Jos masennuksen syy on elämäntilanne, niin mitä apua siihen voi saada kun elämäntilanne nyt vain ei muutu?

Mikään ei auta.

No voi saada keinoja selvitä paremmin siitä elämäntilanteesta.

Muuta suhtautumistasi asioihin.

Okei, ero olisi oikea vaihtoehto? Hienoa, että tiedosat asian, sitten eroa. Sitten pyydät apua taloudellisesti jos todella sitä tarvitset, karsit pois asioita jotka eivät ole välttämättömiä. Ole rohkea, toimi. Älä jää jumiin, se on pahinta mitä voit itsellesi ja lapsille tehdä. Ota vastuu omasta elämästäsi. Hae apua jos tarvitsee, kuuntele itseäsi mitä sinä tarvitset. Tee tarvittavia toimenpiteitä. Tunnen tunteesi, itke jos itkettää. Tunne oma itsesi ja oma totuutesi, tutustu. Päästä irti asioista, jotka oikeasti vetävät sinua alaspäin.

Muista se, että sinä olet elämäsi pääroolissa. Vain sinä voit valita miten suhtaudut asioihin. Anna itsesi olla ihminen, joka olet pohjimmiltasi. 

Se auttaa, että a) puhuu tunteistaan jollekin sekä b) ei vastusta masennuksen tai surun tms. tunteita.

Tunteet pahenee kun sen tunteen lisäksi päähän tulee ajatus, etten kestä tätä tunnetta, tai että musta ei pitäisi tuntua tältä. Silloin vastustat tunnetta.

Sitten kolmantena, ihmiset jää hankaliin tilanteisiin, koska ne alkaa ajattelemaan että ei kannata tehdä mitään kun mikään ei auta. Tällöin olisi tärkeä tehdä silti se superpieni yksi asia, joka tänään veisi asioita parempaan suuntaan, vaikka tuntuukin ettei se ratkaise mitään.

Onnea ja myötätuntoa sun elämään!

Yritän selvitä hetkestä toiseen ja päivästä toiseen. Toivon, että tilanne joku päivä helpottuu. Kärsin ahdistuksesta ja syön mielialalääkkeitä. Joskus yritän purkaa ahdistusta taiteeseen, mutta joskus ahdistus on niin vahvaa, että ei auta kuin vain odottaa, että se menee ohi. Välillä tulee päiviä kun kaikki on melko hyvin. Ironista kyllä nyt tuntuu siltä, että kaikki olisi itse asiassa ihan suht ok jos itseäni ei vain ahdistaisi tämä tilanne niin paljon. Noidankehä on valmis. 

Tästä ei varmaan ollut apua, mutta et ole ainoa. 

On hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa. Surtava niihin liittyvät menetykset. Jatkettava sillä, mitä on.

Vierailija kirjoitti:

No voi saada keinoja selvitä paremmin siitä elämäntilanteesta.

Kun siihen on jo tässä useamman vuoden haettu keinoja ja saatukin. Lapsella on kaikenlaisia terapioita, minulla mahdollisuus purkaa erityislapseen liittyvää kuormitusta sen alan ammattilaisille, työttömyyteen olen hankkinut uraneuvontaa jne. Silti niihin liittyvä tilanne vain pahenee. Ja masennus tuli sen myötä. Rahatilanne ei voi parantua ennen kuin työllistyy. Ap

Kliininen masennus poikkeaa satunnaisesta alakulosta tai raskaiden elämäntilanteiden aiheuttamasta masennuksen tunteesta siten, ettei mieliala juurikaan vaihtele päivittäin.Kliininen masennus jatkuu tyypillisesti yhtäjaksoisesti vähintään useita viikkoja,[6] kuitenkin vähintään kaksi viikkoa yhtäjaksoisesti.

Toinen oleellinen piirre, joka erottaa patologisen masennuksen alakulosta on se, että masennus on "surua ilman syytä", kuten antiikin ajoista lähtien on ajateltu. Tämä näkemys kuvastuu edelleen masennuksen diagnostisissa kriteereissä, joiden mukaan kliinisesti masentuneen mieliala ei riipu yleensä olosuhteista. Jotkut asiantuntijat ovat määritelleet masennuksen ahdistuneeksi surumielisyykseksi ilman "näkyvää" tai "ilmeistä" syytä. Toinen kliinisesti merkitsevä tekijä on se, jos masennusreaktio poikkeaa esimerkiksi kestoltaan kulloinkin vallitsevassa kulttuurissa tavanomaisena pidetystä

Ei pelkkä elämäntilanne, miten huono tahansa, aiheuta kliinistä masennusta, koska se on mielialahäiriö. Ehkä paremminkin elmäntilanteen huonontuminen voi laukaista jo piilevän oirehtimisen.

Ei tästäkään ole varmaan mitään iloa, mutta ei minulla auttanut ainakaan mikään muu kuin tilanteen radikaali muuttuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Muuta suhtautumistasi asioihin.

Okei, ero olisi oikea vaihtoehto? Hienoa, että tiedosat asian, sitten eroa. Sitten pyydät apua taloudellisesti jos todella sitä tarvitset, karsit pois asioita jotka eivät ole välttämättömiä. Ole rohkea, toimi. Älä jää jumiin, se on pahinta mitä voit itsellesi ja lapsille tehdä. Ota vastuu omasta elämästäsi. Hae apua jos tarvitsee, kuuntele itseäsi mitä sinä tarvitset. Tee tarvittavia toimenpiteitä. Tunnen tunteesi, itke jos itkettää. Tunne oma itsesi ja oma totuutesi, tutustu. Päästä irti asioista, jotka oikeasti vetävät sinua alaspäin.

Muista se, että sinä olet elämäsi pääroolissa. Vain sinä voit valita miten suhtaudut asioihin. Anna itsesi olla ihminen, joka olet pohjimmiltasi. 

Yrität varmaan auttaa, mutta tämä on kuin litania kliseitä jostain selfhelp-kirjasta. 

Itse olen huomannut, että jos onnistun jäämään koukkuun johonkin romanttiseen ulkolaiseen hömppäsarjaan, missä on paljon jaksoja katsottavana, se auttaa hetken. Siis eihän sekään auta kuin sen katsomisen ajan ja ehkä vähän aikaa sen jälkeen, mutta tyhjää parempi sekin. Kaipaan siis sellaista "vaaleanpunaista höttöä ja strösseliä" elämääni  päästäkseni ankeaa arkea karkuun ja etsin sitä vaikka väkisin, jos vaan suinkin jaksan ahdistukseltani. 

Totta kai parasta olisi, jos sen ahdistuksen aiheuttajan saisi poistettua, mutta kun aina ei se ole mahdollista. 

Masennuksen syy ei ole elämäntilanne, vaan suhtautumisesi siihen. Paitsi jos joku rakkaasi on kuollut.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja mikään ei ole ikuista; ei edes huonot ajat. Ota päivä kerrallaan ja tee niitä asioita mitkä tuo sulle iloa ja muista olla kiitollinen 🍀 Tsemppiä 

Vierailija kirjoitti:

Muuta suhtautumistasi asioihin.

Okei, ero olisi oikea vaihtoehto? Hienoa, että tiedosat asian, sitten eroa. Sitten pyydät apua taloudellisesti jos todella sitä tarvitset, karsit pois asioita jotka eivät ole välttämättömiä. Ole rohkea, toimi. Älä jää jumiin, se on pahinta mitä voit itsellesi ja lapsille tehdä. Ota vastuu omasta elämästäsi. Hae apua jos tarvitsee, kuuntele itseäsi mitä sinä tarvitset. Tee tarvittavia toimenpiteitä. Tunnen tunteesi, itke jos itkettää. Tunne oma itsesi ja oma totuutesi, tutustu. Päästä irti asioista, jotka oikeasti vetävät sinua alaspäin.

Muista se, että sinä olet elämäsi pääroolissa. Vain sinä voit valita miten suhtaudut asioihin. Anna itsesi olla ihminen, joka olet pohjimmiltasi. 

En ymmärrä miten tämä ehdottamasi käytännössä tehdään. Ja mitä kirjoittamasi asiat oikeastaan tarkoittaa, sitäkään en oikein ymmärrä. Ero johtaisi vain ojasta allikkoon, mietitty, puhuttu ja pohdittu on. En tiedä mistä muka voi pyytää apua taloudellisesti, ei sellaista paikkaa oikeasti ole, meille tulee jo ne kelan tuet mihin ollaan oikeutettuja. En tiedä mistä voisin hakea enemmän apua, kun nyt jo vuosia ollaan saatu terveydenhuollosta ym sitä apua mitä nyt ylipäätään on olemassa. Itketty on jo vaikka kuinka paljon, ja huomattu että itku ei lopu itkemällä. Mielestäni tunnen kyllä itseni ja oman totuuteni. Ikääkin on jo 40 eli kyllä osaan jo olla se ihminen joka olen pohjimmiltani. Minua vetää alaspäin työttömyys, vaikea rahatilanne, lapsen terveyteen liittyvä todella kuormittava tilanne. Miten niistä oikein päästetään irti? Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että jos onnistun jäämään koukkuun johonkin romanttiseen ulkolaiseen hömppäsarjaan, missä on paljon jaksoja katsottavana, se auttaa hetken. Siis eihän sekään auta kuin sen katsomisen ajan ja ehkä vähän aikaa sen jälkeen, mutta tyhjää parempi sekin. Kaipaan siis sellaista "vaaleanpunaista höttöä ja strösseliä" elämääni  päästäkseni ankeaa arkea karkuun ja etsin sitä vaikka väkisin, jos vaan suinkin jaksan ahdistukseltani. 

Totta kai parasta olisi, jos sen ahdistuksen aiheuttajan saisi poistettua, mutta kun aina ei se ole mahdollista. 

Kiitos tästä vinkistä, etsin heti jonkun hömpän katsottavaksi. Toki tajuan, että eihän tämä ole kuin parin tunnin pakopaikka tilanteesta, mutta nyt sekin kelpaa hyvin. Ap

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Epäsuosittu vastaus, mutta mulla auttoi psilosybiinisienet. Yksi trippi paransi oloa niin paljon, että seuraava vuosi meni helpommin, vaikka elämäntilanne ei muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Bingo ! 

Onko lapsellasi siis kehitysvamma, vai onko kyseessä perus kuriton kakara?

Jälkimmäiseen vaihtoehtoon et paljon apua saa, etkä sympatiaakaan. Sattuneesta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Mun terapeutti sanoo, että terapia ei poista kärsimystä, mutta sen tavoitteena on oppia elämään sen kanssa.

Tavallaan tajuan tämän idean, mutta en tajua miten se tehdään. Jos kärsimystä aiheuttaa pitkittynyt työttömyys, siitä johtuva vaikea rahapula ja päivittäinen huoli siitä miten saa ruokittua lapsensa ja se, että erityislapsi valvoo yöt ja siksi itsekään ei saa öisin (eikä päivisin) nukkua, niin miten tällaisten asioiden kanssa oppii elämään? Tarvitsen unta, en uutta suhtautumista siihen, että ei ole mahdollisuutta nukkua kuin 3-4 tuntia vuorokaudessa. Ap