Miten puuttua jos epäilee henkistä väkivaltaa kaverin suhteessa?

Minäkin ap:n yrittäisin keskustella asiasta noin, miten joku jo ehdotti. Eli oletko ajatellut, ettei y asia ole normaalia käytöstä tai kysellä vähän enemmän, että onko teillä paljon sellaista. 

Kyllähän henkisen väkivallan näkee ulos päin myös. Sairaaloiden mustasukkaisuus, mykkäkoulut, haukkumiset ja raivot. Manipulaation yms. 

Tuolle miehelle, joka kertoi tilanteestaan, niin voisitko saada vuokrattua varaston yrityksen tavaroille.Saisit ne turvaan ja itsesi vaikka turvakotiin siksi ajaksi, että vaimo saa oikeuden kautta häädön. Tai voitko vuokrata kokonaan asunnon, johon tavarat ja sinä menisitte salaa? Tuohon tilanteeseen ei kannata jäädä. Voi nimittäin olla, että vaimosi aistii pahanolosi ja väkivalta vain yltyy. Tietääkö kukaan tuttusi tilanteestasi? Voiko heistä kukaan auttaa? 

Kiinnostava ilmiö tässä ketjussa: joku väittää tunnistavansa AP:n, vaikka aloituksessa on hyvin vähän tunnistettavia yksityiskohtia. AP ei ole kertonut ikää, paikkakuntaa, ammattia tai mitään konkreettisia esimerkkejä tilanteesta.

Jos lukiessasi hyvin yleistä kuvausta parisuhdeongelmista ajattelet heti "tämä koskee minua", kannattaisi ehkä pysähtyä miettimään:

Miksi reagoin näin voimakkaasti?

Onko todennäköisempää että projisoin omia kokemuksiani?

Tunnistanko itseni siitä käyttäytymisestä mitä kuvataan?

Miksi koen tarpeen hyökätä asian esille ottajaa vastaan?

Vauva.fi:ssä on tuhansia käyttäjiä. Parisuhdeväkivalta on valitettavan yleistä. Todennäköisyys sille, että satunnaisesti törmäät omaa tilannettasi koskevaan aloitukseen anonyymipalstalla on häviävän pieni.

Mutta jos sinusta tuntuu että "kaikki puhuvat sinusta", se saattaa kertoa enemmän omasta mielentilastasi kuin siitä mitä muut todella ajattelevat.

Itsereflektio on parempaa kuin vainoajattelu.

Jos huomaat reagoivasi usein aggressiivisesti kun puhutaan henkisestä väkivallasta, se saattaa olla merkki siitä että aihe koskettaa liian läheltä. Perheneuvonta tai terapia voisi auttaa.

Tiedän myös tapauksen vaikea puuttua. Mies hoitaa lapset tekee kotityöt, nainen elelee toisen rahoilla ja bilettaa kuin sinkku. Myös asuinpaikan puoliso valitsi yksin sieltä jossa on bileseuraa hänelle. Mies saa nähdä ystäviä kerran vuodessa, jos sitäkään. Ulkona puhelin soi koko ajan vahtii missä on, vaikka siis näkisi mieskaveria kerran vuodessa. 

Hei AP,

Ymmärrän huolesi ja sen että tilanne tuntuu vaikealta. On raskasta katsoa vierestä kun epäilee että läheinen kärsii.

Itse lähestyisin asiaa hienovaraisesti. Kysy vaikka että miten sulla menee, onko kaikki ok. Älä syytä hänen puolisoaan suoraan, vaan keskity kaverisi vointiin. Voit sanoa että olet huolissasi koska olet huomannut hänen olevan jotenkin erilainen kuin ennen.

Tarjoa tukea konkreettisesti. Kerro että hän voi soittaa sulle vaikka keskellä yötä jos tarvitsee apua. Älä kuitenkaan aseta ultimaattumeja tai vaadi päätöksiä häneltä.

Muista että et voi pakottaa ketään lähtemään suhteesta. Voit vain tarjoa tukea ja olla läsnä. Joskus pelkkä tieto siitä että joku välittää riittää pitkälle.

Muista myös että tietyissä tilanteissa sinulla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos epäilet että lapset ovat vaarassa. Se ei ole pettämistä vaan vastuullista toimintaa.

Kaikkein tärkeintä on että pidät yhteyden auki. Usein väkivaltaisissa suhteissa uhri eristäytyy tai eristetään. Se että säilytät ystävyytesi voi olla hänelle elintärkeää.

Tsemppiä vaikeassa tilanteessa.

Henkinen väkivalta etenee yleensä vähitellen. Alkuun tulee pieniä kommentteja, kritiikkiä tai kontrollia, jotka lisääntyvät ajan myötä. Uhrin itseluottamus rapistuu ja normaaliuden käsite vääristyy.

Käytännössä tilanne voi näkyä ulospäin hyvin eri tavoin.

Esimerkki 1 - Nopea sitoutuminen:

Sari vakuutti Jussin muuttamaan yhteen kolmen kuukauden jälkeen. "Miksi tuhlata rahaa kahteen asuntoon kun rakastetaan?" Kun Jussin kaverit ihmettelivät kiirettä, Sari syytti heitä kateudesta ja sai Jussin uskomaan että ystävät "eivät tue heidän onneaan". Nyt Jussi ei näe entisiä ystäviään ja pyytää anteeksi jos haluaa käydä äitinsä luona. Selittää muille: "Sari vain rakastaa niin paljon että pelkää menettää minut."

Esimerkki 2 - Eristäminen maaseudulle:

Jenny innostui Mikaelin ehdotuksesta muuttaa maaseudulle "stressittömän elämän" perässä. Mikael hoiti kaikki muuttohommat, valitsi talon ja allekirjoitti paperit. Nyt Jenny ajaa työmatkaa kaksi tuntia päivässä, on liian väsynyt viikonloppuisin nähdä ystäviä. Mikael kontrolloi rahoja: "Sähän et osaa budjetoida, anna kun minä hoidan." Jenny vaikuttaa masentuneelta mutta toistaa: "Mikael tietää mikä on parasta meille molemmille."

Esimerkki 3 - Ystävyyssuhteiden tuhoaminen:

Heidi alkoi järjestää riitaa aina kun Tomi näki kavereita. "Miksi ne on sinulle tärkeämpiä kuin minä?" Kun kaverit soittivat, Heidi syytti Tomia välinpitämättömyydestä. Vähitellen Tomi alkoi perumaan tapaamisia välttääkseen kotiriitoja. Lopulta kaverit lopettivat soittamisen. Nyt Tomi näyttää väsyneeltä ja yksinäiseltä, mutta sanoo: "Heidi vain tarvitsee minua, eihän siinä mitään pahaa ole.

Vaikka ei muka muille kuulu, mitä jos pamauttaisit suoraan muijalle mitä ajattelet, voi mennä kaveruus mutta voi poikia jotain hyvääkin? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän henkisen väkivallan näkee ulos päin myös. Sairaaloiden mustasukkaisuus, mykkäkoulut, haukkumiset ja raivot. Manipulaation yms. 

Miksi kuvittelet että tämä näkyisi mitenkään ulospäin?? Ehkä joissain tapauksissa kyllä, mutta hyvin usein kaikki tapahtuu täysin piilossa ulkopuolisilta. Omassakin suhteessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on mun kaverini, minä en kaipaan kyllä tulea, mutten herättelyä. Tiedän kyllä tilanteen ja vaimoni on henkisen väkivallan lisäksi ihan fyysisestikin väkivaltainen.

 

Lähtisin heti jos voisin, mutta: mulla on tässä talossa (jonka minä omistan) yritys ja elanto. Jos lähden tästä, vaimo rikkoo firman tiloissa omat ja tilaajien omaisuuden ja aiheuttaa mulle velat, joista en pääse ehkä enää ikinä irti. Tähän liittyy myös luvanvaraisia asioita ja jos menetän ne luvat jonkun exän kommervenkin takia, en enää pysty harjoittamaan ammattiani lainkaan. En ole (vielä) valmis maksamaan loppuelämälläni suhteesta eroon pääsemiseksi. 

 

Pitäisi saada vaimo lähtemään, mutta en tiedä miten. Ainakaan puhuminen tai käskeminen ei ole auttanut. Kerran jo maksoin sille vuokrakämpän takuuvuokrat, mutta se vaan ilmestyi takaisin.

Aikam

                     No, ei ole sellainen sopimus 😅

Ensin sinu pitää saada kaveri ymmärtämään tilanne ja sitten auttaa käytännön asioissa jos hän haluaa tilanteesta pois. Jos heillä on lapsia niin hänen kannattaa selvittää huolella oikeutensa

Vierailija kirjoitti:

Ensin sinu pitää saada kaveri ymmärtämään tilanne ja sitten auttaa käytännön asioissa jos hän haluaa tilanteesta pois. Jos heillä on lapsia niin hänen kannattaa selvittää huolella oikeutensa

Lapsella on hyvin kattavat oikeudet molempiin vanhempiin

Ei ole yhtä oikeaa vastausta

Aikoinaan elin vuosikausia parisuhteessa naisen kanssa joka käytti henkistä väkivaltaa eri muodoissaan. Käänsi aina kaiken kätevästi minun viaksi, syytteli minua omista virheistään jne. 

Ei ketään kiinnostanut puuttua, kylillä kyllä puhuttiin mitä sylki suuhun tuo. Se otettiin vaan sellaisena teatterina ja sirkuksena, jota oli hauska seurata.

Se olisi helvetin hyvä, jos menneisyyttä voisi muuttaa. Sille olisi tilausta.

No juttele sen kaveris kanssa. 

Hienovaraisesti, ei mitään luennointia ja päsmäröintiä. Kuuntelet, olet empaattinen. 
Voi olle merkittävää ja tärkeää, että joku sanop, ettei kumppaniin tekemiset ole oikein ja että osoittaa olevansa huoissaan kaverin voinnista. 

Se voi vähän antaa perspektiiviä ja herätellä sieltä epäterveen suhteen ja manipuoinnin syövereistä enempi todellisuuteen. 

Voi myös puolustaa omaa kavaria suoraan siinä tilanteessa, jos tää tyyppi alkaa vaikka alentamaan ja mollaamaan tms. häntä sun kuullen. Sellainenkin voi herättää huomaamaan, ettei käytös ole ok. Kun ei vaan vierestä hiljaa katso ja hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun siihen pitäisi puuttua. Ei miksikään. Eiköhän he itse tilanteensa tiedä.

Koska elämän on tarkoitus välillä olla kivaakin eikä 90% ajasta selviytymistaistelua. Vaikea katsoa vierestä tilannetta ja sitä miten toisen ilo ja huolettomuus on vähentynyt elämässä.

-ap

Oletko siis sitä mieltä, että he eivät aikuisina ihmisinä osaa, tai saa itse päättää millaisessa suhteessa elävät?? Miksi sinun pitäisi saada siitä päättää?

Tietysti saavat päättää. Mutta jos on epäilyksiä (muillakin kuin itsellä) että toinen ei pelaa reilua peliä niin se ei tunnu kivalta. Suhteessa monesti sokaistuu.

-ap

Olen itse elänyt henkisesti hyvinkin väkivaltaisessa suhteessa. Minä en ollut se väkivaltainen osapuoli. Mutta olen ihan oikeustoimikelpoinen ihminen, joten tiedostin asian aivan hyvin itse. Silti päätin jäädä suhteeseen.

Jos joku "kaveri" olisi alkanut asiaan puuttua koska "ei tunnu hänestä kivalta", niin olisi entinen kaveri.

Kyllä se suhteen ulkopuolinen keskusteluapu on joskus myös tervetullutta ja avuksi. 

Ystävän kanssa puhumalla, voi selvittää omiakin ajatuksiaan. Minkäänlaista määräilyä tai ylikävelyä toisen omissa asioissa kaveri ei tietenkään saa harrastaa.

Kyllä minua ainakin auttoi se, että sain puhua ystävän kanssa vaikeasta suhteestani (jossa se toinen oli monella tapaa henkisesti väkivaltainen) vaikka vielä pidemmän tovin siinä suhteessa vielä kuitenkin jatkoin. Ei tällaisista manipulatiivisista ristiriitisista suhteista lähteminen käy usein mitenkään käden käänteessä. 

Vaikka minäkin tiedostin kyllä, että kumppanini toimi väärin, niin kyllä minua myös auttoi, että kaveri tuomitsi selvin sanoin jonkun ruman käytöksen ja toiminnan. En ollut ajatuksineni yksin ja kaverin kommentit vahvistavat oman kokemukseni ja sain tukea.

Vierailija kirjoitti:

Älä puutu muiden asioihin. Näin on opetettu. 

Ystävä voi olla välittävä ystävä ja tukena, ilman että määräilee ja sillä tavalla "puuttuu". 

Millainen ystävä vain sulkee silmänsä, jos oikeasti toinen on vaikeuksissa.... Eipä kummoinen.

Mulla on se kokemus, että nämä jotka valitsevat jäädä uhrin rooliin ja kamalaan parisuhteeseen eivät jätä sitä kumppaniaan vaikka mitä sanoisi. Ei tuossa voi muuta tehdä kuin onnea toivottaa. Näitä näet pelottaa yksinolo huomattavasti enemmän kuin henkinen/fyysinen väkivalta, siksi eivät eroa. Ehkä kaverisi saa tuurilla joskus jopa tarpeekseen, tai sitten ei.