Lue keskustelun säännöt.
Onko yleensä ihmisille ongelma jos käy ilmi, että aikuinen deittikumppani asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa?
07.11.2025 |
Siis ei vanhempien luona, vaan esim. vanhemmilta vuokratussa asunnossa - eli ei ole omaa asuntoa eikä ole aikeissa ostaa, ja varmasti halu muuttaa toiseen asuntoon on myös vähäinen. Ja tarkoitan tilannetta, jossa ollaan jo aikuisia, en siis tarkoita mitään opiskelijan väliaikaista elämänvaihetta.
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siihen voisi liittyä? Tai miksi siitä pitäisi edes puhua?
En tiedä, siksi kysyinkin. Lähinnä mietin, että monihan haluaisi muuttaa yhteen jossain vaiheessa suhteen edetessä, mutta kaikki eivät halua muuttaa kumppanin vanhempien omistamaan asuntoon. Tai sitten jos haluaisi ostaa oman asunnon, niin vanhemman omistamassa asunnossa asuva ei välttämättä ole motivoitunut ottamaan asuntolainaa.
Asuin vanhemillani vuokralla 62,5 m2 neliön kaksiossa. Sitten siihen muutti myös poikaystäväni vuokralle. Vanhemmat asuivat muualla.
Kun valmistuimme muutimme töiden perässä muualle vuokralle ja lopulta ostimme yhdessä yhteisen asunnon. Mitään ongelmaa ei ollut missään vaiheessa.
Nyt opiskelijalapsemme asuu tuossa asunnossa.
Kaikenlainen riippuvuus on ongelma perhettä perustaessaa. Miehen lojaliteetin tulisi olla perhettä kohtaan, muuten ollaan ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva viesti, että suvulla on rahaa.
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen riippuvuus on ongelma perhettä perustaessaa. Miehen lojaliteetin tulisi olla perhettä kohtaan, muuten ollaan ongelmissa.
Millainen riippuvuus / lojaliteettiongelma on vanhempien omistusasunnossa? Ei omalla kohdalla yhtään huomattu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Ja haluan siis tarkentaa, että minun mielestäni aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi omista raha-asioista huolehtiminen. Tämä kyseinen ystäväni ei maksa vuokraa asunnossa asumisesta, vaikka on 31-vuotias ja hänellä on vakituinen työpaikka. Pidän lapsellisena myös mieheni siskoa, joka ostatti mökin eläkkeellä olevilla vanhemmillaan, vaikka hänellä ja miehellään on ihan hyvät tulot. En koe että meillä menee arvomaailmat kovin yksiin näiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Kerro toki miten lukiosta juuri päässyt 19 v. hankkii omistusasunnon ilman vanhempien takausta ja/tai perintöä. Ja vielä ihan itse maksaa lainansa pois, kun nyky työtilanne ja matalapalkkatyöt eivät ihan vaurautta takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Etkä ole. Asut edelleen viisikymppisenä toisten nurkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varakkaan vanhemmat, jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Ja haluan siis tarkentaa, että minun mielestäni aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi omista raha-asioista huolehtiminen. Tämä kyseinen ystäväni ei maksa vuokraa asunnossa asumisesta, vaikka on 31-vuotias ja hänellä on vakituinen työpaikka. Pidän lapsellisena myös mieheni siskoa, joka ostatti mökin eläkkeellä olevilla vanhemmillaan, vaikka hänellä ja miehellään on ihan hyvät tulot. En koe että meillä menee arvomaailmat kovin yksiin näiden ihmisten kanssa.
Oletko kateellinen? Kaikkien ei tarvitse maksaa asumisesta joka kuukausi puolta palkasta. Sen voi käyttää muuhunkin.
Pidätkö lapsellisena myös niitä, joilla esim. työsuhdeasunto? Työpaikka maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Kerro toki miten lukiosta juuri päässyt 19 v. hankkii omistusasunnon ilman vanhempien takausta ja/tai perintöä. Ja vielä ihan itse maksaa lainansa pois, kun nyky työtilanne ja matalapalkkatyöt eivät ihan vaurautta takaa.
Moni opiskelija voisi asua vanhemmilla, niinkuin muuten usemmassa Euroopan maassa on tapana, mutta esim ASP-lainan saa jo silloin, kun on 10% asunnon hinnasta tilillä.
Jos asunnon vuokra on vaikka 700€ kuussa, mutta sen laittaakin ASP-tilille, on se vuodessa jo 8400. Kaksi vuotta tätä, niin oman lainan voi jo ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Ja haluan siis tarkentaa, että minun mielestäni aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi omista raha-asioista huolehtiminen. Tämä kyseinen ystäväni ei maksa vuokraa asunnossa asumisesta, vaikka on 31-vuotias ja hänellä on vakituinen työpaikka. Pidän lapsellisena myös mieheni siskoa, joka ostatti mökin eläkkeellä olevilla vanhemmillaan, vaikka hänellä ja miehellään on ihan hyvät tulot. En koe että meillä menee arvomaailmat kovin yksiin näiden ihmisten kanssa.
Itse en onnekseni ole perillä ystävieni vuokranmaksuista tai maksamattomuudesta. Niinpä en rakenna kuvaa heidä aikuisuudestaan sen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Ja haluan siis tarkentaa, että minun mielestäni aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi omista raha-asioista huolehtiminen. Tämä kyseinen ystäväni ei maksa vuokraa asunnossa asumisesta, vaikka on 31-vuotias ja hänellä on vakituinen työpaikka. Pidän lapsellisena myös mieheni siskoa, joka ostatti mökin eläkkeellä olevilla vanhemmillaan, vaikka hänellä ja miehellään on ihan hyvät tulot. En koe että meillä menee arvomaailmat kovin yksiin näiden ihmisten kanssa.
Oletko kateellinen? Kaikkien ei tarvitse maksaa asumisesta joka kuukausi puolta palkasta. Sen voi käyt
Mekin saataisiin miehen vanhemmilta esimerkiksi ulkomaanmatkat, muttei haluta heidän maksavan. En pidä työsuhdeasuntoa samana asiana, koska ihminen on ansainnut sen omilla ansioillaan, eikä äidiltä pyytämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Etkä ole. Asut edelleen viisikymppisenä toisten nurkissa.
84 v. äitini asui jälleen vuokralla. Omistus- ja sijoitusasunnot olivat tuossa vaiheessa jo myyty, kun niitä ei enää tarvittu.
Mikä ongelma siihen voisi liittyä? Tai miksi siitä pitäisi edes puhua?