Lapsiperheeseen koira?

Kultainen noutaja tai labbis voisi olla helppo rotu

Mut unohtakaa toi metsästys, älkääkä ottako metsästyskoiraa, jos sen rotuominaisuudet ei muuten ole tärkeitä. Jos koira elää vaikka 15 vuotta, ja pääsee sinä aikana ehkä 10 kertaa metsälle, niin se ei voi olla kovin tärkeä kriteeri rodun valinnan suhteen. Metsästyskoirilla on niin voimakas riistavietti, että ne eivät kovin helposti pysy pihalla ilman jatkuvaa valvontaa, haukkuvat herkästi ja karkaavat lenkillä riistan perään. Hankalia ominaisuuksia, jotka monilta seurakoirilta on jalostettu pois.



Miettikää näitäkin:

- koiran pitää olla sen kokoinen, että lapset voivat edes jotenkin hallita sitä - edes niin, että kymmenvuotias saa otettua sen tarhasta pois, ja vietyä sen sinne, esimerkiksi kun tulee koulusta kotiin kavereiden kanssa, eikä ole hyvä että lapset ja koira ovat keskenään ilman aikuisen valvontaa



- katsokaa, että tassut ja turkki hylkivät likaa - muuten sotkua on sisällä ihan hirveästi kura-aikaan. Itse kiinnittäisin huomiota myös siihen, että koiralla ei ole sellaisia poskipusseja, että vettä tippuu lattialle vielä vartti juomisen jälkeenkin, mut joitakin ei ehkä niin haittaa vaikka lattia ja sukat onkin märkinä.

Meillä niitä 3 ja ovat ihania :) Ei liian pieniä eikä liian isoja lapsiperheeseen.

pennusta alkaen. Rotuvalinnassa pitäisi miettiä, mitä ominaisuuksia pidätte tärkeinä. Pitäisikö seurakoiran toimia talonvahtinakin? Metsästyskoiran ottaisin vain ahkerasti metsästystä harrastavaan perheeseen, seurakoirana sellainen helposti joko karkailee itsekseen riistan perään (ajokoirat) tai räksyttää joka risahdusta (lintukoirat). Noutajat tosin ovat myös hyviä seurakoiria, mutta usein yltiöystävällisiä myös rosmoille. Paimenkoirat voivat olla vähän pidättyväisempiä vieraille, mutta palvovat omaa perhettä. Saksanpaimenkoira tai belgianpaimenkoira tarvitsee asiatuntevaa koulutusta, paimenkoirista collie voi olla helpompi. Pitkäkarvainenkaan collie ei ole hankala hoidettava, lyhytkarvainen turkiltaan tosi helppo. Mitä pienempi rotu, sen kimeämpi (ja hermoillekäyvempi!) haukku! Iso koko ei tarkoita huonoa hallittavuutta, kouluttamattomuus kyllä, oli rotu sitten mitä tahansa. Mitä leveämpi naama, sitä todennäköisempää on kuolaaminen... Tässäpä muutamia pohdittavia seikkoja.

rakastaa perhettään/laumaansa yli kaiken. pitää lapsista (ainakin oman lauman). ei vaadi hirveästi lenkittämistä, jos pihallakin saa olla. oppii helposti pysymään pihalla. kuitenkin tykkää lenkkeillä, jos niikseen tulee.

häkissä ei välttämättä tykkää olla, mutta ehkä oppii, jos pienestä asti näin on. paksulla turkilla tarkenee kuitenkin aika hyvin.

Heip!

Lapsiperheeseen voi ilman muuta ottaa koiran, kunhan lapsille tehdään säännöt koiran kanssa selväksi ja koira koulutetaan ja tottuu pennusta pitäen lapsiin ja kissoihin. Kaikkien perheen jäsenten täytyy toimia samoilla säännöillä koiran kanssa ja kasvatuksessa on oltava johdonmukainen oli rotu mikä tahansa, pieni tai iso. Tietysti käyttökoirat (kuten labradorennoutaja, ym. metsästyskoirat, paimenkoirat) tarvitsevat huomattavasti enemmän liikuntaa ja aktiviteetteja, joten ehkä joku seurakoira voisi olla parempi. Ulkotarhassa täytyy olla lämmitetty koppi, eikä mikä tahansa koira pärjää talvella ulkona työaikaa. Kirjoitan blogia aiheesta vauva ja koira, josta saattaisi löytyä paljon vinkkejä koulutukseen myös teidän perheelle! Käy ihmeessä lukaisemassa! vauvajakoira.blogspot.com