Espanjalainen mies...

Tuoksuvia, komeita. Haluttavia.

Pieniä, karvaisia ja pienimunaisia, laiskoja ja tummia. Kotitöitä eivät tee sitäkään vähää mitä suomalaiset miehet.

Pitävät kuin kukkaa kämmenellä, eivätkä sängyssä koskaan jätä huomiotta tai tyydyttämättä! Ihania rakastajia. Puhuvat ja pussaavat, hellivät ja halivat. Antavat naisen olla nainen.

Mykkien Suomi-junttien jälkeen olet kuin taivaassa :)

He tietävät, miten tuo kaikki tehdään ns hyvällä maulla, ei liioitellen tai imelästi tai niin että se rupeaisi ärsyttämään, vaan juuri oikein ja sopivasti.

ei turistileijonia. Muutenkin tunnen monia espanjalaisia...



Hurmaavia ja huomaavaisia, mukavia, eri tavalla positiivisia kuin moni suomimies



MUTTA vaikka sanovat, etteivät ole uskonnollisia, niin se katolinen kaksinaismoralismi tunkee läpi kaikessa ja alkaa pikkuhiljaa nyppiä. Ei sellaisessa kulttuurissa voi elää ilman, että se vaikuttaa



Toiseksi mammat usein passuuttaneet pilalle ja vaikuttavat aina voimakkaasti takavasemmalla

Itse olen 23 vuotias tyttö joka on seurustellut jo melkein neljä vuotta madridilaisen miehen kanssa :) Suomessa tavattiin kun hän oli siellä opiskeluvaihdon merkeissä ja noin puolen vuoden tapailun jälkeen muutin tänne Madridiin kun hänen piti palata omaan yliopistoonsa (en missään nimessä aikonut antaa elämäni miehen mennä vain sen takia että pitäisi muuttaa toiseen maahan, hehe). Ja päivääkään en ole katunut

Hain siis yliopistoon tänne Madridiin ja kohta on tutkinto suoritettu. Tämä siis vaan tämmöisenä pienenä taustatietona.



Oma mieheni ei ole mitenkään perusespanjalainen (vaikuttaa myös että on maan pääkapungista ja vähän avarakatseisempi kuin pikkukaupunkien miehet YLEENSÄ), hän on matkustellut paljon ja tutustunut muihin kulttuureihin, kielitaitoinen ja itsenäinen... Ja hänen perheensä on myös tosi avarakatseinen (ää en osaa enää ilmasta itteeni kirjottamalla) ja veljet ja äitikin otti minut heti vastaan avosylin (isä on kuollut) :D Odotin kauhulla ensimmäistä tapaamista mutta tuleva anoppi sanoikin että kansallisuudella ei ole mitään väliä jos hänen poikansa mua rakastaa ja oli otettu siitä että muutin Madridiin ihan vaan nähdäkseni mihin tämä juttu johtaa. Mies myös tykkää laittaa ruokaa ja puuhailla kotona. Tää on iso plussa! Ja kaikki poikaystävän kaverimiehet myös tykkää kamalasti ruuanlaitosta jota ihmettelin (vertaa: suomalaiset miesystäväni osaa just ja just keittää makaronia ja paistaa kalapuikkoja näin kärjistäen). Miinusta se että sitä oliiviöljyä tungetaan hillittömät määrät joka paikkaan (yritä siinä sitten syödä terveellisesti ja pitää linjat kun ruoka-ajat heittää kuperkeikkaa ja joka tuutista tungetaan olutta, vaaleaa leipää ja öljyä, hehe). Kun laitat hynttyyt yhteen espanjalaisen kanssa mukana tulee myös oliiviöljy, jamón serrano ja chorizo ja juustot :D Joista on suositeltavaa oppia tykkämään vaikka ensin maistuukin navetalle. Ai niin, älä ikinä sano että oliiviöljy on epäterveellistä (liikakäyttö tai että rypsiöljy parempi).



Ah, juomatavoista löytyy seuraava plussa: hillittömiä kännejä ei katsota hyvällä eikä niitä yleensä myöskään vedetä. Espanjalaiset miehet yleensä myös tykkää harrastaa liikuntaa ja olla ulkona (siis urheilumielessä).



Yksi asia mikä rassasi mua ensialkuun: suhteessa edetään TODELLA hitaasti. Yhteen ei muuteta (siis tämä on vaan yleistystä) todellakaan parin ensimmäisen vuoden aikana vaan seurustelutasolle jumahdetaan vuosiksi. Esimerkiksi minä ja minun poikaystäväni asutaan erillään omissa kimppakämpissä, ja muutetaan vasta ensi vuonna yhteen (jolloin seurustelua takana melkein se viisi vuotta). Tosin, yleensä kun muutetaan yhteen niin mennä pamautetaan myös kihloihin :D Mutta joo, suomalaiseen tyyliin tottuneena (siis tunnetaan puoli vuotta ja samantien saman katon alle) tuntui ensin vähän oudolta että niin viivytellään, mutta loppujen lopuks tää on kyllä parempi. Että kärsivällisyyttä täytyy olla. Ja ehkä Suomessa asuvat espanjalaiset on tähän myöntyväisempiä kun vuokraan saa avustuksia eikä ne ole niin sairaan korkeita kun täällä (esimerkki: yksiö 700e).



Ensialkuun mussukkani oli aina myöhässä. Jep. Tein selväksi että tämä ei ole ok, ja nykyään hän on jopa aikaisemmin paikalla kuin minä. Poskisuudelmat on must juttu, ja kyllä, niitä annetaan kaikille ja ei kannata tehdä kärpäsestä härkästä jos mies oikein tunteikkaasti moiskauttaa kaksi poskipusua ja kunnon halin hyvälle naispuoliselle ystävälle :D



Jos haluat yllättää miehen niin leivo sille kakku tai korvapuusteja, suomalaisten leipomustaidosta ollaan ihan mielettömän hämmästyneitä (siis positiivisesti).



Ai niin, ja suomalaisten tapa laittaa kaikki laskut ja ruokakaupan ostokset (siis hinta) puoliksi kuulostaa espanjalaisille oudolta. Yleensä mennään enemmän "minä maksan nyt ja sinä ensi kerralla" mentaliteetillä.



nää nyt on vaan mun kokemuksia ja yleistyksiä tai minun mieheen sopivia, että älköön kukaan urputtako :D Tulipas stoori.

No niin joo ja seksielämäkin kukoistaa, on todella huomaavainen mies :) Mutta täähän nyt on ihan yksilöllistä! Ja muutenkin herrasmiesmäinen niinkuin espanjalaismiehet yleensäkin, ovet avataan naisille ja naisen annetaan mennä ensin. Ja uskonnollisuudesta sen verran että useat eivät päällepäin vaikuta uskonnollisilta, mutta haluavat kuitenkin mennä naimisiin kirkossa ja lasten käyvän "rippikoulun" ja semmoista (onneksi oma mies on "poikkeus", naimisiin mennään maistraatissa ja lapsille ei minkäänlaista uskonnollista koulutusta).



Ja tuossa joku mainitsi äitien vaikutusvallan... Kyllä joo, äidiltä kysytään usein neuvoa (Suomessako sitten ei?) mutta ei hän nyt mitenkään viimeistä sanaa sano tai tunge nokkaansa joka asiaan ollenkaan. Ja tääkin perustuu minun tapaukseeni ja tuntemiini ihmisiin.



Ai niin, ja espanjalaisille miehille on tärkeää omistaa oma asunto. Kuulostaa typerältä faktalta mutta se on totta :D Se on to do listan kärkipäässä; osta oma asunto.

te quiero de muchos espanol gigolos :)

itselläni 15 vuoden kokemus asiasta, nykyään suomalaisen miehen kanssa naimisissa.

Ongelmakohdat:

a) perhekeskeisyys, en jaksanut anopissa ja muissa sukulaisissa roikkumista, mammanpojat asuvat kotonaan kolmekymppisiksi

b) seksi ei todellakaan ollut mitään mieletöntä, espanjalaisista huomaa, että seksiä on vaikea päästä harrastamaan kun kerran siellä mamman nurkissa lymytään

c) naisen dominoinoiminen, siis kaiken olisi pitänyt tapahtua jonkun tietyn kaavan mukaan, tyttöjen bileillat tai tiskaamatta jättäminen ei todellakaan ole ok, tasa-arvo on melko näennäistä



Mutta onnea sinulle, ehkä löydät sen unelmien prinssin

olemme olleet naimisissa jo 11 vuotta ja meillä on 8- ja 10-vuotiaat lapset. Mieheni on kotoisin pienestä kaupungista Andalucíasta.



Itselläni vain hyvä kokemus espanjalaisesta miehestä. Mies kohtelee minua hyvin huomaavaisesti ja kohteliaasti, herrasmiesmäisesti. Kertoo rakastavansa vieläkin joka päivä, on hyvä isä joka tykkää touhuta lasten kanssa. Rakastajana latino-lover maineen veroinen :-p Pienehkökokoinen (170 cm) mutta päitäkääntävän hyvännäköinen.



Miinuksia joillekin voisi olla tietynlainen kiivaus mutta itselleni se on plussa koska olen samanlainen tulisielu itsekin. Eipä tule mökötystä, kun asiat vaikka huudetaan selviksi heti kun ne tulee vastaan ja sen jälkeen on taas ilma selvää eikä asiaa muistella. Mutta jos pelkää äänekästä tunteiden selvittelyä niin olisi hankalaa. Myös en itse haluaisi kyllä muuttaa sinne miehen kotipaikkakunnalle missään nimessä, koska sukusiteet on siellä aika vahvoja ja epäilen että saattaisin joutua liikaa anopin kontrollin alaiseksi. Mutta näin 2500 km välimatkalla suvusta ei ole mitään haittaa, vaikka varsin vanhoillisia ja uskonnollisia ovatkin. Mies itse on katolinen uskovainen mutta lähinnä semmoinen tapauskova, juhlaperinteet jne tärkeitä, ei hyväksy aborttia jne mutta ei päivittäiselämässä juuri ajattele uskonasioita tai puhu niistä.

10 vuoden kokemuksella... Seksiä pitää vongata jos sitä haluaa. Ja täysin samaa mieltä, naisten dominoiminen; kotityöt pitää olla aina ensin tehtynä ja eikä espanjalainen mies tee kotitöitä vaan passuttaa ja arvostelee, että oma mamma tekis paljon paremmin jne...

En suosittele.

voin kyllä sanoa että Espanjassa vaimo on se joka määrää kaapin paikan.

Aina on ollut siivooja kotona. Joten voitan kyllä tässä vertailussa anopin 10-0.

voin kyllä sanoa että Espanjassa vaimo on se joka määrää kaapin paikan.

Joo kyllä ne kodin seinien sisällä minustakin melkoisia matriarkkoja on espanjalaiset naiset. Mies voi olla "kukkona tunkiolla" ulospäin mutta useimmiten kotona pahasti vaimon tossun alla. Ihan nuorten vaimojen asema voi olla huonompi varsinkin jos miehen äiti asuu samassa taloudessa tai lähellä, mutta äkkiä ne tuntuvat oppivan oveluudella ja jäkätyksellä ja pihtaamisella ja muilla naisellisilla keinoilla käytännössä ottamaan perheen pään paikan. Tyyliin mies voi olla perheen pää mutta nainen on kaula joka sen pään kääntää.

ei nuori vaimo/tyttöystävä ja äitiin ja sen taloudenpitoon sitten verrataan.

Parikymmentä vuotta kimpassa, pari leikki-ikäistä muksua. Mies on ihana herrasmies, hyvä hassutteleva isä lapsille, ei-katolinen, yliopiston käynyt, ottaa naisen huomioon niin sängyssä kuin normaalielämässäkin. Isovanhemmat tärkeitä, äidistään ei niin välitä. Antaa mun tehdä kaikki päätökset, hyvä laittaan ruokaa. Ei siivoa mutta tekee melkein 12 tuntista päivää (minä 5) joten mielestäni siivoaminen kuuluu mulle. On 185 cm pitkä ja kaikin puolin hyvin varusteltu ja komea. Tulinen on joskus suuttuessaan mutta niin minäkin. Mutta ei mitenkään väkivaltainen ja alko ei ole ongelma niinkuin monilla suomalaismiehillä. Sanoo usein rakastavansa ja hellii muutenkin paljon.

Olen todella tyytyväinen.

Itselläni on kokemusta noin 10 vuotta espanjalaisesta miehestä. Ei suostu tekemään kotitöitä mutta jaksaa arvostella ja komennella minua kotitöistä. Ei ole yhtään herramies koska ajattelee vain koko ajan itseään ja tykkää siitä kun häntä passaa ja jos ei passaa nii suuttuu. Siinä mielessä herrasmies, että tykkää kovasti kyllä muista naisista. Ei paljon puhu ja mököttää todella usein. Isänmaallisuus todella tärkeää, espanja kaikkein tärkeintä mutta suomesta saa antaa kritiikkiä mutta ei missään tapauksessa espanjasta ei. Seksielämä ei mitenkään erikoista. Pukeutuu t-paitoihin ja farkkuihin.

Macho mikä macho. Espanjalaiset miehet ovat melkein kaikki lyhyitä ja luonteeltaan kiivaita ja itserakkaita. Ai niin, espanjalainen miehelle on tärkeää olla perheenpää ja heillä pitää olla yksinvalta koska muuten heidän miehisyys kärsii.

suomi-poika on paras poika : ) Hyvät sisaret ottakaamme kotimainen mies. Jättäkäämme gigolot sinne aurinkorannoille flirttailemaan turistitytöille : )

Itselläni on ulkomaalainen mies ja sen maamiehet Suomessa on kyllä hyvin erilaisia. Hiljaisia, puheliaita, uskonnollisia, uskottomia, hauskoja, tyhmiä, fiksuja, ja jokunen suht pimeä. Ei ne sinänsä eroa suomalaisista.

Älkää valittako jos otatte ulkomaalaisen miehen ja tulee kulttuurieroista johtuvia ongelmia.