Lue keskustelun säännöt.
Onko elämän helppous sattumaa vai omia valintoja?
07.10.2025 |
Mietin tässä tänään oman elämäni olevan todella helppoa. Raha riittää kaikkeen ja vähän ylikin. Ei ole kuormittavia ihmissuhteita eikä oikeastaan mitään kuormittavaa. Työ on mielekästä ja sopivan haastavaa ja vapaa-ajalle on monipuolista tekemistä. Kuinkahan suuri osa tästä on sattumaa? Tietysti ei voi valita mihin perheeseen syntyyn ja terveyteen voi vaikuttaa vain rajallisesti, mutta ihmissuhteet ja opiskeluvalinnat ovat aika lailla itsestä kiinni. Voi valita lukion eikä amista ja ottaa pitkän matikan. Voi jatkaa yliopistoon työllistävälle alalle ja hoitaa opinnot hyvin. Voi ystävystyä vertaistensa eli akateemisen hyvinvoivan keskiluokan kanssa eikä tarvitse olla tekemisissä alemman sosiaaliluokan kanssa. Ei tarvitse harrastaa mitään ruuhkavuosia vaan elää rentoa ja kivaa elämää. Mitä mieltä olette?
Kommentit (43)
Sinulla on hyvät geenit. Voit hyvin psyykkisesti, jaksat opiskella, tehdä töitä, olla ihmisten kanssa. Et sairastelevfyysisesti ja joudu pois työelämästä. Näiden avulla saat helposti hyvän elämän. Yleensä ihmiset saavat. Lapsesi ovat terveitä. Olet kyvykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvät geenit. Voit hyvin psyykkisesti, jaksat opiskella, tehdä töitä, olla ihmisten kanssa. Et sairastelevfyysisesti ja joudu pois työelämästä. Näiden avulla saat helposti hyvän elämän. Yleensä ihmiset saavat. Lapsesi ovat terveitä. Olet kyvykäs.
Mutta kuitenkin useimmissa perheissä lapset päätyvät ihan erilaisiin tilanteisiin, vaikka geenit ovat samoja. Yksi saattaa elää mukavaa keskiluokkaista elämää ja toinen joutuu laskemaan senttejä.
Ap
Sattumaa. Satuit syntymään perheeseen, josta sait riittävän hyvät eväät ja kaikki on sen jälkeen mennyt hyvin.
Minäkin synnyin ihan kohtalaisen hyvään perheeseen mutta omat sairaudet rajoittivat heti alkumetreillä pärjäämistäni. Aikuiselämäni on ollut raskasta.
Ihmiset tekevat ihan itse elämästään kiireisiä. Toki on olemassa ruuhkavuodet, mutta ihan itse aikuinen päättää, antaako lapsen alkaa harrastaa kuutena päivänä viikossa tai käykö passaamassa ikääntyneitä vanhempiaan.
Molempia. Lapsuudessa saadut hyvät eväät on sattumaa, mutta mitä vanhemmaksi kasvaa niin omat valinnat vaikuttaa yhä enemmän. Vaikka olisi monisairas niin pitää opetella elämään niillä eväillä mitä on annettu eikä katkeroitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattumaa pääosaksi. Että syntyi 1900-luvun loppuun eikä esim. nälkävuosille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on hyvät geenit. Voit hyvin psyykkisesti, jaksat opiskella, tehdä töitä, olla ihmisten kanssa. Et sairastelevfyysisesti ja joudu pois työelämästä. Näiden avulla saat helposti hyvän elämän. Yleensä ihmiset saavat. Lapsesi ovat terveitä. Olet kyvykäs.
Mutta kuitenkin useimmissa perheissä lapset päätyvät ihan erilaisiin tilanteisiin, vaikka geenit ovat samoja. Yksi saattaa elää mukavaa keskiluokkaista elämää ja toinen joutuu laskemaan senttejä.
Ap
Johtuu juuri niistä psyyken ym. ongelmista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuuria ja sattumaa!! Koskaan ei oo kaikki omasta ittestään kiinni.
Sattumaa ja tuuria vähintään 95% ja loput sitten omien valintojen aikaan saamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan joo. Mutta toisaalta jos haluaa saavuttaa paljon ja elää intohimoaan, pitää myös tehdä paljon. Elää hiukan äärirajoilla. Tasaisen tappavaa keskiluokan elämää on varmaan helppo elää. Mutta se ei toimi jos haluaa jotain enemmän.
Itsellä elämä jatkuvaa kaaoksen reunalla liikkumista. Upeita huippuja mutta myös isoja vastuita ja riskejä. Joskus yritän rauhoittaa, mutta heti kun tulee tyhjä aukko, huomaan etsiväni jotain mistä saada taas virtaa, kiksejä, huumaa, jännitystä. Väsyttää, mutta joka aamu se sama draivi vaan herää enkä pysty lopettamaan.
Lopulta ymmärrän että en vain pysty siihen "helppoon elämään".
Jos on terve ja täyspäinen, niin 90 Prosenttisesti omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joo. Mutta toisaalta jos haluaa saavuttaa paljon ja elää intohimoaan, pitää myös tehdä paljon. Elää hiukan äärirajoilla. Tasaisen tappavaa keskiluokan elämää on varmaan helppo elää. Mutta se ei toimi jos haluaa jotain enemmän.
Itsellä elämä jatkuvaa kaaoksen reunalla liikkumista. Upeita huippuja mutta myös isoja vastuita ja riskejä. Joskus yritän rauhoittaa, mutta heti kun tulee tyhjä aukko, huomaan etsiväni jotain mistä saada taas virtaa, kiksejä, huumaa, jännitystä. Väsyttää, mutta joka aamu se sama draivi vaan herää enkä pysty lopettamaan.
Lopulta ymmärrän että en vain pysty siihen "helppoon elämään".
Minä taas en kestä turhaa draamaa.
Jotkut osaa rakentaa söpöt keskiluokkaiset kulissit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo ihmisestä paljon tuo sanonta "voi ystävystyä vertaistensa kanssa". Itselläni vuositulot kuusinumeroisia euroja, mutta ystävissäni on sekä työttömiä että hyvin toimeentulevia. Ei tulisi mieleenkään hylätä lukioaikaisiani ystäviäni, koska he "eivät ole vertaisiani".
Mulla on filtteri läheisissä. Pidän miltei kaikista ihmisistä, mutta epävakaat, ailahtelevat ja epäluotettavat ihmiset pidän etäällä. Kyllä ihmisestä näkee lopulta aika helposti, onko ns. kunnon ihminen. En kerta kaikkiaan voi käyttää energiaani liian ongelmallisiin ihmisiin. Jos ovat perhettä tai läheisiä, silloin joustetaan. Muuten ei.
Ei se pitkän matikan valitseminen mitään auta, jos siitä ei tajua mitään. Sulla on käynyt hyvä tuuri ennen kaikkea älyn suhteen, ja lisäksi siinä että ilmeisesti huoltajasi tai muut läheiset eivät pilanneet potentiaaliasi aiheuttamalla sinulle mielenterveysongelmia esim hakkaamalla sinua.
Hyväosaisilla on harhaluulo, että kaikki on itsestä kiinni. Mutta jo huomenna firmassa on muutosneuvottelut ja ap. saa potkut, puoliso rakastuu palavasti tanssinopettajaansa, hakee eroa ja muuttaa rakkauden perässä Kuubaan, ap. jää kolmen lapsen yksinhuoltajaksi ja neliraajahalvaantuu autokolarissa. Hyvää loppuelämää, ap.!
Vierailija kirjoitti:
Molempia. Lapsuudessa saadut hyvät eväät on sattumaa, mutta mitä vanhemmaksi kasvaa niin omat valinnat vaikuttaa yhä enemmän. Vaikka olisi monisairas niin pitää opetella elämään niillä eväillä mitä on annettu eikä katkeroitua.
Meinasin tulla sanomaan, että molempia. Elämä pitää rakentaa hyväksi niillä korteilla jotka sai. Itse olen sairaan "perheen tuotos", ja elämäni alku meinasi mennä aivan vääriin uomiin. Siis nuorena aikuisena. Kunnes hain terapiaa ja sain itseäni edes vähän parempaan kuntoon. Tämän jälkeen olen opiskellut koko ajan ja elämä on hyvää ja nautin siitä. Toki edelleen oireilen traumataustaani välillä, mutta silloin täytyy ottaa omat oppimat keinot käyttöön. Itse sairastan dissosiatiivista identiteettihäiriötä, eikä se luonnollisesti aina helppoa ole. Olen kuitenkin rakentanut elämäni niin, että pärjään asian kanssa.
Mun elämä tuntui köyhänäkin helpolta. Oli rahaa syödä kun suunnittelin. Oli pieni solukämppä. Ja suunnitelma mitä teen (opiskelin). Harrastin lenkkeilyä kun oli halpoihin lenkkareihin varaa. Sain iloa siitä mitä pystyin tietokoneella tekemään tai luonnosta. Molemmat melkein ilmaista.
Minulla samanlainen elämä nykyään. Minusta kyse on omista valinnoista: menee lown mukana, ei hakkaa päätä seinään, hyväksyy elämän sellaisena kuin se tulee vastaan.
Kyllä kaikille elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta ne ovat ohimeneviä vuosia. Kun keskittyy kuuntelemaan itseään ja omaa intuitiotaan, niin kaikki kyllä järjestyy, ennemmin tai myöhemmin.
n57