Mistä sen NÄKEE jos perheessä on väkivaltaa
Aloitetaan:
Menet kylään perheeseen, käyt siellä ensimmäistä kertaa. Koti on siisti ja tavallinen. Vanhemmat tavallisen näköisiä, normaalipainoisia, siistit vaatteet ja siistit hiukset jne.
Lapset ovat myös puhtaita ja siistejä, lapsilla on vuoteet ja lelut ja kaikkea normaalin tavallista mitä lapsilla suomessa on.
Vanhemmat kattaa kahvipöytää ja istutaan sohvalla ja jutellaan niitä näitä, lapset on siinä mukana myös.
Kukaan ei esim. kiroile. tv on kiinni, jne. Kellään ei ole mustelmia, ei vanhoja kellastuneitakaan.
Mutta kun lähdet pois, jäät miettimään, että perheessä vanhemmat hakkaa toisiaan ja lapsiaan, lujaa ja usein.
Mistä ja millaisista merkeistä sen päättelet? Mistä ja miten se näkyy, jos perheen kulissien takana on väkivaltaisuutta?
Haluan konkreettisia esimerkkejä, MITEN ja MITKÄ SEIKAT ovat niitä, joista tai joiden kautta tulee vahvasti sellainen "tieto" että väkivaltaa toisia kohtaan on? Miten sellainen perhe toimii, käyttäytyy ja miten lapset toimii ja käyttäytyy?
Toivon vastauksia itse kysymykseen, kiitos. esim. perhetyöntekijät tai vast. varmaan osaa vastata?
MIKSi minä tätä kysyn, on sitten oma tarinansa, sitä en ala tässä pohtimaan.
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista, jotka ovat vastuksia kysymykseen.
t: T.
Kommentit (163)
lapset, jotka haistelevat ilmapiiriä ja osaavat toimia sen mukaan pysyäkseen hengissä. Lapset, jotka kantavat vastuuta vanhempien hyvinvoinnista ja tasapainosta.
Rääkätyt lapset käyttäytyvät kuin koirat häntä koipien välissä. He sopeutuvat pelon ilmapiiriin ja käyttäytyvät katalysaattoreina. Monet lestadiolaisperheiden lapset ovat kuin säikkyjä jäniksiä, jotka hakevat turvaa toistensa kyljistä mykkinä, silmät teevadin kokoisina. Isät ohjaavat noita perheitä patriarkaalisesti kurituksella.
Ne perheet, joista olen varmuudela kuullut jostakin syystä, että heillä on hakkaamista ja lasten tönimistä ja retuuttamista... Mnusta he esiintyvät vieraiden läsnäollessa korostetun onnellisesti ja nauravaisesti. Kiehnäämistä toistensä sylissä ja sellaista. Mies saattaa letkauttaa jotakin sovinistista vaimolleen, niin taatusti sille vain nauretaan kovaan ääneen.
Pano on nyt vaan kuvaamaan sitä, että perhe on ulkoisesti kaikin puolin ns. normaali. Ei alipainoa, ei ylipainoa, ei liiallisen alkoholin aikaansamaa pöhöttynyttä naamaa.
Mutta olet jäävi vastaamaan. Olet tavannut perheen ja lapset, joista sinullaon jo ennakko-oletus, olet KUULLUT että perheessä hakataan.
Mutta: jos perheessä siis lapet ovat paljon vanhempien sylissä vieraiden aikana, se on näyteltyä, ei aitoa?
Jotkut lapset ovat ns. kilttejä. Mistä sen näkee, että kiltin käytöksen takana on hyvä kasvatus ja perusluonne kontra pelkoa siitä, että jos käyttäytyy ns. väärin, vieraiden lähdettyä tulee turpiin?
t. T
Ihan se ja sama olenko kuullut väkivallasta viikon tai vuoden päästä, mutta sen aistii, jos perhe näyttää päälle päin liian täydelliseltä ja aikuisten keskinäinen kommunikointi ja aikuisten tapa puhutella lapsia on tietynlainen. Tarkoitin myös sylissä kiehnäämisellä aikuisten tapaa olla keskenään enkä sitä ovatko lapset sylissä.
Lapset ovat ennemminkin tulossa vieraiden syliin kuin omien vanhempiensa.
eihän lapsella ole muuta turvaa tässä maailmassa.
Sepä siinä juuri onkin että ei sitä välttämättä näe yhtään mistään.
Voihan se olla, että perheen kesken on aistittavissa kireä tunnelma mutta et voi mitenkään tietää onko se vain jäänteitä juuri ennen vieraiden tuloa käydystä kiivaasta riitelystä. Siis sellaisesta ihan normaaliin perhe-elämään kuuluvasta.
mietin usein että voiko se olla merkki siitä että sitä lasta hakataan?
luulotautinen:DDDD
Ei kun oikeasti, haluan asiallisia vastauksia.
Kysymykseni EI liity esim. siihen, että itse kuvittelisin jossain perheessä väkivaltaa olevan, EN OLE ollut kylässä missään.
Tämä on ihan vaan kysymys, ja asia, jota olen miettinyt. Että miten käyttäytyy omien vanhempien läsnäollessa - miten käyttäytyy vanhempiensa silmien ja korvien ulottumattomissa lapsi, jota hakataan kotona, eli kuritus on väkivaltaa, hakkaamista tukkapöllyjen ja luunappien lisäksi? Miten sellainen perhe toimii ja millaisia ne lapset ovat kotonaan vanhempiensa ja vieraiden aikana?
Eivät uskalla tunnustaa pikkuistakaan mokaa tai rikki mennyttä esinettä, vaan valehtelevat ja piilottelevat.
Eivät uskalla tunnustaa pikkuistakaan mokaa tai rikki mennyttä esinettä, vaan valehtelevat ja piilottelevat.
Mistä sinä TIEDÄT että lapset valehtelee? Kuvittele että tapaat lapsen tai lapset ensimmäistä kertaa? Mistä sinä tiedät, että he valehetelevat?
t. T
Siksi ap utelee täältä merkkejä ym joita hän sitten voisi peitellä kun heille tullaan kylään.
Ja minä huomaan/näen/aistin sen siitä ja siksi että minulla on ns tuntosarvet pystyssä kys tapauksia varten, johtuu omasta lapsuudestani.
että ap haluaa vinkkejä siitä miten peitellä perheensä väkivaltaa.
Mieti ap asia uudelleen: ei väkivaltaa tarvi peitellä vaan siihen pitää hakea apua.
ei liity ulkonäköön ja muhin ap:n luettelemiin asioihin ollenkaan.
Jotain voi päätellä vaikka seuraavasta
- vältetään ihan pieniäkin, viattomia konflikteja
- käskeminen, siis ei pyydetä
- nopea totteleminen, ylenpalttinen totteleminen ylipäänsä, "koiran käytös"
- varuillaanolo, muiden perheenjäsenten reaktioiden tarkka seuraaminen
- pukeutumisessa peittävät vaatteet, vaikka sää ei sitä vaadi
- lasten umpimielisyys
- alakuloisuus, toivottomuus, pessimismi elämänasenteissa (ilmenee ihan arkisessakin juttelussa)
En ole mikään ammattilainen, tehnyt vain havaintoja perheestä, jossa isä hakkasi äitiä vuosikymmenet. Lapset ovat jo maailmalla, vanhemmat edelleen naimisissa.
Silmistä sen näkee parhaiten! Lasten silmät ei säteile samalla tavalla, kuin onnellisessa perheessä. Aito ilo ja onnellisuus näkyy mun mielestäni silmistä.
kuin ryntäisivät vieraiden syliin.
Lapset eivät ota kontaktia, haluavat olla omissa oloissaan.
Perheen äiti (jos siis häntä hakataan myös) on se sosiaalinen, iloinen, jutusteleva.
Isä tyytyy taustailemaan ja seurailemaan vaimon juttelua.
Näin eräässä perheessä.
Vanhempien läsnäollessa ei paljon edes puhuttu mitään, ei pyydetty kylässä mitään tai vieraiden aikana mitään yms. Äkkiä nämä oppi tietämään, mistä tulee sitten jälkikäteen rangaistus. Eikä me lapset kylilläkään kyllä puhuttu tai käyttäydytty sen kummemmin kuin muut lapset. Jaa, no ehkä pyrimme olemaan kilttejä.
Se mitä seurauksia asioilla on, olen melko syrjäänvetäytyvä, hermostun helposti jos en saa asioita tehtyä ajallaan tai olen myöhästymässä jostain, maailma kaatuu siihen, jos teen virheitä, sekin on iso asia. Nämä asiat olivat sellaisia, mistä seurasi aina lapsena ja teininä ruumiillinen rangaistus. Ehkä nyt 40-ikäisenä olen saanut itsevarmuutta, mutta muutama vuosi sitten elämä oli vielä vaikeaa.
Tähän ketjuun, meidän yksi lapsi on ujo, yksi on aina menossa meille tulevien vieraiden syliin ja niin edelleen. Eli ei noin yksinkertaisista asioista voi kyllä mitään johtopäätöksiä vetää.
perheväkivallan uhri?
En ole puhunut suoraan tästä ystävälleni, eikä hän ole puhunut minulle.
Perheen mies on kovin dominiva, nainen alistuva. Mies puuttuu kaikkeen mitä nainen tekee. Aina nainen tekee jotain väärin. Mies myös kuuntelee naisen puheluita aina. Mitään päätöksiä nainen ei saa tehdä itse.
Ystävien seurassa, ilman miestä ollessaan, nainen on hyvin vapautunut ja kertoo omat mielipiteensä napakasti. Ikinä hän ei kuitenkaan riitele mistään vaan alistuu muiden tahtoon, jos sillä riita vältetään.
Ajatelkaa jos/kun tuo onkin aapeen perhe....
Ne perheet, joista olen varmuudela kuullut jostakin syystä, että heillä on hakkaamista ja lasten tönimistä ja retuuttamista... Mnusta he esiintyvät vieraiden läsnäollessa korostetun onnellisesti ja nauravaisesti. Kiehnäämistä toistensä sylissä ja sellaista. Mies saattaa letkauttaa jotakin sovinistista vaimolleen, niin taatusti sille vain nauretaan kovaan ääneen.