Pystytkö ottamaan tosissaan kirjoitusvirheitä tekevän ihmisen?

Ei korkeakoulutettua ihmistä voi ottaa vakavasti, jos hän tekee jatkuvasti esim. yhdyssanavirheitä. Mulle tämä on este vaikkapa kauppojen syntymiselle, toisesta tulee niin sivistymätön ja onneton vaikutelma etten vaan voi jatkaa toimimista sellaisen kanssa.



Eri asia on toki, jos minulla on tietoa henkilön lukihäiriöstä. Tällöin toki katson moiset virheet läpi sormien ilman muuta.



Uskokaa pois, kyllä edelleen on paljon meitäkin, jotka odotamme korkeakoulutuksen tarkoittavan myös jonkinasteista sivistystä. Ja oikeinkirjoitus kuuluu perussivistykseen.

mielenkiintoista luettavaa. Itse olen ollut aina huono kirjoittamaan. Minulle lukiossa sanottiin, että tuskin pääsen äidinkieltä kirjotuksissä läpi. Pääsin kyllä. Nykyään olen asiantuntija tehtävissä. Meillä on töissä noita, jotka jaksavat ainan valittaa minun raporteista, kun niissä on paljon juuri pilkku- ja yhdyssanavirheitä yms. Esimiestäni ei onneksi haittaa ja tekee itsekin paljon samoja virheitä. Itse en voi asialle mitään, koska itse en vain hahmota yhdyssanoja, vaikka lukisin kymmenen kertaa raportin läpi. Nykyääna aina luetan omat työni työkaverilla ihan vain siitä syystä, että johtoryhmän ei sitten tarvitse tukeutua virheisiin kielessä.



Hyvin olen kaikesta huolimatta pärjännyt. Toiset vaihvuudet voi olla toisen heikkouksia. Esim. mieheni huomattelee vähän väliä kielestä, kun teen hänen mielestä ihan "tyhmiä" virheitä. Molemmat ollaan korkeasti koulutettja ja hyvin pärjääviä. Toinen osaa kirjoittaa ja toinen ei :).

vaikka voi tietysti olla lukihäiriöstä kärsivä ihminen... Mutta vaikea on kyllä ottaa vakavasti.

Tosin riippuu varmaan alasta; joillakin aloilla kieli merkitsee enemman kuin toisilla.

Oman ammattitaidon kasvaessa sitä oppii keskittymään asiaan. Joskus lähinnä ne yhdyssanat toki häiritsevät, mutta pystyn silti ottamaan tekstin asiasisällön ja sen kirjoittaneen ihmisen aivan vakavasti.

Ja ne antaa ihmisestä epäpätevän vaikutelman. Tuollaiset kongruenssivirheet, joita itsekin teen nettikirjoittelussa, eivät ärsytä. Kirjoitusvirheitä tulee itse kullekin enkä pidä niitä mitenkään vakavina.

Tosin enemmän korvaan särähtää huono kieli, kuin se että on selkeä kiirestä johtuva kirjoitusvirhe.



Esimerkkinä huonosta kielestä vaikka:

"tulee tehtyä melkoisia puhekielisyyksiä"

(Lainattu Ap:n tekstistä)

älykkökaverini pystyn ottamaan hyvin vakavasti, vaikka hänen tekstinsä on kamalaa luettavaa.



Mutta kieltämättä netissä tulee kiinnitettyä vähänlaisesti huomiota sisältöön, jos teksti vilisee alkeellisia kirjoitusvirheitä. Näin se vain on.

Olen oppinut suodattamaan ne virheet pois ja kiinnittämään huomioni asiasisältöön.

Kaikki eivät osaa kaikkea, eikä tarvitsekaan :)

Kuten minä?

Kuuluu keskeisesti ammattiini.

Kirjoitan asiantuntijoiden ja suunnittelijoiden ajatuksia, tekstejä ja dokumentteja ymmärrettävään muotoon.

Toisinaan joutuu tekemään melkoista salapoliisityötä selvittääkseen mitä asiantuntija on oikeasti halunnut sanoa :)

ja kyllä aina välillä tekee mieli lyödä sitä jollain, mutta noin niinq yleensä otan ihan tosissani hänet.

Se, että ihminen sattuu syntymään luki-häiriöön taipuvaisena, ei määritä häntä muutoin. Kyseessä on yksi ominaisuus, jonka ohi osaan katsoa oikein sujuvasti.



Vastaavasti ymmärrän oman kielellisen lahjakkuuteni olevan niin ikään vain sattuman tuotosta. Big deal...

Jos tietää, ettei osaa kielioppia tai kirjoittaa muuten helposti väärin oli syy sitten mikä tahansa - lukihäiriö, ulkomaalaisuus jne. - on pieni vaiva pyytää joku lukemaan teksti läpi ja korjaamaan se.



Jos saan esim. tarjouksen tai työhakemuksen, joka vilisee kirjoitusvirheitä, en usko, että lähettäjällä on tarpeeksi tahtoa tehdä hyvää työtä. Itse luetutan aina tärkeät (työ)tekstit jollakulla muulla, vaikka mielestäni aika hyvää kieltä kirjoitankin.



Ja kyllä, tässä tekstissä nyt on varmasti kirjoitusvirheitä, mutta käytän siinä asiassa ap:n argumenttia.

Vaikka Facebook on asiatekstistä hyvin kaukana, huomaan myös pitäväni siellä väärin kirjoittavia erilaisessa arvossa kuin muita. Toisaalta taas kun tunnen ne ihmiset kirjoitusten takana, niin useimmiten en edes ihmettele että käydään lappeen Rannassa katsomassa ketä sieltä jäätelö kioskista ulos tulee.



Pidän siis kouluttamattomina ja yksinkertaisina, vaikka en itsekään kaikkea osaa. Peruskielioppisäännöt kun olisi heillä hallussa - mutta ei. Jotenkin sitä on KissFM:n chateista lähtien pyrkinyt pitämään myös verkkokirjoittelun asiallisen näköisenä isoine alkukirjaimineen ja välimerkkeineen. Tämä on kuitenkin sitä tulevaisuudessa eniten dokumentoitua aikamme tuotosta.

Se antaa todella tyhmän kuvan - ei voi mitään.

Yhdellä ystävälläni on lukihäiriö, joten tiedän hänen tekstinsä vilisevän vaikka mitä.



Vaikutti kyllä myös parin valintaan. Jos miehen tekstarit tai meilit olisivat älämölöä ja täynnä yhdys sana virheitä, olisin miettinyt hetken verran...



Ot, nauratti loistoilmaisusi "ammuttu satunnaisgenerattorilla" : D

Tai riippyy alasta, tilanteesta. Erityisesti ärsyttää arvoasuntojen ilmoitukset, joissa on ihan törkeitä yhdyssanavirheitä ja anglisismeja. Eivätkö kiinteistövälittäjät osaa kirjoittaa? Korkeaa provikkaa osaavat silti pyytää. Ei vakuuttavaa.

on niin paljon kirjoitustaidottomia ihmisiä, että siihenkin alkaa jo turtua. Pystyn siis ottamaan kirjoitusvirheitä tekevän ihmisen tosissani, mutta eihän huolimattomuus ja kieliopin osaamattomuus tietenkään kenenkään pisteitä nosta.



Olen tehnyt töitä myös sellaisen ihmisen kanssa, joka erittäin pahasta dysgrafiasta huolimatta oli edennyt hyvin korkealle urallaan. Hänen tuottamansa teksti oli sellaista, että vain yksittäinen kirjain siellä täällä lauseessa osui oikealle kohdalle. Niinpä hän ei koskaan kirjoittanut mitään itse. Mutta muutoin hän olikin sitten kaikin puolin osaava, pätevä ja miellyttävä työkaveri.

Lyöntivirheet menee läpi, mutta eivät yhdyssanavirheet tms. kielioppivirheet.

jolla just todettiin dysleksia : (



Pitäisköhän siitäkin ruveta kampanjoimaan, että kirjoituksen häiriöt ja virheet ei tarkoita tyhmyyttä?