En saa miestä, en millään

Niitä saa kaikki.

Taidat olla nuori. Kun ikää tulee 30-35, kelpaat varmasti 40 lähestyvälle poikamiehelle, joka kaipaa tervettä ja hyväntuulista vaimoa ilman suurempia vaatimuksia. Persoonalliset kasvonpiirteet ovat iän myötä plussa, kunhan et yritä korjata niitä pakkomielteisellä meikkauksella.

Taidat olla nuori. Kun ikää tulee 30-35, kelpaat varmasti 40 lähestyvälle poikamiehelle, joka kaipaa tervettä ja hyväntuulista vaimoa ilman suurempia vaatimuksia. Persoonalliset kasvonpiirteet ovat iän myötä plussa, kunhan et yritä korjata niitä pakkomielteisellä meikkauksella.

seinästä irti revästyn pirun näköstä ihmistä vaikka tämä olis kuinka ihana luonteeltaan. Elämä on karua, mutta minkäs teet.

Ja se on totta että miehet tahtovat kauniin naisen, tottakai. Nainen on heille kaiken muun ohella esine, jonka he ovat onnistuneet saalistamaan ja jota pitää näytellä.

Ratkaisu voisi tietysti olla se, että lasket itsekin rimaa ja rupeat etsimään rumaa miestä. Nimittäin niitähän piisaa myös, tuo ulkonäköjuttu pätee myös naisiin: ei kukaan ota rumaa miestä vaikka sillä olis kuinka paljon rakkautta annettavana. Tietysti sitten alkaa hirvittää että jos kaks susirumaa menee yhteen, niin millaisia lapsia he saavat.... Lasten kannalta ei lupaa hyvää.

Itse olin nuorena melkoisen kirveellä veistetty, alipainoa oli ja tuntui että olin pelkkää korvaa, nenää ja leukaa. Nyt nelikymppisenä olen pyöristynyt normaalipainon ylärajalle ja näytän paljon paremmalta.



Ja itseään sitä katsoo niin kriittisesti ja sitten usein käyttäytyykin "rumasti", eli kyllä se vain niin on että jos uskot itseesi niin kukaan muukaan ei ikään kuin näe sitä oletettua rumuuttasi samoin kuin jos itse ajattelet sitä koko ajan.

Surullista että niin moni on yksin

mikä sun ulkonäössä sun mielestä mättää??

esimerkiksi se, että pääni on suuri, korvat suuret/oudolla korkeudella (eivät tosin ole näkyvissä muutenkaan), hiukset ohuet ja maantienharmaat (no, onneksi on värjäysaineet ja tarvittaessa hiuslisäkkeet), ihoni siten hankala että mustapäitä ei saa pois säännölliselläkään hoitamisella (meikkivoide auttaa, muttei sekään saa aikaan illuusiota hyvästä ihosta), ripseni ovat hennot ja lyhyet (ripsiväri auttaa ja ainahan on ripsienpidennykset, joihin en tosin viitsi sijoittaa... niin ja tekoripset), silmäni ovat haaleat ja pienehköt (meikillä voi vähän suurentaa ja ainahan on piilolinssit jos tahtoo niin pitkälle mennä), hiemat epäsymmetrisyyttä havaittavissa silmissä. Nenä on huomionkiinnittäjänä ruman muotonsa (peruna) takia, ja sitä ei pysty meikilläkään piilottamaan. Suu on pieni eikä kauniin mallinen, poskia myöten naama on aika "taikinamainen". Ylähuuleen ja leukaan on alkanut ilmestyä tummia partakarvoja, jotka saa tosin nypittyä pois mutta ylähuuleen jää kyllä jo pientä sänkivarjoa... Niin ja kulmakarvoja ei oikein saa nypittyä järkevään muotoon, ne ei kyllä kovin pahat silti ole.



Kropalta olen perussuomalainen persjalka, eli lyhyet paksut jalat, ei tosin merkittävän pitkä selkä mutta päästä tulee ne loput sentit jotta yletyn siihen ah-niin-keskivertoon vajaan 170cm pituuteen. Hartiat leveät, tissit pienet (ja aika tubulaarisen näköiset, pienuus ei siis niinkään haittaisi jos malli olisi hyvä, vaikkakin pienet rinnat on kropassani aika epäsopusuhtaiset). Vyötärön ja lantion suhde on pieni, eli aika pökkelö vartalomalli. Takapuoli leveä ja vartalo muutenkin kauttaaltaan löysä (joka on tietenkin oma vika, koska en treenaa). Treenaamallakaan en kyllä kaunista vartaloa saisi, paremman kylläkin.



Koitin olla perusteellinen :)



- AP

niitäkin kuitenkin on!



Minkä ikäinen olet? Mitenkä henkinen puoli, oletko kokenut kiusaamista tms?



Olisiko rahallisesti mahdollista tehdä kirurgisesti jotain, jos todella kärsit tilanteestasi?



Minä pystyisin luettelemaan ihan vastaavan listan itsestäni, ja olen kokenut lapsena/nuorena pahaa kiusaamista ulkonäköni takia. Mutta mutta... Käsittelin ne asiat päässäni (ulkopuolinen apu olisi varmasti nopeuttanut) ja nykyään hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ja yllättäen näytän tai ainakin kuvittelen näyttäväni paljon paremmalta, kun en ajattele sitä ulkonäköä, vaan käyttäydyn iloisesti, hymyilen, pidän itsestäni ja siinä sivussa muista. Se ihan oikeasti tekee paljon!!! Olen siitä elävä esimerkki.



En tuomitse kauneuskirurgiaa, mutta omalla kohdallani suurin kauneusvirhe löytyi korvien välistä.



Mene pohjalle, haarukoi vikasi, ole murheellinen - ja kun kyllästyt, nouse, hymyile itsellesi ja opettele pitämään itsestäsi. Minulta siihen meni yli 15 vuotta, joten tunnen tuskasi.



Ai niin, minulla on nykyään oikein hyvännäköinen mies ja jostain luonnon oikusta kaunis lapsi. :)



PALJON voimia ja onnea tulevaisuuteesi!!!!!

näe itsessäni kyllä mitään hyviä puolia (siis ulkonäössäni). Meikillä pystyy parantamaan paljon, mutta ei sekään ihmeisiin pysty... Meikittömänä näytän todella hirveältä.



Niin ja ikää on 24. On haukuttu rumaksi ja lihavaksi niin kauan kuin muistan... Kauneuskirurgiaa olen harkinnut, mutta rahaa ei tosiaan ole niin paljon, että se olisi mahdollista.



On todella vaikeaa edes yrittää hyväksyä itsensä, kun ei saa hyväksyntää muualta. Sanotaan, että pitää ensin rakastaa itseään, ennen kuin rakastaa muita - mulla se nyt vaan kyllä menee niin, että tarvitsen ensin sitä hyväksyntää ulkopuolelta. Nyt vain ajattelen, ettei se ole edes mahdollista, onhan ihmisessä oltava vikaa kun ei kelpaa muille.



Olen kyllä muuten nauravainen ja huumorintajuinen (toki usein myös pohdiskeleva ja alakuloinen)... Hienoa, että sun asiat järjestyivät noin ja kiitos kovasti kannustavasta viestistä :)

ja olet vielä niiiin nuori :)))



Totta on, että sitä kannustusta kaipaa. Onko sulla ystäviä, niin hyviä että heidän kanssaan voisi tästä puhua? Mulla auttoi puhuminen. Otin itsestäni varmaan satoja kuvia ja tuijotin niitä. Sitä kautta opin jotenkin ilmeitä ja meikkaustyylejä, kampauksia, jotka sopivat minulle. Kuulostaa tyhjäpäiseltä, mutta sillä oli iso merkitys minulle. Muokkasinkin kuvia, vain nähdäkseni ettei paljoa vaadi että minusta saa ihan ihmisen näköisen. Ihan kieriskelin siinä omassa itsessäni ja surkeudessani naurettavuuteen asti. Sitten tajusin, että suoraan puhuva siskoni on ihan oikeassa. Hän sanoi, että sä voit jäädä tohon suohon kierimään, tai sä voit jatkaa eteenpäin.



Sitten kun tajusin, ettei sillä muiden hyväksynnällä saa sitä oikeata itseluottamusta, aloin päästä eteenpäin. Ne asiat ei vaan enää pyörineet mielessä. Saatoin käydä kaupassa ajattelematta mitä toi nyt ajattelee minusta ja näkyykö mun nenä ja römpsöttääkö vatsa. Aloin nähdä että ihan ihmisiä ne on muutkin. Jotkut jopa ihan yhtä rumia kuin minä. Jotkut jopa tykkäsivät minusta omana itsenäni.



Sä ehdit vielä... Toivottavasti sulla on joku jolle puhua!! Mä annan sulle kohta sähköpostiosoitteeni, ellei ole :D

tapahtumiin, tai vaikka vapaaehtoiseksi tapahtuma-avustajaksi, erilaisiin avajaisiin, kaikkialle, missä ihmisiä liikkuu, ja osoitat mielenkiintoa ympäristöäsi kohtaan, hymyilet, katsot silmiin ja juttelet ihmisille - niin miehille kuin naisille.

Kuuluun niihin naisiin, joille miehiä satelee, enkä todellakaan ole kaunis. Oletan miehisen mielenkiinnon johtuvan luonteestani - naamasta se ei ainakaan johdu.

Pilkettä silmään ja menoksi!

niin päästään kaikki nauramaan :)

että miehet tosiaan haluavat sen kauniin naisen, voivat ehkä tyytyä rumaan jos eivät muuta saa mutta sitten haaveillaan siitä kauniista naisesta ja käydään vieraissa, maksullisissa ja petetään heti kun tilaisuus tulee. Rumalla naisela ei tee mitään

Tosin moniongelmaisuudessakin on huonot puolensa. Etenkin risainen onneton elämä. Älä sitten hanki lapsia jos rentun kanssa alat pelaamaan.

av:laisten empatiakyvyn tason :D



No, tässäpä hyvä tilaisuus tuntea ylemmyydentunnetta, "mullapa onkin mies, en siis ole epäonnistunut naisena kun en ole vastenmielinen miehille hihhii"

että toiset ei saa miestä ei sitten niin millään ja toisille niitä olisi ihan liiaksi tarjolla.



Olen naimisissa ja neljän lapsen äiti. Viidettä odotan. Useampikin mies on sanonut, että jos sulle tulee ero, niin hän ottaa mut heti. Jonossa taitaa olla jo useampikin mies.. Erota en kyllä aio oma mies on paras :)



Ihmettelen ettei edes tämä lapsimäärä ole kellekään mikään este. Tosin kaksi on jo aikuisia ja kolmaskin melkein.

Ruakin voi olla huoliteltu ja siisti, ja kiva luonne paikkaa paljon. Mitä harrastat?

Eikö sulle se 1 prosentti riitä?Aika monta miestä siihenkin jo mahtuu.Itse miehenä huomaan että mulla on aika outo maku ja ne on mun mieleen joista ei valtaosa välttämättä pidä.

että joku vetää ton "yhden prosentin" sieltä.



No, sanotaanko sitten, että kuvotan 99,99&:ia miehistä, ja jos sinne jää muutama jota en kuvota, on ne luultavasti niin epätoivoisia että tyytyvät muhun, kun jotakin on saatava. Ja kuka haluaa, että joku TYYTYY mutta haaveilee paremmasta, itsellä kun on kuitenkin tapana ihastua ja rakastua 100%:sesti?



Voi, kun olisin edes tavallisen näköinen.



- AP