Lue keskustelun säännöt.
Onko yleensä ihmisille ongelma jos käy ilmi, että aikuinen deittikumppani asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa?
07.11.2025 |
Siis ei vanhempien luona, vaan esim. vanhemmilta vuokratussa asunnossa - eli ei ole omaa asuntoa eikä ole aikeissa ostaa, ja varmasti halu muuttaa toiseen asuntoon on myös vähäinen. Ja tarkoitan tilannetta, jossa ollaan jo aikuisia, en siis tarkoita mitään opiskelijan väliaikaista elämänvaihetta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Kerro toki miten lukiosta juuri päässyt 19 v. hankkii omistusasunnon ilman vanhempien takausta ja/tai perintöä. Ja vielä ihan itse maksaa lainansa pois, kun nyky työtilanne ja matalapalkkatyöt eivät ihan vaurautta takaa.
Aloitus tarkoitti muita kuin opiskelijoita ja muuten nuoria. Esim. jos vaikka on jo yli 40-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin vanhemillani vuokralla 62,5 m2 neliön kaksiossa. Sitten siihen muutti myös poikaystäväni vuokralle. Vanhemmat asuivat muualla.
Kun valmistuimme muutimme töiden perässä muualle vuokralle ja lopulta ostimme yhdessä yhteisen asunnon. Mitään ongelmaa ei ollut missään vaiheessa.
Nyt opiskelijalapsemme asuu tuossa asunnossa.
Aloitus ei koskenutkaan opiskelijoiden ja muiden nuorten asumisjärjestelyjä. Mutta ehkä nämä vastaukset osaltaan kertovat siitä, että tuollainen asuminen mielletään nuorten väliaikaiseksi asumiseksi ja pikemminkin opiskeluaikaan kuuluvaksi. Mutta onko suhtautuminen yhtä luontevaa, jos vaikka 45-vuotias mies asuu äitinsä omistamassa kaksiossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Ei ollut kyse siitä. Vaan kyse oli siitä, miten suhtaudutaan, jos nimenomaan asuu vuokralla oman vanhemman omistamassa asunnossa aikuisiällä. Aloitus ei koskenut vuokra-asumista yleensä. t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Kerro toki miten lukiosta juuri päässyt 19 v. hankkii omistusasunnon ilman vanhempien takausta ja/tai perintöä. Ja vielä ihan itse maksaa lainansa pois, kun nyky työtilanne ja matalapalkkatyöt eivät ihan vaurautta takaa.
Me ostimme sillä ASP lainalla omakotitalon n. 30-vuotiaina. Sitä ennen asuimme vuokralla määräaikaisten työpaikkojen/opiskeluiden perässä useissa eri kaupungeissa. ASP lainan säästöosuus ei kyllä ollut täynnä 19-vuotiaana. Otettiin vielä täydet opintolainatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Ei ollut kyse siitä. Vaan kyse oli siitä, miten suhtaudutaan, jos nimenomaan asuu vuokralla oman vanhemman omistamassa asunnossa aikuisiällä. Aloitus ei koskenut vuokra-asumista yleensä. t. ap
En kyllä edelleenkään ymmärrä mikä ongelma siinä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Ja haluan siis tarkentaa, että minun mielestäni aikuisuuteen kuuluu esimerkiksi omista raha-asioista huolehtiminen. Tämä kyseinen ystäväni ei maksa vuokraa asunnossa asumisesta, vaikka on 31-vuotias ja hänellä on vakituinen työpaikka. Pidän lapsellisena myös mieheni siskoa, joka ostatti mökin eläkkeellä olevilla vanhemmillaan, vaikka hänellä ja miehellään on ihan hyvät tulot. En koe että meillä menee arvomaailmat kovin yksiin näiden ihmisten kanssa.
Olisiko tuossa kyse jonkinlaisesta vero/perintösuunnittelusta? Siirretään omaisuutta vähin äänin lapsille jo elinaikana, ja esim. annetaan osa perinnöstä verovapaasti esim. maksamalla lapsen vuokria tai antamalla asua ilmaiseksi? Lähinnä kuulostaa omaan korvaani sellaiselta eikä miltään itsenäistymisongelmilta. Itsekin varakkaiden vanhempien lapsena olen saanut vanhemmilta valtavasti ehdotuksia, miten voisivat maksaa ja sitä ja tätä "niin sitä ei verotuksessa katsota lahjaksi" jne. Ajatus lienee, että kun he maksavat laskuja yms, voin itse säästää enemmän omia rahojani.
Eihän sellaisella ihmisellä useinkaan hirveästi näyttöjä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En kyllä edelleenkään ymmärrä mikä ongelma siinä olisi. "
Vastaus kysymykseeni voi hyvin olla myös, että ei ole mitään ongelmaa. Minähän nimenomaan kysyin, että ONKO asia ongelma. Voi vastata niinkin, että ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Vuokralla asuva voi olla todella viisas rahankäytössä. Esimerkiksi eräs sukulainen omistaa ties kuinka paljon sijoituksia ja monta sijoitusasuntoakin ja asuu silti itse vuokralla, koska työnantajana toimiva taho on muuttanut "työpistettä" vähän väliä. Varusmiehiä ei, vielä ainakaan, kouluteta etänä ja esikuntahommatkin ovat hajautettuna eripuolilla Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Kerro toki miten lukiosta juuri päässyt 19 v. hankkii omistusasunnon ilman vanhempien takausta ja/tai perintöä. Ja vielä ihan itse maksaa lainansa pois, kun nyky työtilanne ja matalapalkkatyöt eivät ihan vaurautta takaa.
Et tainnut ottaa huomioon sitä, että on aika eri asia maksaa opiskelijana 700 euron vuokraa, kun siihen saa sentään jotain tukea. Jos asuu vanhemmilla, niin kaikki tuet on pienemmät.
Voi kertoa vastuuttomuudesta, varsinkin jos ei mitään pyrkimystä eteenpäin elämässa ja asunto on yksiö kun ikää on yli 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti olisi mulle ongelma. Eräs parhaista ystävistäni asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja koen, ettei hän ole edelleenkään oikein itsenäistynyt ja on vähän hemmoteltu. Ennakkoluuloni varmasti näkyisivät myös parisuhteessa.
Et sinä ole ennakkoluuloinen, olet vaan kade, tyypilliseen suomalaiseen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
No eihän asunnonostajakaan aikoihin maksa itselleen vaan pankille. Vasta ne viimeiset tonnit alkavat olla varmoja. Silloin kun maksat suurta lainaa niin asunto on hyvin monta vuotta pankin ja jos talouteesi tulee vaikeus ja asunnon arvo romahtaa maksukykysi kanssa, saatat joutua maksamaan lainaa takaisin pankille vaikka olisit jo luopunut asunnosta. Samoin jos taloyhtiön talous vaarantuu ja vastikkeet kallistuvat etkä pysty niistä huolehtimaan niin asunto otetaan hallintaan. Toki jos kaikki sujuu hyvin niin 20-25 vuodessa asunto on sinun mutta ei se alkuun itselle maksamista ole ja korot syövät ison loven omaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Ai minusta siinä on kyse juuri siitä, että tuo vanhempien kämpässä asuja ei osaa niitä omia rahojaan järkkääillä. Asuu vanhempien omistamassa asunnossa. Mitäs jos joutuisi ihan omilleen? Mitenköhän rahan käyttö sitten. Nythän vanhemmat maksaa sen asumisen.
olisi varmaan sitten Kelan asukki. Että joku muu maksaa.
Ei siinä rahan käytön hallinnasta ole kyse.
- pistääkö omat rahansa peleihin, onko oma rahaa ollenkaan, saako viikkorahaa, käykö töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, päinvastoin. Pidän vuokralla asumista järjettömänä vaihtoehtona. Sellainen ihminen ei oikein ole vielä itsenäistynyt ja vakiintunut.
Asun viisikymppisenä vuokralla, ja todellakin olen itsenäistynyt.
Itsenäistynyt, mutta asut kuitenkin maksaen asumisesta jollekin toiselle vs. itsellesi.
Kukin tyylillään, mutta itse en valitsisi puolisoa, joka ei ole järkevä rahankäytön suhteen. Siitä tässä aloituksessa oli kyse.
Ai minusta siinä on kyse juuri siitä, että tuo vanhempien kämpässä asuja ei osaa niitä omia rahojaan järkkääillä. Asuu vanhempien omistamassa asunnossa. Mitäs jos joutuisi ihan omilleen? Mitenköhän rahan käyttö sitten. Nythän vanhemmat maksaa sen asumisen.
olisi varmaan
Siis aloituksessa puhuttiin että on VUOKRANNUT sen asunnon vanhemmiltaan, ei siis ollut kyse siitä, että asuu ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa vastuuttomuudesta, varsinkin jos ei mitään pyrkimystä eteenpäin elämässa ja asunto on yksiö kun ikää on yli 25.
Muuttuuko tilanne, jos se on kaksio?
Riippuu niin paljon siitä mitä sillä säästöön jäällä rahalla tekee. Pelaa voi säästää, säästää sitä omaa asuntoa?
toi onko töissä tai kaikki muu?
Tuo vanhempien kämpässä asuminen on yks pikku juttu, koska on niin paljon muuta.
varmaan maksaa kohtuullista vuokraa, ei kallista. Saa säästöä. Jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon siitä mitä sillä säästöön jäällä rahalla tekee. Pelaa voi säästää, säästää sitä omaa asuntoa?
toi onko töissä tai kaikki muu?
Tuo vanhempien kämpässä asuminen on yks pikku juttu, koska on niin paljon muuta.
varmaan maksaa kohtuullista vuokraa, ei kallista. Saa säästöä. Jos haluaa.
No jos käy töissä, mutta ei säästä rahaa omaan asuntoon, vaan aikoo jatkaa asumista vuokralla vanhempiensa omistamassa asunnossa. Tämä oli aloituksessa tarkoittamani tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa vastuuttomuudesta, varsinkin jos ei mitään pyrkimystä eteenpäin elämässa ja asunto on yksiö kun ikää on yli 25.
Muuttuuko tilanne, jos se on kaksio?
Mies on silloin edelleen köyhä ja saamaton. Ja ilman parisuhdetta.
Asuthan sinäkin pankin nurkissa?
-ohis