Onko elämän helppous sattumaa vai omia valintoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset luulevat, että raha määrittää onnellisuuden, kyllä rakastuneena ei köyhyyskään haittaa, koettu on.

Rakkaan kanssa on kivempi lähteä viiden tähden hotellilomalle kuin katsoa yle areenaa soluhuoneessa Kontulassa.

Seliseli. Valivali. Uliuli. Fiksumpi kyllä ymmärtäisi, että se soluhuone Kontulassa on lyhytkestoinen vaihe elämässä. Se ei kestä koko elämää ellei sitten valitse niin, että kestää. Kenenkähän syy sekin valinta sitten olisi?

Yle Areenan tarjonta on monta kertaa tasokkaampaa kuin mainos- tai maksukanavien tarjonta. Miten voikin jo pelkästään tuosta käydä selväksi, että tähtäin elämässä ei ole erityisen korkealla? Siitä vinkkelistä sinne Kontulaan varmaan jumittaakin. Hotelliloma Los Kontulas 😆😆😆

Ap:n hyvä elämä on raha ja työ. Eihän köyhä työtön voi olla onnellinen, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten opiskelupaikan voi mielestäsi valita? Pääsevätkö kaikki nykyään juuri sinne minne haluavat opiskelemaan? Tietyille aloille ei pääse muuten kuin syntymägeeneiltään valikoituneet sekä sopivassa ympäristössä kasvaneet. Ei mikään ahkeruus yksistään tuo opiskelupaikkaa tietyiltä aloilta.

Entä ihmissuhteet? Saatko puolisoksesi aina sen ihmisen, jonka haluat? Ei ole sinusta esim. ulkoisilla tekijöillä vaikutusta, löytääkö puolison helposti? Että vaikka kuinka etsisi ja etsisi niin ei puolisoa välttämättä löydy, jos ei ole esim. naisena riittävän kaunis, vaikka olisi kuinka kiva tahansa. Tietyn ominaisuuden puute vaikuttaa koko elämään ja joudut valitsemaan jo selvästi heikommilla korteilla puolisoa. Sitten valinnat ovat joko olla ilman puolisoa ja lapsia tai huono puoliso, mutta lapset. Kaikillahan ei hyviä puolisoita löydy.

Valivali ja uliuli. Oli sitten h

Tämä. Kaikista ei tule musiikin ammattilaisia tai huippu-urheilijoita vaikka kuinka olisi unelma siitä olemassa. 

Elämässä on kaikki aikalailla sattumaa, varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Ja ne sattumat määräävät myös sitä, mihin kaikkeen voi tai ei voi vaikuttaa omilla valinnoilla. 

Uskon että sekä että. Ihan tapauskohtaista eli jokainen tilanne arvioitava erikseen. 

Ei ollut oma valinta sairastua krooniseen sairauteen. Elämäntavoillakaan ei voinut vaikuttaa sairastumiseen, rajallisesti voi vaikuttaa siihen, miten sairaus ilmenee. Mutta tervettä minusta ei tule enää koskaan.

Itseasiassa sattumalla on merkittävä osa elämässä, ihan siitä lähtien mihin ja minkälaiseen perheeseen sattuu syntymään. Omat vanhempani ovat olleet hyviä vanhempia, kotona on kannustettu asioissa ja autettu hyvän itseluottamuksen kehittymisessä, perusturvallisuus oli hyvä. Lapsuudessani oli miinus, arvaamattomasti ja pelottavasti käyttäytyvä isäpuoli, joka onneksi kuoli kun olin lapsi. Se vaikutti itsetuntoon, sai elämän tuntumaan epävarmalta ja pitkään esimerkiksi säpsähtelin äkkinäisiä ääniä. Oma isäni taas oli turvallinen vanhempi, kuten äitikin, mikä varmasti taas vaikutti positiivisesti elämääni.

Epäilemättä lapsuuteni olisi ollut ihan toisenlainen, jos olisin joutunut elämään koko lapsuuden isäpuolen kanssa, minusta olisi varmasti tullut hyvin erilainen ihminen. Sattumaa, että kävi näin, ja että selvisin siitä ihan ok. Elämäni olisi varmasti ollut myös erilaista, jos olisin syntynyt jonnekin pohjoiseen työttömille, elämänhallintaongelmaisille vanhemmille. Silloin minulla ei olisi ollut samanlaisia mahdollisuuksia niihin omiin valintoihin kuin nyt on ollut.

Kohtaloon en usko.

Sattumaa se, et voi valita omia vanhempia joten elonikäsi alkaa käytännöstä nollasta, synnyt tänään huomenna kuolet..niin sitähän kysyit.

Kun mietin omaa elämääni, niin sattumaahan elämä on ollut. Ne omatkin valinnat tehdään niiden sattumien ehdoilla.

Sattuma määrittää tietyn lähtötason sekä sen, kuinka paljon korkeammalle on edes teoriassa mahdollista päästä. Vähän niin kuin pelattaisiin Käärmeet ja tikapuut -peliä ja osa aloittaisi ylempää ja heillä olisi enemmän tikapuita ja vähemmän käärmeitä ja toisaalta toisilla olisi melkein pelkästään käärmeitä ja alkupistekin on alempana.

Sitten elämän varrella tulee lisää sattumia, jotka joko vievät ylöspäin / parantavat mahdollisuuksia päästä ylöspäin tai toisaalta pudottavat alaspäin / heikentävät mahdollisuuksia päästä ylöspäin. Joku osuu koko ajan käärmeisiin, toinen taas tikapuihin.

Toisin kuin tuossa pelissä, valinnanmahdollisuuksia on tietysti paljon, mutta tosiaan lähtötaso ja elämän varrella sattuneet asiat vaikuttavat siihen, kuinka paljon valinnoilla käytännössä on mahdollista vaikuttaa.

Ihmisten suhtautumisesta tähän kysymykseen on tutkittu koeasetelmalla, jossa pelataan peliä, jossa pärjääminen riippuu pitkälti tuurista. Jännä juttu, mutta hyvin pärjänneet ihmiset ovat silti keskimäärin hyvin taipuvaisia ajattelemaan, että menestys on heidän omaa ansiotaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten suhtautumisesta tähän kysymykseen on tutkittu koeasetelmalla, jossa pelataan peliä, jossa pärjääminen riippuu pitkälti tuurista. Jännä juttu, mutta hyvin pärjänneet ihmiset ovat silti keskimäärin hyvin taipuvaisia ajattelemaan, että menestys on heidän omaa ansiotaan.

Entä miten suhtautuivat he, jotka eivät pärjänneet?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten suhtautumisesta tähän kysymykseen on tutkittu koeasetelmalla, jossa pelataan peliä, jossa pärjääminen riippuu pitkälti tuurista. Jännä juttu, mutta hyvin pärjänneet ihmiset ovat silti keskimäärin hyvin taipuvaisia ajattelemaan, että menestys on heidän omaa ansiotaan.

Totta kai on kivempaa ajatella, eträ menestys on vain omaa ansiota. Ei osata nähdä niitä sattumia ja olosuhteita mitkä ovat myötävaikuttaneet menestykseen. Esimerkiksi lapsuudessa saatu hyvä perusturvallisuus, se missä on lapsuudessa asunut, mitä ooukuja käynyt ja minkälaisia harrastusmahdollisuuksia saanut, ei ole ollut kenenkään omia valintoja, vaan olosuhteita ja sattumaa.

Myös esimerkiksi nuorena vaikkapa isovanhemkilta saatu perintö, osingot jne. eivät ole kenenkään omaa ansiota, mutta aikamoinen turva elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten suhtautumisesta tähän kysymykseen on tutkittu koeasetelmalla, jossa pelataan peliä, jossa pärjääminen riippuu pitkälti tuurista. Jännä juttu, mutta hyvin pärjänneet ihmiset ovat silti keskimäärin hyvin taipuvaisia ajattelemaan, että menestys on heidän omaa ansiotaan.

Entä miten suhtautuivat he, jotka eivät pärjänneet?

Tuossa ei taidettu juuri tutkia sitä. 

Tässä yksi artikkeli, jossa käsitellään useampiakin aiheeseen liittyviä artikkeleita: https://thecorrespondent.com/651/successful-people-rarely-admit-how-luc…

Osittain hyvää onnea ja osittain omaa ponnistelua. En syntynyt rikkaaseen, akateemiseen perheeseen, mutta minua kannustettiin aina ja ohjattiin terveisiin elämäntapoihin. Opiskeluaikana tsemppasin parhaani mukaan ja pidin itsestäni fyysisesti huolta aikana, jolloin yleensä tuleva puoliso löytyy. Hain myös aktiivisesti itse seurustelukumppania. Löysin ihanan miehen, joka on edennyt urallaan hyvin. Olemme nyt erittäin hyvätuloisia, terveet lapset alkavat olla isoja. Pääsin toiveammattiini suoraan valmistuttuani, en ole koskaan ollut työttömänä. Elämä on kohdellut minua hyvin. Jokainen päivä ei ole auvoa ja onnea, mutta elämä on pääosin hyvää ja ongelmatonta.

N53

Vierailija kirjoitti:

Myös esimerkiksi nuorena vaikkapa isovanhemkilta saatu perintö, osingot jne. eivät ole kenenkään omaa ansiota, mutta aikamoinen turva elämään. 

Joo mutta paljon on myös niitä, jotka ovat ryypänneet perintönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös esimerkiksi nuorena vaikkapa isovanhemkilta saatu perintö, osingot jne. eivät ole kenenkään omaa ansiota, mutta aikamoinen turva elämään. 

Joo mutta paljon on myös niitä, jotka ovat ryypänneet perintönsä.

Miten se liittyy tähän?