Lue keskustelun säännöt.
Millä raskausviikolla pelkopolille, entä sektiolupaus?
16.09.2025 |
Lapsi toiveissa, mutta alatiesynnytys on pahin pelkoni. Raskaana suostun olemaan vain, jos saan ajan pelkopolille ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sektiolupauksen.
Millä viikoilla olette nämä saaneet?
Suvussamme synnytykset ovat käynnistyneet ennemmin aikaisin kuin myöhään, joten en haluaisi odotella sektiolupausta esim. viikolle 38.
Kommentit (72)
Saisimmeko keskustelun takaisin oikeille urille? Kysymys ei ollut nyt minun eli aloittajan kapasiteetista erilaisiin stressitilanteisiin, vaan kysymyksiä oli kaksi:
Milloin olet saanut lähetteen pelkopolille?
Milloin olet saanut sektiolupauksen?
Myös vapaamuotoiset pelkopolikokemukset kiinnostavat. Luonto hoitaa -tyyppiset tarinat ohitan, ne ovat pelkkää trollausta. Jokainen aiheeseen yhtään perehtynyt tietää ettei luonto todellakaan hoida aina yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:
En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.
Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.
Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.
Minulle on tehty kiireellinen sektio epäonnistuneen alatiesynnytyksen vuoksi, ja mielestäni vähemmällä olisi päästy suunnitellulla sektiolla. Vauvan kokokin arvioitiin aivan alakanttiin. Synnytystilanteen monimutkaistuessa synnytyshuoneessa käy pyörähtämässä kyllästyneen näköisiä kätilöitä tunkemassa sormiaan synnyttäjän emättimeen sen kummemmin selittämättä, mitä tapahtuu. Ymmärrän aivan 100%, että joku haluaa suunnitellun sektion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.
Kyse ei ole siitä, etteikö muutamaa tuntia pää kestäisi. Kyse on siitä, että alatiesynnytys ja sen komplikaatiot lisäävät riskiä naisten terveydelle pitkälläkin aikajänteellä. Repeämät, laskeumat, virt
Sanoit perehtyneesi asiaan? No nähtävästi et ole, koska nuo ongelmat johtuvat siitä RASKAUDESTA, ei synnytystavasta. Sektioäidit kärsivät ihan samalla prosentilla virtsankarkailusta ja kohdunlaskeumasta kuin alatiesynnyttäneetkin. Ja kaikki eivät repeä alatiesynnytyksessä. Mutta kaikki sektioäidit saavat arpia ja kiinnikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:
En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.
Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.
Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.
Jos toimisit hyvin stressitilanteissa et pelkäisi syn
Yleensä muissa stressitilanteissa omalla toiminnallaan voi vaikuttaa lopputulokseen, mutta synnytyksessä nainen on kätilöiksi itseään kutsuvan hippilauman armoilla. Synnytyspelko on täysin rationaalinen pelko.
T: Eri
Tais olla rv 34-37 kun sai lopullisen sektiopäätöksen. Sitä ennen muodollisuudet pelkopolilla, taisi olla kaksi käyntikertaa. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus ei toimi, mutta joku väitti, että sektio- ja alatiesynnyttäjillä ilmenisi virtsankarkailua ja kohdunlaskeumaa yhtä suurella prosentilla. Tämä on valhe. Alatiesynnytys kaksinkertaistaa virtsankarkailun riskin. Lähde esim.
https://www.terve.fi/artikkelit/synnytys-alakautta-vai-keisarileikkaus-…
Kohdunlaskeumalle altistaa toki täysiaikainen raskaus synnytystavasta riippumatta, mutta sektio pienentää silti riskiä ja esim. pihti- tai imukuppiavusteinen alatie puolestaan lisää sitä. Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00140
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vastaa nyt muutamaan viimeisimpään viestiin yhteisesti:
En edelleenkään itse pelkää kipua, mutta on muuten tutkittu juttu, että terveydenhuollossa miesten kipu luokitellaan herkemmin suuremmaksi kuin naisten ja siihen saa apua nopeammin. Lisäksi naisille tehdään intiimialueiden toimenpiteitä ilman puudutusta täysin rutiininomaisesti, kyllähän täälläkin pyörii etusivulla ketju synnytysrepeämien tikkaamisesta ilman puudutusta.
Olen samaa mieltä jonkun aiemmin kommentoineen kanssa: jos miehet synnyttäisivät, sektio olisi ilmoitusasia.
Mitä tulee muihin pelkoihin ja elämän hallittavuuteen, olen pätevä ongelmanratkaisija ja toimin hyvin myös stressitilanteissa. En siis pelkää lapsen muuta elämää, vain synnytystä, ja sitäkin mielestäni järkiperusteisin ja hyvin syin.
Jo
Itseasiassa synnytykseen voi vaikuttaa hyvin paljon omalla toiminnallaan. Kannattaa kuunnella sitä hippi laumaa. Hätäsektion kyllä saa jos synnytyksen aikana tulee ongelmia, harvoin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tais olla rv 34-37 kun sai lopullisen sektiopäätöksen. Sitä ennen muodollisuudet pelkopolilla, taisi olla kaksi käyntikertaa. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota.
Kiitos tuhannesti!
Onkohan näissä suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä?
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan keskustele luomusynnytyksiin perehtyneiden kanssa. Johan sanoin tutkineeni asioita itse, ihminen on aivan sysisurkea synnyttäjä.
Pidän ideologiaansa levittäviä luomu- ja kotisynnytyshörhöjä täysin vastuuttomia.
Mä tein tämän. Sen keskustelun jälkeen olin 100%:n varma, että haluan sektion. Että oli siitä se apu 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tais olla rv 34-37 kun sai lopullisen sektiopäätöksen. Sitä ennen muodollisuudet pelkopolilla, taisi olla kaksi käyntikertaa. Itselle tehty kolme suunniteltua sektiota.
Kiitos tuhannesti!
Onkohan näissä suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä?
En tiedä, itse saanut kaikki kolme Helsingissä Naistenklinikalla. Luulisi, että viikot omisi suht sama koko maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.
Kyse ei ole siitä, etteikö muutamaa tuntia pää kestäisi. Kyse on siitä, että alatiesynnytys ja sen komplikaatiot lisäävät riskiä naisten terveydelle pitkä
Nyt tuli sontaa tuutin täydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä joidenkin intoa puuttua toisten valintoihin ja jopa synnytystapaan. Ei kuulu teille pätkääkään.
"Nyt tuli sontaa tuutin täydeltä."
Takana vaikea alatiesynnytys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alatiesynnytyksen riskien vähättely on kyllä melkoisen yleistä. Jos vaurioista sitten myöhemmin puhuu, käsketään vain iloita terveestä lapsesta ja sanotaan, että pieni virtsankarkailu nyt vaan kuuluu naisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan järkyttävää miten naisia ja naisten kehoja voidaan kohdella. Ei itsemääräämisoikeutta.
Mä oon saanut käsityksen että aika monella jää lapsiluku yhteen ihan vaan noiden synnytystraumojen (fyysisten ja psyykkisten) takia.
Siinä vaiheessa kun se synnytys käynnistyy, naisen itsemäärämisoikeus tosiaan päättyy siihen omaan vartaloon, määräysvallan ottaa se syntyvän lapsen prosessi. Ihan sama missä päin maailmaa, ja millaisen terveydenhuollon piirissä, ollaan. Jos tuota muutama tuntia ei pää kestä, sitten suositelen jättämään koko lastenhankinnan väliin.
Olen jättänytkin. Se vaan taitaa sille synnytyskammoiselle potentiaaliselle tulevalle äidille olla vähän pitempi kuin vain "muutaman tunnin" prosessi.
Esikoiseni synnytys kesti 26 tuntia. Mitään kivulievitystä ei minulle annettu. Paikat repesi ja ilman puudutusta niitä ommeltiin. Olin niin kipeä, että en pystynyt istumaan, ulostaminen oli kuin uusi synnytys. Lopputulos uloste meni oikeaan pakaraan, yli 30 v myöhemmin tehtiin korjausleikkaus. Tai yritettiin korjata. Kun tulin raskaaksi painoin 40 kg ja pituus oli 150, ikää 28 v. Sektio olisi pitänyt tehdä, kun lapsen kokoisesta kropasta synnyttää. Oma kummityttäreni oli tuon kokoinen 11-vuotiaana. Naiset vaatikaa sektio, mutta ne jotka haluavat synnyttää alakautta, se heille suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä yhtään, että täällä ulisevat jälleen "alatiesynnytys on ainut oikea"- mammat. Mitä se teidän persettä kutittaa jos toinen haluaa saada sektion. Ähkikää te lettu levällään jos haluatte, kaikki ei halua.
Koska nää ihmiset eivät ymmärrä mihin ovat ryhtymässä kun synnytys on ainoa asia mikä pelottaa. Lapsen elämässä on niin paljon asioita mitkä voi mennä pieleen että on kumma että näiden ihmisten näköpiiri on niin suppea että synnytys on suurin pelko.
Turhaan sä vatvot niitä muiden lapsien elämässä tapahtuvia asioita jos ei lasta vielä ole olemassakaan. Se synnytys siinä nyt tapahtuu ensin. Vai pitäskö raskausaikana alkaa miettimään että tuleva taapero aitten 2 veenä voi lyödä pään pöytään ja saada pipin. Hyvähän se on huudella jos niitä kersoja on jo useampi. Mutta älä huulete sellaiselle jolla ei ole, ja vain sen takia et sun kokemukses on omien pentujen kohdalla toi.
Kokemusta on sekä alatie- että sektiosynnytyksestä.
Tyypillisesti (aina on poikkeuksia) alatiesynnytys tapahtuu rauhallisessa synnytyssalissa mahdollisen puolison ja 1-2 kätilön seurassa. Voit itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun (ponnistaminen, asennot ym). Sinua kuunnellaan ja tuetaan. Saat vauvan heti rinnallesi, saatte nauttia ensihetkistä sylikkäin. Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti. Olet heti synnytyksen jälkeen toimintakykyinen, pääset suihkuun, jaloittelemaan ym. Ja se fiilis jälkikäteen että "mä tein sen". Vuosien jälkeenkin koen ihan älytöntä ylpeyttä itsestäni ja kehostani <3
Sektio tapahtuu hälyisässä, kirkkaassa leikkaussalissa. Paikalla on hirveä määrä ihmisiä, jotka hoitavat omaa duuniaan, eivät keksity sinuun vaan operaatioon, kuten kuuluukin. Kontrolli kehostasi on TÄYSIN muiden vallassa, et edes tunne alavartaloasi. Vauva nöytetään sinulla pikaisesti, jonka jälkeen lähtee puolison+kätilön kanssa pois ja sinä jäät leikkauspöydälle parsittavaksi. Kipua toki et tunne, mutta tilanne on hyvin kliininen ja yksinäinen. Sitten heräämöön katetrin kanssa odottelemaan että tunto alkaa palata ja jossain vaiheessa osastolle. Ehkä seuraavana päivänä kokeilet seisomaan nousemista.
Kuten moni muukin on sanonut suosittelen että menisit pelkopolille avoimin mielin, siellä on asiantuntijat jotka kertovat kokemuksen perusteella asioita. Itse googlailemalla tyypillisesti lukee ne kohdat jotka tukevat jo etukäteen päätettyä mielipidettä.
Kävi miten kävi tsemppiä odotukseen ja kaikkea hyvää :)
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on sekä alatie- että sektiosynnytyksestä.
Tyypillisesti (aina on poikkeuksia) alatiesynnytys tapahtuu rauhallisessa synnytyssalissa mahdollisen puolison ja 1-2 kätilön seurassa. Voit itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun (ponnistaminen, asennot ym). Sinua kuunnellaan ja tuetaan. Saat vauvan heti rinnallesi, saatte nauttia ensihetkistä sylikkäin. Kipua on tietenkin, mutta niin meidän naisten elämässä muutenkin. Repeämät paikataan ja paranevat tuolla alueella nopeasti. Olet heti synnytyksen jälkeen toimintakykyinen, pääset suihkuun, jaloittelemaan ym. Ja se fiilis jälkikäteen että "mä tein sen". Vuosien jälkeenkin koen ihan älytöntä ylpeyttä itsestäni ja kehostani <3
Sektio tapahtuu hälyisässä, kirkkaassa leikkaussalissa. Paikalla on hirveä määrä ihmisiä, jotka hoitavat omaa duuniaan, eivät keksity sinuun vaan operaatioon, kuten kuuluukin. Kontrolli kehostasi on TÄYSIN muiden vallassa, et edes tunne ala
Kiitos kauniista viestistä!
Hälyisä ja kirkas leikkaussali ei onneksi haittaa. En ole itse koskaan kokenut tarvetta synnyttää alateitse, mutta ymmärrän kyllä että se voi olla monelle naiselle tärkeä kokemus. :)
Koko ihmislajia ei olisi olemassakaan jos kautta aikojen ei oltais synnytty luomuna.