Onko suvussanne "periytyviä" ammatteja eli

Äiti on lähihoitaja ja isä oli perushoitaja tms., minä olen lähihoitaja ja sisko sairaanhoitaja. Äidin sisko kouluttautui myös aikuisena lähihoitajaksi.

Olisi kiva tietää minkä ammattialan ihmisistä on kyse. Kerron oman tarinani myöhemmin. ap.

Isän isä, isäni ja isän puoleinen serkkuni on diplomi-insinöörejä.

Sukulaiset kaikki mielenterveyspotilaita ja narsisteja.

Tuilla eläviä koko suku 

Kela tukea saavat kaikki. Lähes kaikki työttömiä.

Isoisäni, isäni ja minä olemme kaikki olleet suunnittelijoita ja samalla alalla. Miehelläni, minulla ja lapsellamme on sama koulutus ala vain eri. ap.

Maanviljelijä ties kuinka monta sukupolvea, mutta se loppui minuun ja sisaruksiini. 

Omassa suvussani ei. Vanhempani olivat sukunsa ensimmäisiä, jotka suorittivat yliopiston, ja me lapset sitten perässä, mutta kaikki jokseenkin eri aloilta.

Miehen suvussa melkein kaikki ovat opettajia isovanhemmista alkaen.

pappani, enoni , siskonmiäs, poikani, ja itse kaikki samalla alalla 

Mieheni ja poikani ovat insinöörejä, toimivat kuitenkin eri tehtävissä. Äitini ja minä toimimme kaupallisen (hallinnollisen) alan tehtävissä. Vain minulla oli kaupallisen alan koulutus, siihen aikaan, kun äitini oli nuori, koulutusta ei välttämättä vaadittu. Olen itse vanhuuseläkkeellä, mutta ilman opisto- ja yliopistokoulutusta en olisi saanut mitään työtä.

Serkuilla taitaa olla jo 5. polvi lääkäreitä. 

DI, ja sitä ennen insinöörejä. 

Kalastajia oli monta polvea mutta ei jatku enää.

Lääkäreitä useassa sukupolvessa... 

Eipä taida olla. Porissa tiedän kyllä perheitä joilla on periytyvä sukupuolitauti, Turussakin joitain löytyy.

Joo, periaatteessa. Äiti on lastenhoitaja, sisko vakaope. Isänisä oli lapiomies, isä on insinööri infra-alalla, minä DI rakennusalalla. Eli samaa alaa, mutta koulutus lisääntynyt sukupolvien edetessä. 

Itselläkin avautui silmät tämän suhteen noin 10 vuotta sitten.

Itse vaihdoin alaa ja silloin te-keskuksen työntekijä kysäs, että mitä mulla mielessä. Tahdon kondiittoriksi. Kyseli syvempiä kysymyksiä, jolloin hoksasin, että kuinka moni suvussa onkaan tavalla tai toisella ruuan parissa töissä. Ja miksi niin moni oli tätä alan vaihtoa vastaan.

Neljässä polvessa, nyt kun oma poikakin aloitti amiksessa. Tässä on vielä se, että anoppi sairaalankeittiössä ja hänen äitinsä lounasravintolassa (kuten oma äitikin) ovat, miehen eno on julkkiskokki. Veljeni on keittiöpäällikkö ja meidän isoäidillä oli kahvila, jonka opeilla kondiittoriksi halusin. Mies kävi silloin raflapuolen amiksessa, muttei ole päivääkään niitä töitä tehnyt.

Te-keskus kysyi, että ajauduinko suvun painostuksesta, pitäskö löytää oma tie? 😄 Kyllähän mussa on aina asunut sokerileipuri, nyt vaan oli aika päästää se ulos. Harrastuksesta tuli työ. Eikä ole harmittanut.