Millä raskausviikolla pelkopolille, entä sektiolupaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta. 

Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia. 

Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.

Kyse ei ole siitä, etteikö muutamaa tuntia pää kestäisi. Kyse on siitä, että alatiesynnytys ja sen komplikaatiot lisäävät riskiä naisten terveydelle pitkälläkin aikajänteellä. Repeämät, laskeumat, virtsan- ja ulosteenkarkailu, arvet.

Kun olisikin kysymys muutamasta tunnista! Mutta ei, kyse on naisen elämänlaadusta pahimmillaan hänen loppuelämänsä ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta. 

Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia. 

Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.

Olen jättänytkin. Se vaan taitaa sille synnytyskammoiselle potentiaaliselle tulevalle äidille olla vähän pitempi kuin vain "muutaman tunnin" prosessi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina. 

Pahin pelkoni on, etten saa sektiopäätöstä ajoissa tai lainkaan. Pelko tästä on niin lamauttava, että nytkin tuntuu kuin en saisi edes henkeä. 

Onkohan aikaa mahdollista saada yht

Suomi on sarvikuonojen maa. Ruotsissa saa valita synnytys tapansa.  Jos yksikään mies synnyttäisi, niin sektio olisi valittavissa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkäät siinä alatiesynnytyksessä?

Kipua? Sektio sattuu myös ja pidempään.

Et ole oman kroppasi "herra"? Sektiossa sulla ei ole mitään mahdolisuutta vaikuttaa siihen mitä tapahtuu. Eu sitten niin yhtään mitään. Mm. vauvan näet muutaman sekuntin ja sitten hänet viedään pois, alatiesynnytyksessä kuitenkin vauvan saa syliin samantien.

Ja sit on vielä kaikki ne riesat (arpi, kiinnikket jne) mitä isosta leikkaushaavasta syntyy, ja ne kestää sitten lopun iän. 

T. kolme sektiota takana

 

Tai sitten ei tule mitään loppuelämän riesoja kuten minulle kävi. Arpi ei haittaa mitään ja sitäpaitsi sitä hädintuskin huomaa. Paranin todella nopeasti, ei tarvinnut kipulääkkeitä eikä levätä paria viikkoa. Ole onnellinen, että valitsin sektion.

Voi jumalauta. Pelkäätte synnytystä mutta haluatte kuitenkin lapsen. Miten luulette selviävänne muista elämän peruskokemuksista?

Olen saanut ensimmäisen lapseni sektiolla, en suunnitellusti vaan koska sikiön sydänäänet alkoivat heikentyä pitkittyneessä synnytyksessä, ja synnyttänyt toisen alateitse. Jälkimmäisestä toipuu paljon, paljon nopeammin.

Elämässä on muutakin pelottavaa kuin synnytys. Raskaus voi keskeytyä. Lapsi ei välttämättä synny terveenä. Entä jos syttyy sota, puoliso kuolee, joudut työttömäksi niin kuinka silloin pärjäät raskaana tai lapsen kanssa? Entä jos sinä ja lapsi saatte sairaalabakteerin leikkaus- salista, näitä tapauksia ollut tänäkin vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta. 

Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia. 

Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.

Kyse ei ole siitä, etteikö muutamaa tuntia pää kestäisi. Kyse on siitä, että alatiesynnytys ja sen komplikaatiot lisäävät riskiä naisten terveydelle pitkälläkin aikajänteellä. Repeämät, laskeumat, virt

Sektio voi aiheuttaa aivan saman, edes rutiini leikkaus ei aina onnistu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta. 

Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia. 

Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.

Olen jättänytkin. Se vaan taitaa sille synnytyskammoiselle potentiaaliselle tulevalle äidille olla vähän pitempi kuin vain "muutaman tunnin" prosessi. 

Kyllä oman lapsen takia pitäisi olla valmis se kestämään, ei lapsi ole oikeasti haluttu jos hänen eteensä ei ole valmis ylittämään itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina. 

Pahin pelkoni on, etten saa sektiopäätöstä ajoissa tai lainkaan. Pelko tästä on niin lamauttava, että nytkin tuntuu kuin en saisi edes henkeä.

Miesten ja naisten välillä ei ole selvää eroa kipukynnyksessä, vaan kipukynnys on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten aiempi kipukokemus ja psykologinen tila. Yksilölliset erot kivunsiedossa ovat suuria, eivätkä ne liity suoraan sukupuoleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina. 

Pahin pelkoni on, etten saa sektiopäätöstä ajoissa tai lainkaan. Pelko tästä on niin lamauttava, että nytkin tuntuu kuin en saisi edes henkeä.

ahdistukseen taipuvaiset ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita herkistyneempiä kivulle

Vierailija kirjoitti:

Voi jumalauta. Pelkäätte synnytystä mutta haluatte kuitenkin lapsen. Miten luulette selviävänne muista elämän peruskokemuksista?

Olen saanut ensimmäisen lapseni sektiolla, en suunnitellusti vaan koska sikiön sydänäänet alkoivat heikentyä pitkittyneessä synnytyksessä, ja synnyttänyt toisen alateitse. Jälkimmäisestä toipuu paljon, paljon nopeammin.

Juuri tämä. Lapsesta on valtava vastuu. Pelko siitä että lapselle sattuu jotain on koko loppuelämän läsnä. Terveisin 20v lapsen äiti.

Eipä yllätä yhtään, että täällä ulisevat jälleen "alatiesynnytys on ainut oikea"- mammat. Mitä se teidän persettä kutittaa jos toinen haluaa saada sektion. Ähkikää te lettu levällään jos haluatte, kaikki ei halua.

Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:

En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.

Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.

Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli synnytystapa-arvio rv38 ja sektiopäätös rv39, eli muutama päivä ennen leikkausta. Mun mielestä ei ole järkevää jumittaa tuohon yhteen asiaan ja tietoisesti kieltäytyä edes kuulemasta muuta. (Kirjoitit, että pitää ottaa tukihenkilö mukaan, kun mieskin voi "taipua".) Ensinnäkin raskaudessa, synnytyksessä ja lasten kanssa ei ole olemassa mitään lupauksia. Terveydenhuollossa ei ole lupauksia. Sairaaloissa on pahimmillaan potilaita käytävillä. Kaikki joilla on kyseessä terveydellinen syy menee edellesi. Eli, vaikka "papereissa" lukisi mitä ja synnytys käynnistyy, niin se käynnistyy ja etenee omalla painollaan jos ei sattumalta salia ja henkilökuntaa ole tyhjän panttina. 

Pahin pelkoni on, etten saa sektiopäätöstä ajoissa tai lainkaan. Pelko tästä on niin lamauttava, että nytkin tuntuu kuin en saisi edes henkeä. 

Onkohan aikaa mahdollista saada yht

Keskustele luomusynnytyksiin perehtyneen ihmisen kanssa, sä huomaat että nainen on luotu synnyttämään, eikä siinä ole mitään pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä yhtään, että täällä ulisevat jälleen "alatiesynnytys on ainut oikea"- mammat. Mitä se teidän persettä kutittaa jos toinen haluaa saada sektion. Ähkikää te lettu levällään jos haluatte, kaikki ei halua.

Koska nää ihmiset eivät ymmärrä mihin ovat ryhtymässä kun synnytys on ainoa asia mikä pelottaa. Lapsen elämässä on niin paljon asioita mitkä voi mennä pieleen että on kumma että näiden ihmisten näköpiiri on niin suppea että synnytys on suurin pelko. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:

En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.

Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.

Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.

Miksi et pelkää lapsen muuta elämää? Jokaisella on elämässä ongelmia. Sun lapsi voi olla vaikka vammainen tai tuleva narkomaani, ootko valmis siihen?

No en todellakaan keskustele luomusynnytyksiin perehtyneiden kanssa. Johan sanoin tutkineeni asioita itse, ihminen on aivan sysisurkea synnyttäjä.

Pidän ideologiaansa levittäviä luomu- ja kotisynnytyshörhöjä täysin vastuuttomia. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä yhtään, että täällä ulisevat jälleen "alatiesynnytys on ainut oikea"- mammat. Mitä se teidän persettä kutittaa jos toinen haluaa saada sektion. Ähkikää te lettu levällään jos haluatte, kaikki ei halua.

Mun mielestä voitaisiin pakottaa synnyttää alateitse jos ei terveydellinen syy ole sektioon. Ei ne lapset syntymättä jää ja äiti sopeutuu pakosti asiaan. Tässä maassa hyysätään ihmisiä ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Et pysty äitinä myöhemminkään hallitsemaan elämää täysin, joten on hyvä opetella ottamaan vastaan se, mitä tulee, ja luottamaan siihen, että luonto ja kroppasi hoitavat synnytyksen. Alatiesynnytys on luonnollinen tapa synnyttää, ja naisen keho on tehty sellaiseksi, että se onnistuu. Sektio sisältää paljon enemmän riskejä ja toipuminen vie aikaa, mikä hidastaa sinun ja lapsesi yhteyden syntymistä. 

Mä yritin alatiesynnytystä kaksi kertaa. Erittäin runsaalla hätistelylläkään ei onnistunut. Ensimmäisellä alkoi sydänäänet hävitä yrityksessä, joten leikattiin.  Oli kietoutunut napanuoraansa tiukasti. Olisi saanut hapenpuutteen jos olisi jatkettu. Toisen kanssa alatiesynnykseen painostettiin sektion jälkeen, joten annoin käynnistää ja ei edennyt sekään. Vauva oli poikittain mahassa, vaikka oli arvioitu että on oikeassa asennossa syntymään. Itse synnyin aikanaan alatiesynnytyksellä ja luultiin kuolleeksi, kun olin saanut niin pahan hapenpuutteen kaulan ympärille kietoutuneen napanuoran takia. En kuollut, mutta sektio olisi silloinkin pelastanut hapenpuutteelta. Eli ihan aina luonto ei hoida synnytystä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:

En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.

Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.

Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.

Jos toimisit hyvin stressitilanteissa et pelkäisi synnyttää.