En saa miestä, en millään

Auttaisko joku meikkikoulu/ tyylikoulu tms. Ja sitten lohtuna kyllä pakko sanoa se että vanhemmiten ne ulkonäköerot tasoittuvat, vanhetessaan rumistakin voi tulla ihan mukiinmenevän näköisiä. Jos sulla on vauvakuumetta niin siinähän sä olet miehiin verrattuna etulyöntiasemassa että voit hankkia lapsen ilman miestäkin.



Sellainen yksittäinen asia, että jos esim. partakarvoja kasvaa tms. niin ne on kyllä niin ällöttäviä että kaikki ehdokkaat kaikkoavat. Eli nypi ne jos sellaisia löytyy.



En kyllä edelleenkään usko että miehettömyys johtuu ulkonäöstäsi, tiedän myös ikisinkkuja varsin viehättävän näköisiä naisia jotka vain ajautuvat sellaiseen sinkkuuskierteeseen. Koita nauttia vapaudesta ja harrastaa oikein paljon, kyllä se mies vielä jostain löytyy. Ja käyt kai nettitreffeillä?

Tosi kurjaa!! Ja minä taas olen sitä mieltä, että pitkässä parisuhteessa se ei niin oleellista edes ole, miltä toinen näyttää. Vaikka olisi kuinka kaunis tai komea kumppani, ei hän nyt enää niin ihmeelliseltä näytä vuosien päästä. Kaikkeen tottuu. Ja kyllä puolisossa pitäisi ne muut ominaisuudet painaa vaakakupissa.



Minua ärsytti joskus se, kun sanoin, etten löydä ketään (järkevää), kun aina sanottiin että joo, kun olet niin kranttu ja sulle ei mikään tai kukaan kelpaa. Eihän se siitä ole kiinni, vaan siitä, että pitää kolahtaa. Ajattele ap positiivisesti: mukavan näköisiä naisia jahtaavat onnenonkijat ja naistennaurattajatkin, eikä niistäkään jutuista taivaat aukene!



Mitä jos kokeilisit nettiprofiilia? Eihän sitä pakko ole tavata ketään, jos siltä ei tunnu! Eräs ystäväni, joka ei tosiaankaan ole mikään kaunotar ja ylipainoa on vaikka muille jakaa, eli on siis todella lihava, löysi netistä ihanan miehen kuitenkin. Ovat ihan samantyyppisiä: koulutettuja, hyvissä hommissa, matkustavat mielellään jne. Ja naimisissakin ovat olleet jo kauan, ja onnellisia ovat.



Onnea sinullekin matkaan! Varmasti tulee vielä joku, joka haluaa nähdä ulkokuoren allekin, ja jonka kuoren alle sinä näet.

kyllä meikata siististi ja itselleni sopivalla tavalla, ja näytän huomattavasti paremmalta kuitenkin meikillä kuin ilman.



Vauvakuumetta ei ole, lähinnä haluaisin edes kerran elämässäni kokea täydellistä hyväksyntää, välittämistä, läheisyyttä. Kun en sitä hyväksyntää ole koskaan saanut, en tiedä onko sen saaminen mulle edes mahdollista.



En käy nettitreffeillä, vaikka se onkin tätä nykyaikaa niin en voi samalla tavalla kiinostua kenestäkään netin kautta - tai ainakin olen kamalalla tavalla nirso. Livenä taas kiinnostun ihan pienistäkin asioista, kuten toisen ilmeistä tai muuten vaan pienistä asioista olemuksessa...



-AP

Mutta ajan kanssa, kun oppivat tuntemaan kauniin luonteeni (saman tapainen kuin sinulla, empaattinen, auttavainen, lempeä, aito..) niin se ihastuminenkin on sieltä tullut. Eli koeta saada miehiä kaveriksesi. Äläkä luovu toivosta, vaan korosta niitä hyviä puoliasi.

Tietysti sitten alkaa hirvittää että jos kaks susirumaa menee yhteen, niin millaisia lapsia he saavat.... Lasten kannalta ei lupaa hyvää.

Googlaa käsite "Regression toward the mean". Pätee ainakin ÄO:n suhteen, joten miksei ulkonäönkin.

Vaikka mitä sanottaisiin. Korosta niitä parhaita piirteitäsi, luo persoonallinen tyyli tms. Jos olet kovin nuori, epävarmuus ja oman rumuuden korostaminen voi olla ongelma. Siis ole itsevarma, älä häpeile itseäsi, itse koin itseni ihan oikeasti rumaksi vielä 22v., ihmettelin vain kuin muita kehutaan ja mut sivuutettiin jotenkin säälittävänä. Nyt jo kolmekymppisenä tiedän olevani kaunis ja tyylikäs ja kuullut miten ihmiset aikaisemmin juuri vähättelivät omaa ulkonäköäni täysin perusteetta, olikohan kateus syynä? Hyvä ryhti ja varmuutta mukaan, omanarvontuntoa eikä häpeilyä ja surkeilua.

uskoa, että olisit niiin ruma ettei kukaan voisi kiinnostua. Yksi keino parantaa rutkasti omaa ulkonäköään on treenata itselleen urheilullinen ja kiinteä kroppa, silloin ei naamallakaan ole niin väliä.

että se olis syy, miksei miestä oo löytyny. Ainakin kun katsoo puiston äitejä niin siellä on ihan kaikennäkösiä ja silti kaikki on löytäny puolison.



Itsekin pidin itseäni rumana vielä parikymppisenä. Nyt kun on tullu ikää lisää, en enää jaksa murehtia ulkonäköäni. Itsekin aattelin joskus että en voi ikinä löytää miestä rumuuteni takia, mutta kappas - sieltä se kuitenkin löytyi. Vieläpä ihan pirun komea ja ihana, vielä näin 10 vuoden yhdessäolon jälkeenkin.

tyyliin. Olisi kiva nähdä sinut ja katsoa voisiko jotain tehdä hiuksillesi ja tyylillesi. Entä jos tutustuisit goottityyliin, voisiko se sopia sinulle? Ei tarvitse olla kaunis.

Kun katselee ympärilleen niin ihan kyllä kaiken näköiset naiset elävät parisuhteissa. Katselepa vaikka julkkiksia, joku Barbra Streisand tai Camilla Parker-Bowles eivät ehkä ole mitään ruusuja perinteisessä mielessä, mutta eivät ole jääneet miestä vaille.



Kyllä se on jokin selittämätön karisma tms joka miehiä kiinnostaa naisissa, jos puhutaan parisuhteesta pidemmällä tähtäimellä. Toisilla sitä on, ja toisilla ei. Ja sama pätee tietysti miehiinkin.

Ehkä sä ap olet sitten liian mukava, jotta miehet näkevät sinut tylsänä, liian helppona ihmisenä jossa ei ole mitään haastetta?



Enkä tarkoita tätä pahalla. Olen nimittäin itsekin ruma ja kroppani ei ole ikinä ollut ns. näyttelykelpoinen.

Rumuudestani huolimatta ottajia on ollut ja on edelleen jonoksikin asti.



Olen vähän ämmä luonteeltani, mutta en liikaa... Ehkä se pieni ämmämäisyys on se juju?



JA ap:n ei todellakaan tarvitse tyytyä mihinkään ö-luokan mieheen, ulkonäkönsä vuoksi...



Kyllä se mies vielä löytyy! Usko pois..-

vain ole niin, että haluaisit miehen MUTTA sisäisesti et halua ketään/et koe ansaitsevasi ketään ja sen takia nostat (läski- ja ulkonäkö)muurit eteen, jotta voit kätevästi kehäpäätelmänä selittää, kuinka et kenellekään kelpaa. Jos et koe ansaitsevasi ketään, on syytä hankkia ensin itseluottamusta ja itsetuntemusta, ennenkuin ketään sopivaa voikaan tulla vastaan.



Oikeasti nettideitti tai perinteinen kirjeenvaihtoilmoitus voisi antaa eniten, etenkin kun et epätoivoisesti yritä olla jotain mitä et ole (esim. hoikka, urheilullinen sirpakka kaunotar) vaan korostat omia hyviä puoliasi; kyllä sinulla niitäkin on, jos mietit. Esim. luotettava, rehellinen, uskollinen (oletko?), taitava ruuanlaittaja, kiinnostunut jostain kivasta tai erityisestä jutusta (scifi, valokuvaus, japanin kieli ja kulttuuri, akvaariot,... mikä nyt sinuun passaa), hiljainen, aluksi ujo tms. mitä sitten oletkin ja että etsit pitkäaikaista ja pysyvää miessuhdetta ja ehkä perhekin joskus ajallaan jne.



Jos ja kun vastauksia tulee, voit hakea sieltä kiinnostavimmat ja sitten tavata naamatusten. Pettymyksiä toki voi tulla mutta eihän sitä tarvitse kun yhden sopivan! Muista kuitenkin itsekin arvioida nimenomaan niitä oikeasti tärkeitä ja yhteensopivia asioita; esim. älä tuijota painoa tai tiukkaa peppua tai priimaa ulkonäköä, jos haet jotain aitoa ihmistä. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että ulkonäöltään "tasaparit" hakeutuvat yhteen ja pysyvät yhdessä. Ulkonäköhän ei kuitenkaan kerro siitä ihmisestä mitään oleellista tai pysyvää, muista se!





Toinen vinkki voisi olla hakeutua harrastukseen, jossa pääosin tai ainakin paljon miehiä mukana; esim. ammunta, jousiammunta, retkiluistelu, melonta, jotkut itsepuolustuslajit (esim. judo, aikido...), rc-toiminta, radioamatöörit, tähtitiede....; jos kiinnostavia henkilöitä löytyy, hyvä ja jos taas ei, onpa joku uusi hyödyllinen tai kiva harrastus tai taito!





Niinkuin vanha klisee sanoo, ei kotoa kukaan tule hakemaan, jos ei itse asian eteen jotain tee.

ei ap varmaan ole liian mukava, mutta tosiaan ihmisillä ei yleensä mukavuus ole ekana kriteerinä paria valittaessa. Siis se kuuluu ikään kuin asiaan joka tapauksessa, mutta jos on mukava, mutta tylsä, niin mukavuus ei auta. Tylsäksi ihmisen tekee yleensä se jos yrittää miellyttää kaikkia ja näin kaikki tunteet ovat muiden seurassa sellaisia latteita eikä reagoi oikein mihinkään.

on surullista, ettei kiltteyttä arvosteta yhtään. Kaikkien pitäis olla ilkeitä porskuttajia, jotka vaan jyrää kaiken tieltään. Ihmiset kehuskelevat, miten ovat temperamenttisia ja tulisia, on hienoa olla kova ämmä joka ei ole ketään miellyttämässä.



Osittain olenkin samaa mieltä, siis ainakin tosta miellyttämisestä. En pidä miellyttämisenhaluisista ihmisistä, jos se on sitä, ettei omia mielipiteitä uskalleta sanoa ja halutaan, että kaikki tykkää. Mä en ole sellainen, mun lähipiirissä kyllä on useita sellaisia. Silloin hyviä asioita ei tehdä niinkään aidosta hyvästä tahdosta, vaan halutaan olla se "kiva ja mukava ja ihana josta kaikki tykkää". Mä taas teen niitä kivoja asioita ja palveluksia lähimmäisille ihan vaan sen takia, että aidosti tahdon heille hyvää, koska välitän. Tästä syystä pidän itseäni aidompana kuin montaa muuta ihmistä.



Toki olen ehkä monien mielestä tylsä, ainakin mitä ulkopuolelle näytän. Enhän harrasta mitään laskuvarjohyppäystä tai muuta jännää (vaikka kylläkin tahtoisin joskus hypätä) enkä näytä suuttumustani astioita paiskomalla. Kuitenkin olen omasta mielestäni melkoisen mielenkiintoinen ihminen kaikessa ristiriitaisuudessani ja ahdistuksessani, voin olla yhtä aikaa syvällinen pohdiskelija ja 10-vuotias lapsi, joka iloitsee pienistä asioista. Suutun, jos joku läheinen ihminen sanoo mua hiirulaiseksi, koska sitä en ole. Suutun siksi, ettei ihmiset voi katsoa pintaa syvemmälle, tai näkevät vain sen mitä haluavat.



- AP

tuosta ettei kiltteyttä arvostetan. Minuun on nimenomaan moni mies ihastunut siksi että olen kiltti ja hyväntahtoinen. Moni on sanonut suoraan että osa naisista, joita ehkä itse ihailen ja arvostan, ovat liian kovaäänisiä, itsevarmoja ja "bitchejä" miehiseen makuun. Monet miehet haluavat kuitenkin mukavaa ja aitoa seuraa, ja arvostavat kiltteyttä (se onkin sitten toinen tarina että sitäkin on niin montaa sorttia, ja osa tietysti väärääkin - jos on kiltti aina muiden kustannuksella jne.).

kilttejä ihmisiä kyllä vähän pidetään ovimattoina

Menetin nuorena poikaystäväni rumalle mutta ah, niin rikkaalle tytölle. He ovat vieläkin naimisissa ja kahden pojan vanhempia.

Hanki siis hilloa!

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta jos sinulla on kiinnostusta tietynlaiseen seksiin tai peräti fetissi, mies voi löytyä sitäkin kautta. Näin kävi ystävälleni.

että (niin kaksinaismoralistista ja vanhanaikaista kuin onkin) niitä kauniita, itseriittoisia, ykkösluokan naisia himoitaan ja tavoitellaan mutta yleensä loppujen lopuksi vaimoksi etsitään nimenomaan niitä tavallisempia, lämpimämpiä ja helpommin lähestyttäviä naisia. Etenkin ne miehet, jotka itse ajattelevat esim. perheen perustamista eikä viiteenkymppiin pitkitettyä nuoruutta. Oletuksena on, että pintaliitäjä vaihtaa seuralaista eikä ole hyvä äiti lapsille, näin miehet enemmän tai vähemmän tietoisesti ajattelevat.

Klassisen kaunis on harva nainen, mutta hyvännäköinen voi silti olla ja korostaa kauniita puoliaan. Niitä löytyy kaikista.



Ulkonäkö ei saa olla tärkein juttu, vaikka tokihan se merkkaa, varsinkin alussa.