Lue keskustelun säännöt.
Millä raskausviikolla pelkopolille, entä sektiolupaus?
16.09.2025 |
Lapsi toiveissa, mutta alatiesynnytys on pahin pelkoni. Raskaana suostun olemaan vain, jos saan ajan pelkopolille ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sektiolupauksen.
Millä viikoilla olette nämä saaneet?
Suvussamme synnytykset ovat käynnistyneet ennemmin aikaisin kuin myöhään, joten en haluaisi odotella sektiolupausta esim. viikolle 38.
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain sektiolupauksen vasta parin päivän synnytyksen käynnistelyn jälkeen. Eli synnytys käynnistyi luonnollisesti. Ei kuulemma auennut riittävän vauhdilla eli ei ollut kuulemma edes synnytys käynnissä. Joten ensin ronkkivat alapäätä että vauhdittaisi, sitten oksitosiinitippaa ja välillä käyrille makaamaan. Koska kahdessa päivässä ei mitään edennyt ja aloin olla aika tokkurassa, kun olin kotona ollut ensin vuorokauden supistusten kanssa eli oli kolme vuorokautta valvomista jo takana, sain sovittua lääkärin kanssa että kirjoittaa synnytyspelon syyksi sektiolle ja leikkaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei leikata ennen viikkoa 38.
En puhunut leikkauksesta viikolla 38, vaan sektiolupauksesta. Eli haluan jo reilusti sitä ennen tietoihini maininnan, että tehdään päivystyksellinen sektio, jos synnytys käynnistyy spontaanisti.
Jokainen synnytys on omanlaisensa. Mun pahin pelko oli taas epiduraalipuudutus ja muutama viikko ennen laskettua aikaa selvisi että joudun suunniteltuun sektioon, vauvaa yritettiin vielä kääntää mutta ei onnistunut. Onneksi kätilö teki kattavan alkuhaastattelun koska hän myös osasi sanoa että vauva todennäköisesti syntyy ennen sektioaikaa joten olin siihenkin varautunut. Näin sitten kävikin ja tuli niin vauhdilla että vasta leikkaussalissa selvisi että tuleekin nukutus ja hätäsektio. Kaikki kiitos henkilökunnalle siitä että selvisimme vauvan kanssa!
En halua ap kääntää päätäsi mutta kannattaa mennä sinne pelkopolille avoimin mielin keskustelemaan. Ne sektiotkaan eivät aina toimi kuin sveitsiläinen kello. Kaikkea hyvää teit sitten minkä päätöksen tahansa!
Vierailija kirjoitti:
No mun kohdallani kesti järjettömän kauan. Ilmoitin ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että haluan sektion. Ensin mulle tuli kotiin lähete psykologille(!), sillä ilmeisesti on aivan sairasta jos ei halua synnyttää alateitse. Pääsin siitä eroon soittamalla kyseisen yksikön johtajalle. Pelkopolilla kävin kahdeksan kertaa, sektiolupausta ei vaan herunut ennen kuin mun mies jo hermostui lääkärille, että mikä helvetti tässä nyt on niin vaikeaa? Miksi sitä sektiota pitää pihdata? Taisin saada ajan noin seitsemännellä kuulla raskaana ollessani. Ja lupauksen siitä, että vaikka synnytys alkaisi etuajassa, on sektio silti varma. Mutta vaikeaa se oli.
Kiitos kokemuksestasi! Kuulostaa hurjalta.
Täytyykin ottaa joku tukihenkilö mukaan. Mieheni on luonteeltaan sellainen, että varmasti taipuu lääkärien painostuksen alla ja alkaa lopulta maanitella minuakin alatiesynnytykseen, mutta minusta hänellä ei ole asiaan mitään sananvaltaa niin kauan kuin ei lasta kannakaan. Ehkä yritän löytää pelkopolille kaveriksi vaikka sektiomyönteisen doulan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vain pitää kiinni oikeuksistaan. Kävin pelkopolilla jo puolivälissä raskautta ja yksi käynti riitti. Olisivat tarjonneet sektiota, kun kerroin ekasta synnytyksestäni.
Minun tapauksessa tosin yllättyivät, kun en ollut vaatimassa sektiota vaan turvallisempaa kuopuksen synnytystä kuin esikoisella oli. Kuopuksen kanssa sainkin heti sydänäänien seurannan, pääsyn synnytyssaliin, koska vain siellä voitiin puuduttaa ja puudutuksen ilman riitelyä, koska olin käynyt pelkopolilla. Esikoisen kanssa käskivät kotiin, vaikka pelkäsin lapsen turvallisuuden puolesta, kun lapsivedet olivat menneet ja en tuntenut liikkeitä.
Mitä pelkäät siinä alatiesynnytyksessä?
Kipua? Sektio sattuu myös ja pidempään.
Et ole oman kroppasi "herra"? Sektiossa sulla ei ole mitään mahdolisuutta vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Eu sitten niin yhtään mitään. Mm. vauvan näet muutaman sekuntin ja sitten hänet viedään pois, alatiesynnytyksessä kuitenkin vauvan saa syliin samantien.
Ja sit on vielä kaikki ne riesat (arpi, kiinnikket jne) mitä isosta leikkaushaavasta syntyy, ja ne kestää sitten lopun iän.
T. kolme sektiota takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina.
Joo, tämähän se reaalitilanne on. Mulla on yksi ei-kiireellinen sektio takana (kahden kiireellisen jälkeen ei enää saa synnyttää alateitse) ja siinäkin kävi sit niin, että kun sairaalassa piti olla klo 7 ja leikkaus piti olla klo 9, pääsin leikkuriin klo 11. Ohi meni kaksi kiireellisempää tapausta. Onneksi saatiin kuitenkin sovitulle päivälle tuo onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pelkäät siinä alatiesynnytyksessä?
Kipua? Sektio sattuu myös ja pidempään.
Et ole oman kroppasi "herra"? Sektiossa sulla ei ole mitään mahdolisuutta vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Eu sitten niin yhtään mitään. Mm. vauvan näet muutaman sekuntin ja sitten hänet viedään pois, alatiesynnytyksessä kuitenkin vauvan saa syliin samantien.
Ja sit on vielä kaikki ne riesat (arpi, kiinnikket jne) mitä isosta leikkaushaavasta syntyy, ja ne kestää sitten lopun iän.
T. kolme sektiota takana
En pelkää kipua. Hallitsemattomuutta enemmänkin, mutta sektiossa on kuitenkin henkilökuntaa apuna. Spontaanissa alatiesynnytyksessä ei ole välttämättä ketään apuna, ei aina oteta edes sairaalaan vaan joutuu synnyttämään jossain parkkihallissa.
Eniten pelkään kuitenkin pysyviä vaurioita itselleni (repeämät, joita ei korjata) ja vauvalle (esim. hapenpuute). Otan pysyvän arven sata kertaa mieluummin vatsaan kuin jalkoväliin.
Minulle on tehty toinen suurehko leikkaus. Toivuin siitä hyvin, henkilökunta oli ihanaa ja tunsin oloni turvalliseksi. En usko, että alatiesynnytys tuntuu lainkaan samalta, enkä yksinkertaisesti tahdo edes kokea sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina.
Pahin pelkoni on, etten saa sektiopäätöstä ajoissa tai lainkaan. Pelko tästä on niin lamauttava, että nytkin tuntuu kuin en saisi edes henkeä.
Onkohan aikaa mahdollista saada yhtään varhaisemmin, jos tuon ehdottoman sektiotoiveen ilmi ensimmäisessä neuvolassa? Jos nyt tulisin raskaaksi, joutuisin tosissani pohtimaan raskaudenkeskeytystä, mikäli tätä pelkoa ei oteta neuvolassa heti tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kokemusta kahdesta sektiosta. Molemmat hyviä kokemuksia ja paranin nopeasti. Mutta haluaisin huomauttaa, että sektio ei välttämättä ole hallittu tapahtuma, siinäkin voi tulla ongelmia. Mulla toisessa sektiossa (kiireellinen) tuli yllättävä iso verenvuoto ja lääkäri kirosi, kun vanha arpikudos kohdussa repesi. Hyvin se sen siitä sai paikattua ja kaikki ok, mutta aika paljon verta menetin.
Et pysty äitinä myöhemminkään hallitsemaan elämää täysin, joten on hyvä opetella ottamaan vastaan se, mitä tulee, ja luottamaan siihen, että luonto ja kroppasi hoitavat synnytyksen. Alatiesynnytys on luonnollinen tapa synnyttää, ja naisen keho on tehty sellaiseksi, että se onnistuu. Sektio sisältää paljon enemmän riskejä ja toipuminen vie aikaa, mikä hidastaa sinun ja lapsesi yhteyden syntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kokemusta kahdesta sektiosta. Molemmat hyviä kokemuksia ja paranin nopeasti. Mutta haluaisin huomauttaa, että sektio ei välttämättä ole hallittu tapahtuma, siinäkin voi tulla ongelmia. Mulla toisessa sektiossa (kiireellinen) tuli yllättävä iso verenvuoto ja lääkäri kirosi, kun vanha arpikudos kohdussa repesi. Hyvin se sen siitä sai paikattua ja kaikki ok, mutta aika paljon verta menetin.
Tämä on tietenkin aivan totta. Olen kerännyt tietoa sekä sektioista että alatiesynnytyksistä ja olen niiden myötä valmis ottamaan mieluummin sektion riskit.
Vierailija kirjoitti:
Et pysty äitinä myöhemminkään hallitsemaan elämää täysin, joten on hyvä opetella ottamaan vastaan se, mitä tulee, ja luottamaan siihen, että luonto ja kroppasi hoitavat synnytyksen. Alatiesynnytys on luonnollinen tapa synnyttää, ja naisen keho on tehty sellaiseksi, että se onnistuu. Sektio sisältää paljon enemmän riskejä ja toipuminen vie aikaa, mikä hidastaa sinun ja lapsesi yhteyden syntymistä.
Jos luonto on niin ylivertainen, mihin tarvitsemme lääketiedettä alkuunkaan?
En luota luontoon, luonnollisuuteen enkä omaan kroppaani. Luontoa ei kiinnosta, jäämmekö minä ja lapseni henkiin. Ihminen on sitä paitsi älyttömän huono synnyttäjä: pystyasennon vuoksi lantio on vääränmallinen ja vauvojen päät liian isoja.
Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään halua kokea alatiesynnytystä. Mieluiten en olisi raskaanakaan vaan isän roolissa, mutta sitä en voi valita.
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Minusta kannattaa mennä pelkopolillekin avoimin mielin ja katsoa mitä siellä on tarjottsvsna. Usein kontrollinhalu vaikeuttaa myös muita elämänalueita kuin synnytystapaa ja sinulle on syntymässä lapsi eli kohta suurin osa elämästäsi on täysin hallitsemattomissa. Ota huomioon myös terveydenhuollon ammattilaisten kannat. Sektio on valtava riski. Se on suuri leikkaus jossa on kyse kahden ihmisen hengestä. Ei mikään tahdon asia ja läpihuutojuttu. Olet nyt raskaudessa totuttelemassa vanhemmuuteen ja kannattaa ottaa kaikki tuki vastaan. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi.
Jyväskylässä 2 kuukautta ennen laskettua aikaa. Mahtavaa henkilökuntaa täällä!
Kannattaa muuten vauvoihin liittyvät keskustelut aloittaa esim tuolla vau.fi-sivustolla ennemmin. Täällä ei enää keskustelut oikein onnistu
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.
No mun kohdallani kesti järjettömän kauan. Ilmoitin ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että haluan sektion. Ensin mulle tuli kotiin lähete psykologille(!), sillä ilmeisesti on aivan sairasta jos ei halua synnyttää alateitse. Pääsin siitä eroon soittamalla kyseisen yksikön johtajalle. Pelkopolilla kävin kahdeksan kertaa, sektiolupausta ei vaan herunut ennen kuin mun mies jo hermostui lääkärille, että mikä helvetti tässä nyt on niin vaikeaa? Miksi sitä sektiota pitää pihdata? Taisin saada ajan noin seitsemännellä kuulla raskaana ollessani. Ja lupauksen siitä, että vaikka synnytys alkaisi etuajassa, on sektio silti varma. Mutta vaikeaa se oli.