Lue keskustelun säännöt.
Millä raskausviikolla pelkopolille, entä sektiolupaus?
16.09.2025 |
Lapsi toiveissa, mutta alatiesynnytys on pahin pelkoni. Raskaana suostun olemaan vain, jos saan ajan pelkopolille ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sektiolupauksen.
Millä viikoilla olette nämä saaneet?
Suvussamme synnytykset ovat käynnistyneet ennemmin aikaisin kuin myöhään, joten en haluaisi odotella sektiolupausta esim. viikolle 38.
Kommentit (89)
Ihan sairasta, että Suomessa joutuu vaatimalla vaatimaan sektiota. Pelkopoli... miten sellainen voi olla edes olemassa.
Olen synnyttänyt molemmat lapset ulkomailla, tokaan vaadin sektion. Se sovittiin viikolle 38 (ilman taistelua). Vaan synnytyspä käynnistyi viikolla 37. Lääkäri hälytettiin sairaalasta keskellä yötä leikkaamaan, tuli kyllä kiltisti. Lähti kotoaan kesken unien. Näin siis samaa lääkäriä koko raskausajan, 2 viikon välein ultrattiin.
Suomi on kehitysmaa näissä asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta, että Suomessa joutuu vaatimalla vaatimaan sektiota. Pelkopoli... miten sellainen voi olla edes olemassa.
Olen synnyttänyt molemmat lapset ulkomailla, tokaan vaadin sektion. Se sovittiin viikolle 38 (ilman taistelua). Vaan synnytyspä käynnistyi viikolla 37. Lääkäri hälytettiin sairaalasta keskellä yötä leikkaamaan, tuli kyllä kiltisti. Lähti kotoaan kesken unien. Näin siis samaa lääkäriä koko raskausajan, 2 viikon välein ultrattiin.
Suomi on kehitysmaa näissä asioissa?
On kyllä tosi inhottavaa pelätä, että joutuu taistelemaan itselleen sektion tai ei saa sektiota lainkaan. Se vie kaiken ilon ja innon tästä muuten niin kauniista asiasta. Olen jopa miettinyt, pitäisikö mennä omalla rahalla synnyttämään vaikka Viroon.
Olisipa Suomessa yksityinen synnytyssairaala, jossa voisi saada sektion ilmoitusluontoisena asiana. Maksaisin mielelläni.
Sektioarpi näyttääkin tosi "kivalle" tällei 40 vuotiaana kun ihon kimmoisuus alkaa olla muisto vain ja paino noussut koitai kiloja, ja iho rasvakerroksineen vyöryy sen arven yli. Tietäjät tietää. Itse olen pakon sanelemana joutunut sektioon, joten en ymmärrä tuota että normaalia synnytystä pelätään enemmän kuin leikkausta joka on aina riski vauvalle ja äidille. Onko oikeasti taustalla edes pelkoa muusta kuin römpsäkkeen repeämisistä.
Vierailija kirjoitti:
Sektioarpi näyttääkin tosi "kivalle" tällei 40 vuotiaana kun ihon kimmoisuus alkaa olla muisto vain ja paino noussut koitai kiloja, ja iho rasvakerroksineen vyöryy sen arven yli. Tietäjät tietää. Itse olen pakon sanelemana joutunut sektioon, joten en ymmärrä tuota että normaalia synnytystä pelätään enemmän kuin leikkausta joka on aina riski vauvalle ja äidille. Onko oikeasti taustalla edes pelkoa muusta kuin römpsäkkeen repeämisistä.
Sektioarpia on tullut nähtyä itsekin. Otan sen silti sata kertaa mieluummin kuin arven alakertaan.
Olen hoikka ja urheilullinen, aion olla sitä jatkossakin. Arpi ei haittaa.
Minulla on lonkkavika ollut pienestä asti. Neuvolalääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että en voi synnyttää alakautta. Koska synnytin jouluna, ei ollut riittävästi leikkaussalissa henkilökuntaa ja pusersin 18 tuntia lasta. Leikkaussalin henkilökunta ehti vaihtua kahdesti kun olin synnytyssalissa, mutta ei ehtinyt silti hätiin.
Ei ole sellaista luvattua sektiota, jossa voisi olla 100varma, että saa sen myös. Sen saa jos synnytyksessä on komplikaatioita.
Tuttavani on kätilö. Aika matalalla priolla nämä pelkosektiot pääsee oikeasti leikkaussaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä yhtään, että täällä ulisevat jälleen "alatiesynnytys on ainut oikea"- mammat. Mitä se teidän persettä kutittaa jos toinen haluaa saada sektion. Ähkikää te lettu levällään jos haluatte, kaikki ei halua.
Koska nää ihmiset eivät ymmärrä mihin ovat ryhtymässä kun synnytys on ainoa asia mikä pelottaa. Lapsen elämässä on niin paljon asioita mitkä voi mennä pieleen että on kumma että näiden ihmisten näköpiiri on niin suppea että synnytys on suurin pelko.
Turhaan sä vatvot niitä muiden lapsien elämässä tapahtuvia asioita jos ei lasta vielä ole olemassakaan. Se synnytys siinä nyt tapahtuu ensin. Vai pitäskö raskausaikana alkaa miettimään että tuleva taapero aitten 2 veenä voi lyödä pään pöytään ja saada pipin. Hyvähän
Suosittelen kyllä ottamaan selvää mitä sun keholle käy raskauden aikana, tutustumaan eri synnytys tapoihin ja lapsen kasvuun ja kehitykseen jo ennen kuin hankkii lapsia. Itse olen työskennellyt paljon lasten kanssa ennen omien lasten saamista.
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä yhtään, että täällä ulisevat jälleen "alatiesynnytys on ainut oikea"- mammat. Mitä se teidän persettä kutittaa jos toinen haluaa saada sektion. Ähkikää te lettu levällään jos haluatte, kaikki ei halua.
Lettu levällään se vauva on alkunsakin saanut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin saanut valita kaikki neljä kaksosia myöten olisi syntynyt alateitse, sektio on jälkeenpäin paljon kivuliaampi ja rajoittaa elämää, kun kaikkea ei saa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektioarpi näyttääkin tosi "kivalle" tällei 40 vuotiaana kun ihon kimmoisuus alkaa olla muisto vain ja paino noussut koitai kiloja, ja iho rasvakerroksineen vyöryy sen arven yli. Tietäjät tietää. Itse olen pakon sanelemana joutunut sektioon, joten en ymmärrä tuota että normaalia synnytystä pelätään enemmän kuin leikkausta joka on aina riski vauvalle ja äidille. Onko oikeasti taustalla edes pelkoa muusta kuin römpsäkkeen repeämisistä.
Sektioarpia on tullut nähtyä itsekin. Otan sen silti sata kertaa mieluummin kuin arven alakertaan.
Olen hoikka ja urheilullinen, aion olla sitä jatkossakin. Arpi ei haittaa.
Hoikka ja urheilullinen, miten se arpi römpsässäsi estää sua olemasta hoikka ja urheilullinen? Arpi vatsassa sen sijaan voi hyvinkin estää. Voi tulla arven kuroumaa, kivuliaita kiinnikkeitä, vatsanpeitteiden repeämiä, raskausarpia arven ympärille, arven liikakasvua ja ennen kaikkea altistat vauvasi kuolemalle leikkauksen valitessasi. Sairas mielenlaatu täytyy ihmisellä olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen Facebook ryhmää: Suunniteltu sektio / synnytyspelko/ trauma, yksityinen ryhmä. Siellä hyviä neuvoja ja muita samassa tilanteessa.
Taistelin itselleni sektion pelkopolin kautta, muutama käynti ja vähän vääntöä. Sektiolupauksen sain todella myöhään vaikka sanoin siitä ekalla neuvolakäynnillä. Lopputulos oli se, että synnytys käynnistyi etuajassa, leikkaussali oli koko ajan varattuna ja minut saatiin lopulta puhuttua/peloteltua ympäri.
"Hoikka ja urheilullinen, miten se arpi römpsässäsi estää sua olemasta hoikka ja urheilullinen? Arpi vatsassa sen sijaan voi hyvinkin estää. Voi tulla arven kuroumaa, kivuliaita kiinnikkeitä, vatsanpeitteiden repeämiä, raskausarpia arven ympärille, arven liikakasvua ja ennen kaikkea altistat vauvasi kuolemalle leikkauksen valitessasi. Sairas mielenlaatu täytyy ihmisellä olla!"
Arpi römpsässä voi urheilun lisäksi estää mm. tyydyttävän seksielämän ja sitä kautta altistaa suhteen uskottomuudelle ja erolle. Alatiesynnytyksestä aiheutuneet laskeumat ja pidätysongelmat saattavat estää urheilun. Pyöräile tai juokse siinä sitten kun kohtu valuu ulos ja housut ovat pissassa. Mitään apua näihin ei saa, koska mitäs läksit tekemään lapsia.
Suunniteltu sektio on itse asiassa vauvalle turvallisempi kuin alatie, koska esim. synnytyskanavaan jumiutumista ja hapenpuutetta ei synny. Se ei siis "altista vauvaa kuolemalle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaan tässä maassa itketään lasten määrän vähenemistä, kun tosiasiassa yhtään mitään konkreettista ei olla valmiita tekemään sen eteen, että lasten hankkiminen olisi naisille mielekkäämpää. Jos sektion voisi halutessaan valita, olen varma, että tähän maahan saataisiin paljon lisää sekä ensimmäisiä että toisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on sekä alatie- että sektiosynnytyksestä.
Tyypillisesti (aina on poikkeuksia) alatiesynnytys tapahtuu rauhallisessa synnytyssalissa mahdollisen puolison ja 1-2 kätilön seurassa. Voit itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun (ponnistaminen, asennot ym). Sinua kuunnellaan ja tuetaan. Saat vauvan heti rinnallesi, saatte nauttia ensihetkistä sylikkäin. Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti. Olet heti synnytyksen jälkeen toimintakykyinen, pääset suihkuun, jaloittelemaan ym. Ja se fiilis jälkikäteen että "mä tein sen". Vuosien jälkeenkin koen ihan älytöntä ylpeyttä itsestäni ja kehostani <3
Sektio tapahtuu hälyisässä, kirkkaassa leikkaussalissa. Paikalla on hirveä määrä ihmisiä, jotka hoitavat omaa duuniaan, eivät keksity sinuun vaan operaatioon, kuten kuuluukin. Kontrolli kehostasi on TÄYSIN muiden vallassa, et edes tunne ala
Minusta leikkurissa oli yllättävän rauhallista ja yksi hoitaja keskittyi minun vointiin. Sain vauvan rinnalle heti kapaloituna ja sai olla siinä kunnes mut oli suljettu ja siistitty. Sitten lähti isän kanssa ja minä heräämöön kunnes pääsin osastolle. Kyseessä kiireellinen sektio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on sekä alatie- että sektiosynnytyksestä.
Tyypillisesti (aina on poikkeuksia) alatiesynnytys tapahtuu rauhallisessa synnytyssalissa mahdollisen puolison ja 1-2 kätilön seurassa. Voit itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun (ponnistaminen, asennot ym). Sinua kuunnellaan ja tuetaan. Saat vauvan heti rinnallesi, saatte nauttia ensihetkistä sylikkäin. Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti. Olet heti synnytyksen jälkeen toimintakykyinen, pääset suihkuun, jaloittelemaan ym. Ja se fiilis jälkikäteen että "mä tein sen". Vuosien jälkeenkin koen ihan älytöntä ylpeyttä itsestäni ja kehostani <3
Sektio tapahtuu hälyisässä, kirkkaassa leikkaussalissa. Paikalla on hirveä määrä ihmisiä, jotka hoitavat omaa duuniaan, eivät keksity sinuun vaan operaatioon, kuten kuuluukin. Kontrolli kehostasi on TÄYSIN muiden vallassa, et edes tunne ala
"Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti."
Mä en oikein ymmärrä tuota kipuvertausta. Että pitää vaan kärsiä kun epäonnekseen on sattunut naiseksi syntymään?
Ja aika paljon on luettu juttuja siitä kuinka hyvin niitä repeämiä parsitaan, ja kuinka hyvin saa apua kuntoutumiseen. En tiedä millaista älytöntä ylpeyttä kehostaan tuntee se joka kärsii pidätysvaikeuksista ja kivuista koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.
Olet väärässä. Ihan lain ja ihmisoikeuksien mukaan naisella on itsemääräysoikeus myös synnyttäessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektioarpi näyttääkin tosi "kivalle" tällei 40 vuotiaana kun ihon kimmoisuus alkaa olla muisto vain ja paino noussut koitai kiloja, ja iho rasvakerroksineen vyöryy sen arven yli. Tietäjät tietää. Itse olen pakon sanelemana joutunut sektioon, joten en ymmärrä tuota että normaalia synnytystä pelätään enemmän kuin leikkausta joka on aina riski vauvalle ja äidille. Onko oikeasti taustalla edes pelkoa muusta kuin römpsäkkeen repeämisistä.
Sektioarpia on tullut nähtyä itsekin. Otan sen silti sata kertaa mieluummin kuin arven alakertaan.
Olen hoikka ja urheilullinen, aion olla sitä jatkossakin. Arpi ei haittaa.
Tuossakin jännä tuo _fakta_ että niitä kiloja vaan tulee (ja jää) ja "rasvakerrokset vyöryy".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.
Olet väärässä. Ihan lain ja ihmisoikeuksien mukaan naisella on itsemääräysoikeus myös synnyttäessään.
Että lakikirja synnärille mukaan ja sillä kätilöä päähän paukuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on sekä alatie- että sektiosynnytyksestä.
Tyypillisesti (aina on poikkeuksia) alatiesynnytys tapahtuu rauhallisessa synnytyssalissa mahdollisen puolison ja 1-2 kätilön seurassa. Voit itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun (ponnistaminen, asennot ym). Sinua kuunnellaan ja tuetaan. Saat vauvan heti rinnallesi, saatte nauttia ensihetkistä sylikkäin. Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti. Olet heti synnytyksen jälkeen toimintakykyinen, pääset suihkuun, jaloittelemaan ym. Ja se fiilis jälkikäteen että "mä tein sen". Vuosien jälkeenkin koen ihan älytöntä ylpeyttä itsestäni ja kehostani <3
Sektio tapahtuu hälyisässä, kirkkaassa leikkaussalissa. Paikalla on hirveä määrä ihmisiä, jotka hoitavat omaa duuniaan, eivät keksity sinuun vaan operaatioon, kuten kuuluukin. Kontrolli keh
"Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti."
Mä en oikein ymmärrä tuota kipuvertausta. Että pitää vaan kärsiä kun epäonnekseen on sattunut naiseksi syntymään?
Ja aika paljon on luettu juttuja siitä kuinka hyvin niitä repeämiä parsitaan, ja kuinka hyvin saa apua kuntoutumiseen. En tiedä millaista älytöntä ylpeyttä kehostaan tuntee se joka kärsii pidätysvaikeuksista ja kivuista koko ikänsä.
Minäkin ihmettelen tuollaista kommenttia. Olen nainen, eikä minun elämässäni ole ollut mitään sukupuolestani johtuvaa kipua. On todella vaarallista ja haitallista ajattelua, että kaikkien naisten elämään automaattisesti kuuluisi sukupuolesta johtuvaa kipua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:
En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.
Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.
Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.
Jos toimisit hyvin stressitilanteissa et pelkäisi syn
Jokainen täysijärkinen pelkää synnytystä.
Siinäpä herttainen mamma!