Lue keskustelun säännöt.
Millä raskausviikolla pelkopolille, entä sektiolupaus?
16.09.2025 |
Lapsi toiveissa, mutta alatiesynnytys on pahin pelkoni. Raskaana suostun olemaan vain, jos saan ajan pelkopolille ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sektiolupauksen.
Millä viikoilla olette nämä saaneet?
Suvussamme synnytykset ovat käynnistyneet ennemmin aikaisin kuin myöhään, joten en haluaisi odotella sektiolupausta esim. viikolle 38.
Kommentit (119)
Itse pelkäsin synnytystä niin paljon, että halusin sektiolupauksen ennen kuin jätin ehkäisyn pois. Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Ensimmäinen lapsi syntyi siis suunnitellulla sektiolla, mutta toipuminen ja haavakivut veivät pelot ja kypsyin ajatukseen alatiesynnytyksestä seuraavan lapsen kohdalla. No, sepä päättyi melkein lapsen kuolemaan, jouduin hätäsektioon. Mutta pääasia että lapset ovat terveitä, vaikka ei jäänyt hyviä muistoja synnytyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkäsin synnytystä niin paljon, että halusin sektiolupauksen ennen kuin jätin ehkäisyn pois. Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Ensimmäinen lapsi syntyi siis suunnitellulla sektiolla, mutta toipuminen ja haavakivut veivät pelot ja kypsyin ajatukseen alatiesynnytyksestä seuraavan lapsen kohdalla. No, sepä päättyi melkein lapsen kuolemaan, jouduin hätäsektioon. Mutta pääasia että lapset ovat terveitä, vaikka ei jäänyt hyviä muistoja synnytyksistä.
Miten tämä onnistui? Siis ihan käytäntö kiinnostaa, voiko neuvolaan ottaa yhteyttä ennen ehkäisyn poisjättämistä ja päästä keskustelemaan synnytyspelosta jo silloin? Auttaisi nimittäin hurjasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkäsin synnytystä niin paljon, että halusin sektiolupauksen ennen kuin jätin ehkäisyn pois. Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Ensimmäinen lapsi syntyi siis suunnitellulla sektiolla, mutta toipuminen ja haavakivut veivät pelot ja kypsyin ajatukseen alatiesynnytyksestä seuraavan lapsen kohdalla. No, sepä päättyi melkein lapsen kuolemaan, jouduin hätäsektioon. Mutta pääasia että lapset ovat terveitä, vaikka ei jäänyt hyviä muistoja synnytyksistä.
Miten tämä onnistui? Siis ihan käytäntö kiinnostaa, voiko neuvolaan ottaa yhteyttä ennen ehkäisyn poisjättämistä ja päästä keskustelemaan synnytyspelosta jo silloin? Auttaisi nimittäin hurjasti!
Minä varasin ajan suoraan lääkärille ja keskustelin hänen kanssaan. En edes käynyt missään vaiheessa pelkopolilla. Pelkoni oli sitä luokkaa, että olisin mieluummin hypännyt sairaalan ikkunasta ulos ja kuollut kuin synnyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei leikata ennen viikkoa 38.
En puhunut leikkauksesta viikolla 38, vaan sektiolupauksesta. Eli haluan jo reilusti sitä ennen tietoihini maininnan, että tehdään päivystyksellinen sektio, jos synnytys käynnistyy spontaanisti.
Ei niin toimita. Et saa totaalilupausta. Ei luvata.
Mene Viroon yksityissairaalaan synnyttämään sektiolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei leikata ennen viikkoa 38.
En puhunut leikkauksesta viikolla 38, vaan sektiolupauksesta. Eli haluan jo reilusti sitä ennen tietoihini maininnan, että tehdään päivystyksellinen sektio, jos synnytys käynnistyy spontaanisti.
Ei niin toimita. Et saa totaalilupausta. Ei luvata.
Mene Viroon yksityissairaalaan synnyttämään sektiolla.
Kyllä synnytyspelkodiagnoosilla saa suunnitellun sektion. Silloin pitää varmistaa, että potilastietoihin kirjataan myös päivystyksellinen (kiireellinen) sektio, jos synnytys käynnistyy ennen sovittua sektioaikaa. Siinä pitää vain itse olla sitten napakkana, ettei suostu mihinkään alatieyritykseen kun sairaalaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei leikata ennen viikkoa 38.
En puhunut leikkauksesta viikolla 38, vaan sektiolupauksesta. Eli haluan jo reilusti sitä ennen tietoihini maininnan, että tehdään päivystyksellinen sektio, jos synnytys käynnistyy spontaanisti.
Ei niin toimita. Et saa totaalilupausta. Ei luvata.
Mene Viroon yksityissairaalaan synnyttämään sektiolla.
Lapseton mieskö siellä latelee "tosiasioita"?
Minä kerroin ensimmäisellä kerralla kun kävin lääkärin keskussairaalavastaanotolla, että olen pelkopotilas ja haluan siksi sektion ja se kirjattiin potilaspapereihini. Luulin, että pitäisi käydä jossain pelkoterapiassa tmv. mutta ihan sujuvasti asia hoitui ihan siinä. Sanoin lääkärille, että olen varma, etten jaksaisi kuitenkaan ponnistaa. Olin ensisynnyttäjä ja ikää 48 vuotta. Raskaus oli todellinen yllätys, koska se ei ollut suunniteltu, raskausaika sujui hyvin ja tuloksena terve lapsi rv. 39+2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pelkäsin synnytystä niin paljon, että halusin sektiolupauksen ennen kuin jätin ehkäisyn pois. Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Ensimmäinen lapsi syntyi siis suunnitellulla sektiolla, mutta toipuminen ja haavakivut veivät pelot ja kypsyin ajatukseen alatiesynnytyksestä seuraavan lapsen kohdalla. No, sepä päättyi melkein lapsen kuolemaan, jouduin hätäsektioon. Mutta pääasia että lapset ovat terveitä, vaikka ei jäänyt hyviä muistoja synnytyksistä.
Miten tämä onnistui? Siis ihan käytäntö kiinnostaa, voiko neuvolaan ottaa yhteyttä ennen ehkäisyn poisjättämistä ja päästä keskustelemaan synnytyspelosta jo silloin? Auttaisi nimittäin hurjasti!
Minä varasin ajan suoraan lääkärille ja keskustelin hänen kanssaan. En edes käynyt missään vaiheessa pelkopolilla. Pelkon
Älkää todellakaan menkö tuhlaamaan vähiä lääkäriresursseja. Tuskinpa edes saisitte aikaa ennen ehkäisyn poisjättämistä. Jos ei niin luonnollinen perusasia onnistu, kuin synnytys, käyttäkää ehkäisyä.
"Älkää todellakaan menkö tuhlaamaan vähiä lääkäriresursseja."
Lääkäri on ainoa, jolta synnytyspelkodiagnoosin ja sektiolupauksen saa. Joudumme siis valitettavasti tuhlaamaan lääkäriresursseja niin kauan, kunnes sektiosta saadaan synnyttäjän itsemääräämisoikeuteen perustuva omaehtoinen valinta ja ilmoitusasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä rv 30-32. Todennäköisesti ensin kätilölle ja sitten lääkärille ja uusi aika lääkärille (ehkäpä rv 34-35) , jossa toive vahvistetaan ja sovitaan leikkausaika.
Vierailija kirjoitti:
"Älkää todellakaan menkö tuhlaamaan vähiä lääkäriresursseja."
Lääkäri on ainoa, jolta synnytyspelkodiagnoosin ja sektiolupauksen saa. Joudumme siis valitettavasti tuhlaamaan lääkäriresursseja niin kauan, kunnes sektiosta saadaan synnyttäjän itsemääräämisoikeuteen perustuva omaehtoinen valinta ja ilmoitusasia.
Sitä diagnoosia ei haeta ennen kuin ollaan raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älkää todellakaan menkö tuhlaamaan vähiä lääkäriresursseja."
Lääkäri on ainoa, jolta synnytyspelkodiagnoosin ja sektiolupauksen saa. Joudumme siis valitettavasti tuhlaamaan lääkäriresursseja niin kauan, kunnes sektiosta saadaan synnyttäjän itsemääräämisoikeuteen perustuva omaehtoinen valinta ja ilmoitusasia.Sitä diagnoosia ei haeta ennen kuin ollaan raskaana.
Jäin pohtimaan tätä. Uskon, että monia nuoria pariskuntia helpottaisi kovasti, jos olisi olemassa jokin perhesuunnittelupalvelu: matalan kynnyksen mahdollisuus päästä keskustelemaan kätilön tai jopa sen lääkärin kanssa jo ennen raskauden alkua. Paikka, josta tuleva isä ja äiti voisivat kysyä ja joissa käytäisiin läpi askarruttavia asioita. Ikään kuin neuvola ennen neuvolaa.
Tänä päivänä lapsiperheitä on vähän, suvut asuvat etäällä toisistaan ja tieto ei enää siirry sukupolvilta toisille.
Ei tällaisen palvelun tietenkään ilmainen tarvitsisi olla. Olisin täysin valmis maksamaan.
Tätä voisi jatkojalostaa kotipalvelulla lapsiperheille: etenkin vauvavuonna kotiin saisi ostaa palvelua ja apua. Nämäkin taitavat olla yksityisiä palveluntarjoajia enimmäkseen? Monikkoperheiden olen kuullut saavan tällaista, mutta entä muut?
Voisiko esim. doulasta olla tukea jo raskautta suunnitellessa ja vaikka siellä pelkopolillakin? Vai ovatko doulat yleensä vannoutuneita alatiefaneja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pysty äitinä myöhemminkään hallitsemaan elämää täysin, joten on hyvä opetella ottamaan vastaan se, mitä tulee, ja luottamaan siihen, että luonto ja kroppasi hoitavat synnytyksen. Alatiesynnytys on luonnollinen tapa synnyttää, ja naisen keho on tehty sellaiseksi, että se onnistuu. Sektio sisältää paljon enemmän riskejä ja toipuminen vie aikaa, mikä hidastaa sinun ja lapsesi yhteyden syntymistä.
Jos luonto on niin ylivertainen, mihin tarvitsemme lääketiedettä alkuunkaan?
En luota luontoon, luonnollisuuteen enkä omaan kroppaani. Luontoa ei kiinnosta, jäämmekö minä ja lapseni henkiin. Ihminen on sitä paitsi älyttömän huono synnyttäjä: pystyasennon vuoksi lantio on vääränmallinen ja vauvojen päät liian isoja.
Minulla ei ole yksinkertaisesti mitään halua kokea alatiesynnytystä. Mieluiten en olisi raskaanakaan vaan isän roolissa, mutta
Pystyasennon vuoksi lantio on vääränmallinen ja vauvojen päät liian isoja.
Itse synnytin kaksi jälkimmäistä lastani seisaaltaan, se tuntui todella tehokkaalta. Minua itseäni pelotti eka synnytyksessä eniten vauvan ulostulo, mutta avautumispoltot oli kivuliaampia, ei sitä ulostuloa sillä lailla noteerannut enää siinä ponnistuksen tuoksinassa.
Koska olen kasvissyöjä, lapseni eivät ole kasvaneet kohdussa "liikaa". Jos käyttää paljon maitotuotteita, sikiön luut kasvavat isoiksi.
Kyllä luontoa todellakin kiinnostaa, jääkö nainen ja lapsi henkiin. Koko juttu seksiä myöten on viritetty sitä silmällä pitäen, että lapsi syntyy. Jopa naisen orgasmi edistää hedelmöittymistä.
Sinun kannattaa lapsen syntymän jälkeen antaa vauvalle (ja itsellesi) kenguruhoitoa, eli pidät paljaalla rinnalla kotonakin vauvaa paljon makoillessasi, niin saas bondattua ja maidon juoksemaan. Keisarinleikkaus usein haittaa maidon tuotannon käynnistymistä.
Itse muistan pikkutyttönä itkeneeni yhtenä yönä, kun pelkäsin synnytystä (!). Isä kuuli sen ja kysyi, mitä itken. Sanoin: "Synnytystä." Isä puuskahti tyyliin "no kaikkea!" Eka synnytyksessä nämä pelot sitten ilmenivät synnytyksen pitkittymisenä, mutta kolme seuraavaa menivät aivan toisin, sujuvasti ja nopeasti. Alatiesynnytys on taitolaji, sitä oppii synnyttämällä.
115: Onpa kiva, että sinulla on positiivisia kokemuksia alatiesynnytyksestä. Olen vilpittömän onnellinen puolestasi!
En itse tahdo kokea alatiesynnytystä koskaan, sektiotoiveeni on niin ehdoton, mutta toivon, että toisenlaista synnytystä toivovat saavat viestistäsi tyyneyttä.
Maidon nouseminen ehkä on vaikeampaa sektion jälkeen, mutta en tahdo ottaa siitäkään stressiä. En ole imetyksen suhteen ehdoton, vaan jos maitoa ei tule, käytetään korviketta :)
Vierailija kirjoitti:
115: Onpa kiva, että sinulla on positiivisia kokemuksia alatiesynnytyksestä. Olen vilpittömän onnellinen puolestasi!
En itse tahdo kokea alatiesynnytystä koskaan, sektiotoiveeni on niin ehdoton, mutta toivon, että toisenlaista synnytystä toivovat saavat viestistäsi tyyneyttä.
Maidon nouseminen ehkä on vaikeampaa sektion jälkeen, mutta en tahdo ottaa siitäkään stressiä. En ole imetyksen suhteen ehdoton, vaan jos maitoa ei tule, käytetään korviketta :)
Kiitos positiivisesta suhtautumisesta kommenttiini! Nämä asiat ovat herkkiä ja niin yksilöllisiä. Itselleni keisarileikkaus on mielikuvatasolla pelottavampi kuin synnyttäminen.
Pääasia kumminkin on, että saat lapsesi syliisi, ja kohtahan se tapahtuu. Ja olet niin oikeassa siinä, että ei kannata stressata, se kuormittaa turhaan ja sitten ainakaan maito ei tule.
Joka tapauksessa lapsen syntymän jälkeen äiti ui aika syvissä vesissä pari viikkoa, varsinkin esikoisen jälkeen, isot psyykkiset muutokset meneillään. Sitä ei kannata pelästyä. Transformaatio naisesta äidiksi on alkanut. Se ei tapahdu hetkessä.
Ei ole olemassa sektiolupausta. Synnytys voi olla syöksysynnytys ja ei siinä mitään sektioita ehdi tekemään. Tai synnytyssairaalassa on useampi hätäsektio menossa niin joudut odottamaan omaa vuoroa jota ei ikinä tule koska vauva ehti syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa sektiolupausta. Synnytys voi olla syöksysynnytys ja ei siinä mitään sektioita ehdi tekemään. Tai synnytyssairaalassa on useampi hätäsektio menossa niin joudut odottamaan omaa vuoroa jota ei ikinä tule koska vauva ehti syntyä.
No tämä asiassa ahdistaakin! Kun ei voi olla varma. Kaikki voi mennä todella dramaattisella tavalla pieleen.
Haluaisin lapsen aidosti, mutta mitä enemmän selvitän asioita, sitä enemmän pelkään. Ehkä minun roolini elämässä on sittenkin olla jotain muuta. En usko että pystyn oikeasti synnyttämään, oli tapa mikä hyvänsä.
Olisinpa mies.
Amerikassa kyllä, siellä kun ei säästellä epiduraalissa. Suomessa ehkä sitten, kun pääset synnytyssaliin ja saadaan anestesiologi paikalle. Olen itse synnyttänyt 2 kertaa alateitse, ja vaikka haaveilin luonnonmukaisuudesta ja hyväksyin ajatuksen kivusta, sen määrä yllätti silti. En halua kolmatta, mutta jos sellainen tulisi, haluaisin todennäköisesti suunnitellun sektion. Siitäkin huolimatta, että uskon alatiesynnytyksen olevan monin tavoin parempi, ja toivuin niistä hyvin.