kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kumppanisi todennäköisesti on jo räjähtämispisteessä, mutta yrittää pitää itsensä kurissa. "
Mikähän pointti tällaisessa käytöksessä olisi?
Varmaan se, että aikuinen ihminen hallitsee tunteitaan.
Sen verran onkin hyvä hallita, ettei lyö toista kun ärsyttää.
Mutta tuollainen valheellinen tunteidensa pimittäminen rakkaaltaan ja itsensä "kurissa pitäminen" ei ole jaloa vaan lopulta tuhoisaa käytöstä.
Oman haavoittuvuuden, inhimillisyyden ja harmittamisen näyttäminen ei ole noloa, vaikka niin luuletkin.
Selvästi aloittajaa ei kiinnosta kumppaninsa inhimillisyys millään tavalla. Kumppani olisi aivan ok, jos suostuisi matkustamaan enemmän. Erittäin syvällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka pystyt tsemppaamaan itsesi paremmalle tuulelle, se harvoin auttaa. Introvertti kumppani imee kyllä sen aidon tunnetilan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaisi olla parisuhteessa hankalan ihmisen kanssa? Kun itsellesi tähän kysymykseen vastaat, voit löytää myös ratkaisun.
Miksi sinulla on niin vimmattu tarve kaivella ja ymmärtää häntä? Hyväksy se tosiasia, että toista ei voi muuttaa. Joko hän kelpaa sinulle sellaisena kuin on, ymmärtämättä ja analysoimatta, tai sitten ei.
Hankalat ihmiset ovat todella uuvuttavia energiasyöppöjä. Minulla oli tällainen työparina töissä reilun vuoden. Koko ajan piti olla varpaillaan ja tunnustella millä tuulella hän on. Muutaman kerran hän sai totaalisen maltinmenetysraivokohtauksen ja käyttäytyi hyvin epäasiallisesti minua kohtaan. Joskus pyysi myöhemmin anteeksi, pahimpien räjähdysten jälkeen ei. Muutaman kerran itkin kotona työpäivän jälkeen, sillä tilanne tuntui niin epäreilulta. Lisäksi hänen asemansa töissä oli paljon korkeammalla (eri työtehtävät), ja uuden kokemattoman työntekijän sanalla ei ollut paljoa väliä. Itse pidin koko ajan asialinjan ja päätin että vapaa-ajalla en tuonluonteisia ihmisiä katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50/50 parisuhteita ei taida olla olemassakaan. Toinen on se aina joustavampi. :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pelokkaalta miellyttäjältä. Hän ei uskalla sanoa mitä oikeasti haluaa, johtuen lapsuudestaan, edellisistä suhteista ym?
Minun mieheni oli samanlainen. Aika on auttanut, on oppinut paremmin sanomaan mitä haluaa, tosin ensin mentiin toiseen päähän eli töksähtelyä vain. Siitä sitten pikkuhiljaa on balanssi löytynyt.
En ymmärrä ihmisiä jotka olettavat kumppanin olevan ehjä ja valmis. Kukaan ei ole, toiset toki enemmän kuin toiset. Jos rakastaa, haluaa kärsivällisesti auttaa toista tulemaan paremmaksi versioksi itsestään.
Liian helposti heitetään hanskat tiskiin ja jatketaan täydellisen puolison etsimistä. Miksi aina pitäisi olla helppoa? Tässä yksi syy, miksi nykysuhteet ei kestä. Pidetään kiinni narratiivista, että yhtään vaivaa ei tule tai saa kärsiä, luiskaan vaan. Ja ei, en tarkoita että väkivaltaa tulisi sietää, sitä ei siedetä yhtään!
Moni mies on "koulutettavissa", jos yhtään tuntuu että rak
"Jos rakastaa, haluaa kärsivällisesti auttaa toista tulemaan paremmaksi versioksi itsestään". Miksi tämä toimii vain toiseen suuntaan? Ai toisen pitää vaan jaksaa ja kouluttaa kun toinen ei itse tajua käyttäytyä? Miksi kukaan tuhlaisi elämäänsä tuollaiseen, ja miksi tämä toinen - ketä niin kovasti rakastetaan - ei itse hoida ongelmiaan, tai parisuhdettaan? En haluaisi parisuhdetta missä toinen ei itse tajua miten siinä kommunikoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa huudellaan aina kompromissien perään. Ekstrovertteja tämä ei yleensä koske. Hehän eivät väsy muiden seurassa, joten parisuhde on heille yhtä ottamisen lahjaa. Kun introvertti kumppani vierellä nääntyy, on vika tietenkin kumppanin. Kumppani ei ilmaissut tunteitaan.
Kumppanisi on varmaan kertonut, ettei halua lähteä reissuun, koska ei sillä hetkellä jaksa. Miten olet tukenut kumppanin jaksamista? Räyhäämällä hänelle aamupalapöydässä?
Miten tämä introvertti/ektrovertti -vääntö liittyy mihinkään? Ap ei ole maininnut mitään sellaista. Introvertti voi ihan hyvin osata kommunikoida, eikä se, että on yhteisiä suunnitelmia tee kenestäkään ekstroverttiä.
On tullut parisuhdetta yritettyä mutta suht nopeasti luovutin kun havaitsin miten hankalaa olisi jatkossa tullut olemaan. Eräs oli niin ailahtelevainen että meni munankuorilla kävelyksi, alkoi ahdistamaan. Kaikki mitä tein tuntui olevan väärin, en lopulta uskaltanut tehdä mitään. Toinen vaikutti alkuun vakaammalta, mutta hänestäkin paljastui jollain tapaa arvaamaton ja joskus jopa pahansuopa puoli. Vaikutti testailevan minua ihmeellisesti kaikenlaisilla tempauksillaan, tai jopa tarkoituksella hakevan minusta negatiivisia reaktioita tekemällä asioita joista hyvin tiesi etten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kumppanisi todennäköisesti on jo räjähtämispisteessä, mutta yrittää pitää itsensä kurissa. "
Mikähän pointti tällaisessa käytöksessä olisi?
Varmaan se, että aikuinen ihminen hallitsee tunteitaan.
Sen verran onkin hyvä hallita, ettei lyö toista kun ärsyttää.
Mutta tuollainen valheellinen tunteidensa pimittäminen rakkaaltaan ja itsensä "kurissa pitäminen" ei ole jaloa vaan lopulta tuhoisaa käytöstä.
Oman haavoittuvuuden, inhimillisyyden ja harmittamisen näyttäminen ei ole noloa, vaikka niin luuletkin.
Minulla on taipumusta miellyttämiseen jopa uhriutumiseen asti. Ennen lupailin sitä ja tätä ja uuvuin. Siihen vaikutti paljon juuri se, että en uskaltanut kertoa mitä oikeasti ajattelin, koska silloinen puoliso oli hyökkäävä ja pitkävihainen. Hän myös ylitulkitsi jokaista elettäni ja suuttui joskus jo ennakkoon. Nykyinen antaa tilaa, ja tunnen oloni turvalliseksi, ja uskallan kertoa tunteistani. Olen myös opetellut ilmaisemaan niitä, että hänellä on helpompaa ymmärtää minua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pelokkaalta miellyttäjältä. Hän ei uskalla sanoa mitä oikeasti haluaa, johtuen lapsuudestaan, edellisistä suhteista ym?
Minun mieheni oli samanlainen. Aika on auttanut, on oppinut paremmin sanomaan mitä haluaa, tosin ensin mentiin toiseen päähän eli töksähtelyä vain. Siitä sitten pikkuhiljaa on balanssi löytynyt.
En ymmärrä ihmisiä jotka olettavat kumppanin olevan ehjä ja valmis. Kukaan ei ole, toiset toki enemmän kuin toiset. Jos rakastaa, haluaa kärsivällisesti auttaa toista tulemaan paremmaksi versioksi itsestään.
Liian helposti heitetään hanskat tiskiin ja jatketaan täydellisen puolison etsimistä. Miksi aina pitäisi olla helppoa? Tässä yksi syy, miksi nykysuhteet ei kestä. Pidetään kiinni narratiivista, että yhtään vaivaa ei tule tai saa kärsiä, luiskaan vaan. Ja ei, en tarkoita että väkivaltaa tulisi sietää, sitä ei siedetä yhtään!
Moni mies on "koulutettavissa", jos yhtään tuntuu että rak
Olen ihan samaa mieltä siitä, että ihmiset yleisesti ottaen luovuttavat kovin helposti, ja että moni mies on koulutettavissa. Ja ettei ole realistista odottaa kumppanilta virheettömyyttä. Sanoisin kuitenkin, että tuollaisilla ihmisillä, jotka työntävät vastuun omista tunteistaan ja omasta onnestaan muiden niskoille, ja odottavat muiden lukevan ajatuksiaan, on aika huono ennuste. Ihmisenä kasvaminen vaatii mieheltä halua kehittyä ja tulla paremmaksi, mutta tällaisilla miehillä on usein keskimääräistä huonompi kyky itsereflektioon. Mies katkeroituu lisää jokaisesta kerrasta, kun puoliso on epäonnistunut hänen tunteidensa, ajatustensa ja tahtonsa lukemisessa. Ja kun se kypsempi osapuoli väsyy esim. ruuhkavuosissa kannatteleman yksin parisuhteen tunnelmaa, tulee suuri mahalasku. Jossain vaiheessa tuollainen mies pettyy, kun puoliso on epäonnistunut tekemään hänestä onnellisen (vaikka on täysin epärealistista laskea oma onnensa toisen ihmisen harteille). Mies vetää johtopäätöksen, että hänellä on väärä puoliso. Saattaa elää loppuelämänsä katkerana ja puolisoaan tästä rangaisten mielenosoituksella ja kiukuttelulla. Tai sitten ottaa eron ihastuessaan johonkin Sielunkumppaniin, joka tuntuu ymmärtävän paremmin kuin kukaan ennen, koska vieraalle ihmiselle on helpompi itse avautua, mutta tietysti tämä uusikin tulee myös osoittautumaan huonoksi ajatustenlukijaksi vuosien myötä. En sitten tiedä, ehkä joku mies joskus on saanut tuollaisen kierteen joskus poikki ja onnistunut kasvamaan. Yleensä ovat kuitenkin haluttomia ja kyvyttömiä tunnistamaan omia kasvunpaikkojaan ja ylipäätään ottamaan vastuuta omasta tai suhteensa onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa pelokkaalta miellyttäjältä. Hän ei uskalla sanoa mitä oikeasti haluaa, johtuen lapsuudestaan, edellisistä suhteista ym?
Minun mieheni oli samanlainen. Aika on auttanut, on oppinut paremmin sanomaan mitä haluaa, tosin ensin mentiin toiseen päähän eli töksähtelyä vain. Siitä sitten pikkuhiljaa on balanssi löytynyt.
En ymmärrä ihmisiä jotka olettavat kumppanin olevan ehjä ja valmis. Kukaan ei ole, toiset toki enemmän kuin toiset. Jos rakastaa, haluaa kärsivällisesti auttaa toista tulemaan paremmaksi versioksi itsestään.
Liian helposti heitetään hanskat tiskiin ja jatketaan täydellisen puolison etsimistä. Miksi aina pitäisi olla helppoa? Tässä yksi syy, miksi nykysuhteet ei kestä. Pidetään kiinni narratiivista, että yhtään vaivaa ei tule tai saa kärsiä, luiskaan vaan. Ja ei, en tarkoita että väkivaltaa tulisi sietää, sitä ei siedetä yhtään!
Moni mies on "koulutettavissa", jos yhtään tuntuu että rak
Eikö ihminen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on? Itse en haluaisi olla suhteessa, jossa minua yritetään kouluttaa. Pidän itsestäni tällaisena.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa huudellaan aina kompromissien perään. Ekstrovertteja tämä ei yleensä koske. Hehän eivät väsy muiden seurassa, joten parisuhde on heille yhtä ottamisen lahjaa. Kun introvertti kumppani vierellä nääntyy, on vika tietenkin kumppanin. Kumppani ei ilmaissut tunteitaan.
Kumppanisi on varmaan kertonut, ettei halua lähteä reissuun, koska ei sillä hetkellä jaksa. Miten olet tukenut kumppanin jaksamista? Räyhäämällä hänelle aamupalapöydässä?
Miksi tällainen väsynyt ja mitään jaksamaton ihminen saa parisuhteelta? Miksi hän on parisuhteessa, kun se on hänelle noin hirveää kestämistä päivästä toiseen? Ja miksi hän ei sano tästä mitään sille toiselle?
🇺🇦🇮🇱
Ap (ja kaikki muutkin) sisäistää nyt heti, että ihminen, joka vaarantaa kumppaninsa mielenterveyden, ei ole mikään elinikäinen parisuhde.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa huudellaan aina kompromissien perään. Ekstrovertteja tämä ei yleensä koske. Hehän eivät väsy muiden seurassa, joten parisuhde on heille yhtä ottamisen lahjaa. Kun introvertti kumppani vierellä nääntyy, on vika tietenkin kumppanin. Kumppani ei ilmaissut tunteitaan.
Kumppanisi on varmaan kertonut, ettei halua lähteä reissuun, koska ei sillä hetkellä jaksa. Miten olet tukenut kumppanin jaksamista? Räyhäämällä hänelle aamupalapöydässä?
Miksi tällainen väsynyt ja mitään jaksamaton ihminen saa parisuhteelta? Miksi hän on parisuhteessa, kun se on hänelle noin hirveää kestämistä päivästä toiseen? Ja miksi hän ei sano tästä mitään sille toiselle?
Lopulta varmaan sanookin ja lähtee. Ja sitten hän vasta mulkero onkin. Kehtasi jättää mokoma.
Itse olen aina deittailuvaiheessa kertonut olevani introvertti, joka tarvitsee myös omaa aikaa. Suhteessa tämä kuitenkin monesti unohtuu. Introverttikaan ei ole mikään erakko. Hänkin saa paljon parisuhteelta, jos hänet hyväksytään sellaisena, kun hän on. Onneksi maailmassa on sellaisiakin ihmisiä.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan se, että aikuinen ihminen hallitsee tunteitaan.