Mistä sen NÄKEE jos perheessä on väkivaltaa

muttei osaa selittää miksi epäilyttää. Kyselee täällä siksi että saisi miettiä onko jotain ehdotetuista havainnut tuttavaperheessä.

Siksi ap utelee täältä merkkejä ym joita hän sitten voisi peitellä kun heille tullaan kylään.

Ja minä huomaan/näen/aistin sen siitä ja siksi että minulla on ns tuntosarvet pystyssä kys tapauksia varten, johtuu omasta lapsuudestani.

Mun tutun lapsi on vieraiden seurassa tosi ujo mietin usein että voiko se olla merkki siitä että sitä lasta hakataan?

Ei kannata ehkä vetää tällaisia älyttömiä johtopäätöksiä. Jotkut lapset ovat luonteeltaan ujoja/hiljaisia/vetäytyviä. Miksi aina ajatellaan, että jos ei ole kauhean sosiaalinen, vilkas ja hyvä seuraihminen, niin taustalla on jotain kamalaa? Jotkut ihmiset vaan voivat olla sellaisia.

muttei osaa selittää miksi epäilyttää. Kyselee täällä siksi että saisi miettiä onko jotain ehdotetuista havainnut tuttavaperheessä.

Siksi ap utelee täältä merkkejä ym joita hän sitten voisi peitellä kun heille tullaan kylään.

Ja minä huomaan/näen/aistin sen siitä ja siksi että minulla on ns tuntosarvet pystyssä kys tapauksia varten, johtuu omasta lapsuudestani.

EI

En tunne ketään, en yhtäkään perhettä, jossa lapsia hakattaisi!

Tunnen perheen, jossa pieniäkin lapsia, jos eivät tottele, napsastaan hiuksista kiinni ja jos kiroilevat, suu pestään sappualla.

Perheen alakoululainen kiroilee kuulemma todella rumasti, muiden ikäistensä aikana mutta ei vanhempiensa aikana.

Perheen 3 v lyö muita lapsia, vetää lelut, tönii, on aina ollut sellainen eli hänen tapansa kontaktoida muiden lasten kanssa on tämä. Leikki edes rinnakkain ei onnistu tämän takia.

Mutta muuta, aloituksessa kuvaamaani heillä ei tietääkseni ole.

En puhu tästä perheestä kun esitin kysymykseni.

toinen tapaus, eräs puolituttu äiti kertoi että joskus humalassa mies on häntä läiskinyt. Aikoinaan opiskelutoveri kertoi että aviomies hakkaa häntä, humalassa. Oli sitä mieltä että se ei kuitenkaan lapsiin vaikuta, koska sitä on niin harvoin ..

Mutta kysymykseni ei liity näihin perheisiin. En ole tavannut heidän lapsiaan kuin ohimennen jossain uimarannalla tai leikkipuistossa tms.

Mitä minuun tulee, en ole väkivallan uhri, en ole väkivaltainen, lapsiani ei hakata minun eikä kenenkään muunkaan toimesta, eli en kerro nyt itsestäni. Eikö se tullut jo alussa selville?

Tuttavapiiriini ei kuulu ketään, joista olisin huolissani, ellei sitten väkisin väännetä ja sellaiseksi lueta tuota perhettä, jossa kuritetaan tukkanäpsyillä, ja jossa äiti on pidetty ja toimii ns. lasten hyvää edistävissä kampanjoissa keulahahmona. Mutta vaimon ja lapsen hakkaamista sielläkään ei ole.

TOISTAN:

kysyn asiaa, koska se kiinnostaa minua yleisellä tasolla.

EN minkään omakohtaisen syyn takia.

Joten lakatkaa itkemästä ja olettamasta, ja pysytään asiassa näissä vastauksissa

t. T

mietin usein että voiko se olla merkki siitä että sitä lasta hakataan?

Minulla on neljä lasta, joista kolmea sanoisin ujoiksi. Ketään heistä ei ole hakattu, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ujous ei siis ole huonon kohtelun merkki. Ujon pakottaminen sosiaalisesti rohkeaksi on väkivaltaa kyllä.

perheväkivallan uhri?

En ole puhunut suoraan tästä ystävälleni, eikä hän ole puhunut minulle.

Perheen mies on kovin dominiva, nainen alistuva. Mies puuttuu kaikkeen mitä nainen tekee. Aina nainen tekee jotain väärin. Mies myös kuuntelee naisen puheluita aina. Mitään päätöksiä nainen ei saa tehdä itse.

Ystävien seurassa, ilman miestä ollessaan, nainen on hyvin vapautunut ja kertoo omat mielipiteensä napakasti. Ikinä hän ei kuitenkaan riitele mistään vaan alistuu muiden tahtoon, jos sillä riita vältetään.

Itselle tulee mieleen, että nainen on enemmänkin alistettu, eli henkisen väkivallan kohteena, alistamisen kohteena. Oma tahto on todellisuudessa viety pois.

Tähän ajaudutaan hitaasti ja hiljaa. Se etenee niin, että mies -tässä tapauksessa siis mies - perustelee asioita rakkaudella ja sillä, että se hänen vaatima asia on parempi kuin naisen oma tapa tai naisen suvusta ja lapsuudesta tullut tapa.

Nainen rakastaa, haluaa miellyttää, ja ennen pitkää oma tahto on poljettu ja nainen mitätöidään kaikessa. Nainen näkee itsensä sellaisena kuin ne ympärillä olevat, hänen läheiset ja hänelle tärkeät ja rakkaat ihmiset väkittävän hänen olevan, aika mitätön.

Kun siihen ei liity fyysistä väkivaltaa, ei ymmärretä, että se on väärin ja toinen alistaa.

Jokun pitäisi oikeasti puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kertoa naiselle se, mitä hän on hiljakseen mielessään ajatellut, mutta on ajatellut olevansa väärässä. Että hänen näkkemyksensä on arvokas ja oikein, että hän on älykäs, nätti, kivA jne. ja kyseenalaistaa ne mienen väittämät.

Jonkun pitäisi sanoa ääneen miehelle että noin ei puhuta vaimolle tai vaimosta, noin ei kohdella toista ihmistä, hänellä ei ole oikeutta ja olisiko oikein, että hänelle tehdään samoin... ja että eikö tuossa sinun vaimossasi oikeAST ole mitään hyvää, miksi hän ei saa olla tuota mieltä.

Jotta se nainen havahtuisi, että se, missä hän on, ei ole ns. normaalia tai oikein.

t. T (ap)

Ehkä sitten olisi mennyt jos et kysyisi noin seikkaperäisesti ja et käyttäisi tuollaista kieltä (hakkaavat toisiaan ja lapsiaan usein ja lujaa).



-14-

mustelmat yleensä peitetään vaatteilla sopivasti. Kesäisin vaikka olisi kuuma, niin jos lapsi on mustelmainen, on vanhemmat pukeneet hänet pitkähihaiseen ja pitkiin housuihin. Toki muutkin voi näin tehdä. Lapsi jota hakataan on varuillaan. Eräs lapsi, jota äitinsä löi, niin säpsähti jopa sitä, jos äiti nosti kätensä ilmaan ihan muusta syystä. Pelokkaita ovat hakatut. On muitakin merkkejä.



Jos epäilet, että jotakuta hakataan, niin tee ilmoitus ja kerro epäileväsi sellaista. Jos et mitään sano tai tee, niin lapsi voi kärsiä todella paljon mahdollisesti. On itsekästä olla tekemättä ilmoitusta. Edes ystävyys ei saisi sitä estää.

mietin usein että voiko se olla merkki siitä että sitä lasta hakataan?

meidän lapset on vieraiden seurassa ujoja no nyt vanhin ei enää mutta pienempänä olivat ja ei tosiaan hakata lapsia. Lapsia on erilaisia.

alaa, jolla on kiintiö psykiatrian opintoihin. Olen käynyt pari kurssia, en siis ole lääkäri enkä psykiatri. Mutta näissä opinnoissa tuli esille sellainen, että jos tulee olo, että jotain on vialla, niin se on yleensä totta. Esim. potilaassa on "jotain kummallista", se on hälytysmerkki, että pitää tutkia asia. Sanoisin, siis että sen huomaa "jotenkin".



Sitten vielä lapsien käytöksestä. Omat lapseni ovat arkoja, tarkkailevat sivusta, saattavat olla "varautuneen" näköisiä ryhmässä, jopa pelokkaan oloisia. He eivät myöskään uskalla tunnustaa mitään hajonneita asioita tms. Nämä eivät kuitenkaan johdu siitä, että meillä olisi väkivaltaa. He vain ovat tuollaisia. Itsekin olin pienenä.



Ja oikeasti, näyttäkää minulle lapsi, joka ei yritä piilotella hajottamaansa asiaa/ vääriä tekemisiään! Sekä ihan pienet lapset, että jo vanhemmat uskaltavat kyllä tunnustaa, mutta eivät hekään välttämättä ihan helposti. Eikä kyseessä ole se (aina) että he pelkäisivät rangaistusta, vaan lapsilla on ihan hassuja pelkoja tunnustamiseen liittyen, esineen kalleus, ajatukset siitä että vanhemmat suuttuvat (siis asioista, josta aikuiset eivät suutu, joulupukki ei tuo lahjoja jne.). Eikä voi sanoa, että meistä aikuisistakaan olisi mukavaa sanoa vaikka puolisolle, että rikoimme jonkun kalliin tavaran tai muuta..



Eli ihan heppoisesti ei päätelmiä kannata vetää.

vielä kerran ja isoilla kirjaimilla:

EN KIRJOITA OMASTA PERHEESTÄNI

EN TUNNE KETÄÄN ENKÄ EPÄILE MISSÄÄN PERHEESSÄ OLEVAN VÄKIVALTAA.

Jos epäilet, että jotakuta hakataan, niin tee ilmoitus ja kerro epäileväsi sellaista. Jos et mitään sano tai tee, niin lapsi voi kärsiä todella paljon mahdollisesti. On itsekästä olla tekemättä ilmoitusta. Edes ystävyys ei saisi sitä estää.

Se miksi käytän näitä ilmaisuja, mitä olen käyttänyt, johtuu siitä, että minä -oikeasti- käytän tällaisia sanoja.

Työskentelen "sanojen parissa", ja se, että kirjoitan ne näin johtuu siitä, että myös puhun näin, silloin kuin puhun virkakieltä.

Meillä kotona puhutaan aika tavalla kirjakiltä, se on meidän kielemme jota myös lapset käyttää.

Mitä tulee siihen, että tekisin ilmoituksen olettamuksen tai epäilyn perusteella: EN IKINÄ.

En pelkästään OLETTAMUKSEN - LUULON - perusteella. Pitäisi olla edes hitusen faktaa, ennenkuin ls:aan soittelen.

Jos epäilen, jututan mieluummin perhettä ja lapsia, ja ilmoitan vasta sitten, että on oikea syy ilmoittaa, eikä siksi, että oletan.

Mutta minulla ei siis ole nyt silmieni alla ketään, jota epäilisin, koska jos epäilisin, tekisin tuon mitä yllä; olisin kontaktissa lapsiin ja aikuisiin jollain tavalla ja valmistaisin että epäilyni olisi totta eikä luulo.

Itse asiassa yksi esikoisen luokkakaverin äiti oikein sanoi niin minulle, kun kielsi lastamme tulemasta heille enää leikkimään. Että siis meillä kasvatettaisiin väkivallalla. Luulen, että joku muukin oli epäillyt samaa, koska iltapäiväkerhon vetäjiltä oli kuulemma kyselty, että "Millaisesta perheestä se lapsi oikein on?"



Perusteena oli se, että meidän lapsi oli keskittymiskyvytön, fyysisestä reviiristään äärimmäisen tarkka, säikkyi pientäkin kosketusta ja regoi siihen itse aggressivisesti. Kun joku sipaisi ohimennessään, hän tönäisi takaisin lujaa. Ja maallikot ajattelivat, että siinä on hakattu lapsi. (ja toiset maallikot ajattelivat samaan aikaan, että siinä on kuritta kasvanut lapsi).



Oikeasti meillä ei ole minkäänlaista väkivaltaa. Kun lapsi pian päätyi ammattilaisten tutkittavaksi, nämä näkivätkin sen heti. SEn sijaan lapsella todettiin vahvoja aistiyliherkkyyksiä, jotka saivat ne sipaisut tuntumaan tosi pahalta ja äänet ja lähelle näkökenttään tulevat asiat muuttumaan hirveäksi kakofoniaksi ja kaaokseksi. Kotona meillä onkin hiljaista, eikä kukaan heilu toisen naaman eedssä joten mitään ongelmaa ei näkynyt. JÄnnää on, että sama lapsi, joka ei kestä niitä sipaisuja, tuee mielellään kokovartalosyliin ja ja tykkää myös painista ja avantouinnista: niiden tuntoaistimus on erilainen.



Kerroin tarinan oikeastaan sanoakseni, että ei sitä väkivaltaa näe maallikko oikein mistään, ja ammattilainenkaan ei näe sitä mistään yhdestä asiasta, vaan monien pikku palasten summasta. Edes ne mustelmat ei välttämättä kerro mitään: mulla itselläni oli peruskouluaikana selkä täynnä mustelmia, joista terveydenhoitaja vähän kyselikin. Ne eivät kuitenkaan johtuneet selkäsaunoista (meillä ei ollut mitään väkivaltaa lapsuudenkodissakaan) vaan koulun tuolista, joka oli pitkäselkäiselle lapselle väärän mallinen ja kokoinen. Onneksi sain luvan käyttää selkänojassa tyynyä.

mietin usein että voiko se olla merkki siitä että sitä lasta hakataan?

...Tai sitten se lapsi vaan on tosi ujo?

Ehkä sitten olisi mennyt jos et kysyisi noin seikkaperäisesti ja et käyttäisi tuollaista kieltä (hakkaavat toisiaan ja lapsiaan usein ja lujaa).

-14-

Jos olisin esittänyt kysymykseni ympäripyöreesti, olisitte alkaneet vaatia yksityiskohtaisempaa. Tai sitten alkaneet olettaa, että väkivallan näkee siitä, että on viinapulloja nurkassa ja koti epäsiisti tms.

Sori. Yritin muovata kysymykseni uudelleen av-mammateinikielellä, vaan en osannut.

Ainoa mihin yllän on:

"jos jossai perhees niinku aattelee että, sielä niinku se miäs löis sitä vaimoo, ja niitä niitten lapsii, ni miten ne lapset sit on ku mä meen kylään sinne? tai jos se äiti on sellane että, se aina ku se suuttuu niin, se sit läpsii ja repii tukasta tai jotai semmosta niin mä vaan mietin että, millaisii ne lapset niinku sit oikeesti olis ja se nainen, ja mies, jos mä menisin sinne sit niinku kylään kahville, jos se olis vaikka mun uus naapuri ja se pyytäs kylään ? Jos se olisi niinku semmone siisti ja nätti hima eikä mikään sotkune tai semmone ?"

Onkx toi hywä?

'

t.. t.

musta ap:n teksti vaikuttaa siltä, että hän yrittää saada arvoisalta av:n raadilta apuja miten meitellä perheen sisällä oleva väkivalta.

Onko ap teille tulossa sosiaalityöntekijä kylään ja mietit nyt miten heitä voisi harhauttaa?

Turhaan yrität, eivät ne sossuntädit niit kikkojaan tule sulle tänne paljastamaan :)

Mun tutun lapsi on vieraiden seurassa tosi ujo mietin usein että voiko se olla merkki siitä että sitä lasta hakataan?

levitellään av-maamojen keskuudessa. Ujous on luonteenpiirre.

"mukahauskaa" epäselvää papatustasi lukea ensimmäistä riviä pidemmälle enkä ihan kokonaan sitäkään.

Btw, olin teini yli 15v sitten ja esikoiseni sain 26v lahjaksi joten en ihan mahdu teiniäitiolettamukseesi.



-14-

siitä kun lapsi ei vierasta mitään ei pelkää, ole ujo. Öllöttää vain puhumatta mitään. Tunne tällaisen lapsen.

Ehkä sitten olisi mennyt jos et kysyisi noin seikkaperäisesti ja et käyttäisi tuollaista kieltä (hakkaavat toisiaan ja lapsiaan usein ja lujaa).

-14-

Jos olisin esittänyt kysymykseni ympäripyöreesti, olisitte alkaneet vaatia yksityiskohtaisempaa. Tai sitten alkaneet olettaa, että väkivallan näkee siitä, että on viinapulloja nurkassa ja koti epäsiisti tms.

Sori. Yritin muovata kysymykseni uudelleen av-mammateinikielellä, vaan en osannut.

Ainoa mihin yllän on:

"jos jossai perhees niinku aattelee että, sielä niinku se miäs löis sitä vaimoo, ja niitä niitten lapsii, ni miten ne lapset sit on ku mä meen kylään sinne? tai jos se äiti on sellane että, se aina ku se suuttuu niin, se sit läpsii ja repii tukasta tai jotai semmosta niin mä vaan mietin että, millaisii ne lapset niinku sit oikeesti olis ja se nainen, ja mies, jos mä menisin sinne sit niinku kylään kahville, jos se olis vaikka mun uus naapuri ja se pyytäs kylään ? Jos se olisi niinku semmone siisti ja nätti hima eikä mikään sotkune tai semmone ?"

Onkx toi hywä?

'

t.. t.

Ap hermostuit nyt ihan suotta :) tottakai se on ihan looginen johtopäätös av-mammoilta että puhut omasta/tuttavanperheestä... Älä nyt turhaan hermostu :)

Itsekin itseasiassa mietin ko.asioita tässä taannoin kun tapasin 2v.tytön joka käyttäytyi todella agressiivisesti muita lapsiatyttöjä kohtaan (tyrkki ja kuristi). Mieleeni tuli että mistä ihmeestä tyttö semmoista mallia on saanut...

vielä kerran ja isoilla kirjaimilla: EN KIRJOITA OMASTA PERHEESTÄNI EN TUNNE KETÄÄN ENKÄ EPÄILE MISSÄÄN PERHEESSÄ OLEVAN VÄKIVALTAA.

Jos epäilet, että jotakuta hakataan, niin tee ilmoitus ja kerro epäileväsi sellaista. Jos et mitään sano tai tee, niin lapsi voi kärsiä todella paljon mahdollisesti. On itsekästä olla tekemättä ilmoitusta. Edes ystävyys ei saisi sitä estää.

Se miksi käytän näitä ilmaisuja, mitä olen käyttänyt, johtuu siitä, että minä -oikeasti- käytän tällaisia sanoja. Työskentelen "sanojen parissa", ja se, että kirjoitan ne näin johtuu siitä, että myös puhun näin, silloin kuin puhun virkakieltä. Meillä kotona puhutaan aika tavalla kirjakiltä, se on meidän kielemme jota myös lapset käyttää. Mitä tulee siihen, että tekisin ilmoituksen olettamuksen tai epäilyn perusteella: EN IKINÄ. En pelkästään OLETTAMUKSEN - LUULON - perusteella. Pitäisi olla edes hitusen faktaa, ennenkuin ls:aan soittelen. Jos epäilen, jututan mieluummin perhettä ja lapsia, ja ilmoitan vasta sitten, että on oikea syy ilmoittaa, eikä siksi, että oletan. Mutta minulla ei siis ole nyt silmieni alla ketään, jota epäilisin, koska jos epäilisin, tekisin tuon mitä yllä; olisin kontaktissa lapsiin ja aikuisiin jollain tavalla ja valmistaisin että epäilyni olisi totta eikä luulo.

Jotenkin epämääräinen tapa ilmaista. Mutta ehkäpä aihe on sellainen, että siitä pitää puhua kierrelen ja kaarrellen.

mustelmat yleensä peitetään vaatteilla sopivasti. Kesäisin vaikka olisi kuuma, niin jos lapsi on mustelmainen, on vanhemmat pukeneet hänet pitkähihaiseen ja pitkiin housuihin. Toki muutkin voi näin tehdä. Lapsi jota hakataan on varuillaan. Eräs lapsi, jota äitinsä löi, niin säpsähti jopa sitä, jos äiti nosti kätensä ilmaan ihan muusta syystä. Pelokkaita ovat hakatut. On muitakin merkkejä.

Jos epäilet, että jotakuta hakataan, niin tee ilmoitus ja kerro epäileväsi sellaista. Jos et mitään sano tai tee, niin lapsi voi kärsiä todella paljon mahdollisesti. On itsekästä olla tekemättä ilmoitusta. Edes ystävyys ei saisi sitä estää.

mutta kun korotan hänelle ääntä, niin hän tekee sellaisen väistöaeennon kuin kohta löisin. Hassua. (eikä siis isäkään häntä lyö)