Kävittekö lapsena vanhempienne kanssa teattereissa, museoissa, oopperassa, konserteissa jne?

No ei käyty. 

Ei käyty. Käytiin kirkossa, hihhulileireillä, hihhulitapahtumissa ja kylässä muilla hihhuleilla. Musiikkia ja yhteislaulua oli kyllä paljon tarjolla.

Kävin ja usein. En tiedä miten on vaikuttanut kun en tiedä muusta.

Kyllä. Kai se on vaikuttanut niin että harrastan tuota kaikkea vieläkin nyt kun olen jo jonkin aikaa ollut aikuinen. 

En minä käynyt vanhempieni kanssa missään muualla kuin ulkomailla joskus. Isä onneksi joskus vei minut jonnekin. Äiti ei koskaan. Siis yhtään kertaa koko elämässään.

Muutamia kertoja. Ei ole vaikuttanut erityisesti.

Kesäteatterissa käytiin aina joskus ja jossain hyvin taiteellisissa konserteissa jotka oli lapselle tylsiä

Kyllä, kaikissa noissa paitsi oopperassa. Nykyään käyn usein mieheni kanssa varsinkin teatterissa ja välillä aikuinen tytär myös mukana. 

Teatterissa ja museoissa käytiin, ja myös kirkoissa katsomassa taidetta. Olin lapsi 60- ja 70-luvulla. Tykkään nykyäänkin taiteista, museoista, teatterista ja myös sinfoniakonserteissa käyn.

Kun ajettiin sukuloimassa ympäri Suomea niin pysähdyttiin joillain nähtävyyksillä ja leffassa käytiin katsomassa kaikki Uunot. Siinä mun lapsuuden kulttuuritarjonta. Teatteriin ja museoihin pääsin koulussa.

Kirkossa myö käytiin. 

Käytiin vanhempien kanssa teattereissa ja konserteissa silloin tällöin. Museoissa lähinnä reissujen yhteydessä kun muutekin käytiin nähtävyyksiä katsomassa. Oopperassa ei käyty koskaan. 

Speden elokuvia vei äiti katsomaan. Teatterissa kävin 14-vuotiaana, kun äikän ope vei koko luokan. Isän kanssa kyllä reissasin. Oli innokas ajelemaan, mutta kohteet olivat tyyliin Parolan panssarimuseo. No, tulipa nähtyä sekin ja muutama kymmenen hautaa.

Kesäteattereissa käytiin ja aivan hirveästi museoissa, koska tykkäsin niistä. Nyt vien omaa lasta. Teatterissa on käyty, museoissa paljon, ulkomaan museoissa ja historiallisilla paikoilla, oopperassa. 

Kyllä. Opin arvostamaan kulttuuria ja saman olen halunnut välittää myös lapsilleni.

Ei täällä mitään teattereita, konsertteja ja oopperoita ole. Eikä näyttelyitä. Ei ollut ainakaan silloin, kun olin lapsi. Lasketaanko se, kun joku tavallista tunnetumpi taiteilija piirsi ja maalasi joskus meillä? Ehkä erilaisen kuvan sai ns. kulttuuri-ihmisistä lapsena tapaamistani. Taiteilija oli hyvin tavallinen hiljainen maalaismies, kirjailija hyvin värikäs, kirjaimellisesti.

Kouluaikana oli teatteriesityksiä, ja aikuisena olen museoissa ja  näyttelyissäkin  käynyt. Oopperassa en koskaan.

Ei se muuten ole mitenkään aikuisena vaikuttanut, mutta ujostuttaa mennä johonkin sellaiseen paikkaan, kun ei oikein tiedä, miten siellä kuuluu toimia. Ehkä jotain on sen vuoksi jäänyt näkemättä.

Eipä juurikaan. Ensin olivat köyhiä opiskelijoita ja sitten meitä olikin kohta jo useampi ja aina vaikeampi lähteä ainakaan koko porukalla. En minä itsekään noissa ole juurikaan käynyt, joskus jotain katsomassa.

Äiti vei minua taidekouluun, musiikkiharrastuksiin, museoihin ja pari kertaa myös elokuviin tai lasten teatteriin. Hän ei ole itse erityisen kultturellista kodista, enemmänkin perämetsien köyhää kansaa.

Se on vaikuttanut kyllä paljon. En ymmärrä miten joku voi elää ilman kulttuuria, oma elämäni tuntuisi melko tyhjältä suorittamiselta jos tämä puoli elämästä puuttuisi kokonaan. Kulttuuri ikään kuin sitoo minut pitempään jatkumoon ja suurempaan ajatteluun, tuo perspektiiviä ja uutta näkökulmaa elämään. Kulttuuri on luonteva osa elämää, käyn esimerkiksi säännöllisesti museoissa ja vien lapsiakin museoon. Luen kirjoja, maalaan huvikseni, käyn konserteissa.

Enkä ole mikään älykkötaiteilija, ihan tavallinen pulliainen. Olen myös aika isänmaallinen ja mielestäni kulttuuri tekee Suomen. Kulttuuria on myös ruoka, vaatteet, tavat. Esimerkiksi karaoke ja lavatanssit ovat tosi hieno osa suomalaisuutta.

Ei käyty muualla kuin lähikaupassa ja koulussa.

En usko että vanhempani ovat koskaan käyneet missään noista, koko ikänsä aikana. Eli en.