Onko yleensä ihmisille ongelma jos käy ilmi, että aikuinen deittikumppani asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa?
Siis ei vanhempien luona, vaan esim. vanhemmilta vuokratussa asunnossa - eli ei ole omaa asuntoa eikä ole aikeissa ostaa, ja varmasti halu muuttaa toiseen asuntoon on myös vähäinen. Ja tarkoitan tilannetta, jossa ollaan jo aikuisia, en siis tarkoita mitään opiskelijan väliaikaista elämänvaihetta.
Kommentit (69)
Hyvä ystäväni asui opiskeluajan vanhempiensa omistamassa asunnossa maksutta. Kun sai vakituisen työn niin osti vanhemmiltaan kyseisen asunnon sopuhintaan (pieniimpään mahdolliseen hintann mitä ei tulkita lahjaksi). Itse näen sen positiivisenä että vanhemmat avustavat juuri aikuisuuden alkutaipaleella kun oma taloustilanne ei ole kovin kummoinen. Eikä ystäväni ole mitenkään rikkaita, vain keskituloisia. Ainoan lapsen etuja. Itselle ei olisi tullut kyseeseen. Vaikka vanhempani olivat hyvin toimeentulevia niin ei olisi ollut mahdollista hankkia asuntoa kaikille viidelle lapselle.
En olisi kiinnittänyt asiaan mitään huomiota silloin kun deittailin. Nykyään ehkä vähän. Oma mieheni asui opiskellessa vanhempien ostamassa yksiössä, siinä välissä vuokralla ja osti ensimmäisen asuntonsa (pieni kolmio) puoliksi vanhempiensa kanssa. Tämä ei itsessään ole mikään ongelma mutta täytyy myöntää, että mies on aika lellitty eikä ole tietoinen siitä itse. Katsoi vähän nenänvarttaan pitkin kun minä sain meidän tavatessa asumistukea omaan vuokra-asuntooni.
Myöhemmin sanoin hänelle, että paraskin puhumaan kun ei ole itsekään maksanut asumisiaan itse. Minä olen kuitenkin opiskeluajoista lähtien ollut aina töissä ja siivonnut aina itse kämppäni. Miehen vanhempien rahat mahdollistaneet sen, että hänellä on ollut taukoja työnteossa esim. opiskeluiden ym. ajan ja miehen äiti kävi auttamassa siivouksessa ehkä kerran viikossa silloinkin kun mies jo 32v.
Olen iloinen siitä, että miehellä hyvät välit vanhempiinsa mutta kyllä minua kieltämättä rassaa se, että äiti pitää poikaa otteessaan. Päivittäisessä elämässä se ei näy mitenkään mutta jos heille tulee joku vääntö, voittaa äiti aina. Äiti mm. uhkasi ettei tule minun ja miehen häihin jos ei saa läpi asiaa X ja mieshän taipui. Periaatesyystä minua suututtaa asia vaikka itse vaatimus ei koko maailmaa kaada.
Meillä asuu aikuiset pojat isänsä ostamissa taloissa. Mikähän tässä on ongelma?
En näe ongelmaa jos elämä on kunnossa eikä ole vanhempien omistamassa esim siksi että luottotiedot on mennyt eikä saa asuntoa vapailta markkinoilta.
Miksi vanhempien pitäisi vuokrata asunto ventovieraalle jos oma lapsi asunnossa haluaa asua... Ventovieraalle vuokraamisessa on isommat riskit. Tuo on vain järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon siitä mitä sillä säästöön jäällä rahalla tekee. Pelaa voi säästää, säästää sitä omaa asuntoa?
toi onko töissä tai kaikki muu?
Tuo vanhempien kämpässä asuminen on yks pikku juttu, koska on niin paljon muuta.
varmaan maksaa kohtuullista vuokraa, ei kallista. Saa säästöä. Jos haluaa.
No jos käy töissä, mutta ei säästä rahaa omaan asuntoon, vaan aikoo jatkaa asumista vuokralla vanhempiensa omistamassa asunnossa. Tämä oli aloituksessa tarkoittamani tilanne.
Ongelma tuo voisi olla yhteenmuuttoon liittyen parista syystä. Ensinnäkin, en itse halua asua vuokralla, joten vuokran maksu yhtään kellekään, vieraalle tai puolison vanhemmalle, nousisi esteeksi. Toiseksi paljon riippuu asunnostakin, onko se sellaisessa paikassa/oikean kokoinen/kuntoine
Maksatko kuitenkin yhtiö- ja rahoitusvastikkeesi? Sähkösi?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma siihen voisi liittyä? Tai miksi siitä pitäisi edes puhua?
Yhteen muuttaessa, en muuttaisi omistusasunnostani vuokra-asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
No olihan se vähän outoa, kun 45v mies asui äitinsä omistamassa yksiössä. Tuon ikäisen olettaisi jo asuvan ns. omillaan ja vähän paremmin kuin yksiössä.
Hänessä oli paljon muutakin turn offia joten ei tutustuttu sen enempää
Kuulostaa katkeralta.
Vierailija kirjoitti:
Mekin saataisiin miehen vanhemmilta esimerkiksi ulkomaanmatkat, muttei haluta heidän maksavan. En pidä työsuhdeasuntoa samana asiana, koska ihminen on ansainnut sen omilla ansioillaan, eikä äidiltä pyytämällä.
Minun vanhempani siirtävät minulle suuria summia joka vuosi, haluavat antaa ennakkoperintöä. Mitä pitäisi tehdä, loukata heitä kieltäytymällä?
Ulkomaanmatkoja myös, äitini kanssa käyn vähintään kerran vuodessa reissussa ja hän vaatii saada maksaa, loukkaantuisi jos en antaisi.
Lapsilleni maksaa juttuja yhtälailla.
Ongelma tuo voisi olla yhteenmuuttoon liittyen parista syystä. Ensinnäkin, en itse halua asua vuokralla, joten vuokran maksu yhtään kellekään, vieraalle tai puolison vanhemmalle, nousisi esteeksi. Toiseksi paljon riippuu asunnostakin, onko se sellaisessa paikassa/oikean kokoinen/kuntoinen että kokisin kodiksi. Eli enemmän käytännön juttuja kuin mitään periaatteellisia ongelmia