Kertokaa minkälainen nainen jää suhteeseen narskun kanssa?
Narsku on tuottanut suurta häpeää toiminnallaan koko perheen ylle. Narsku on pyyhkinyt vaimonsa naamaan kuinka tämä on kakkosvaihtoehto ja jos ykkönen huolisi lähtisi heti. Narsku on lyhytpinnainen, ailahteleva, määräilevä ja jatkuvasti menossa omissa menoissa. Vaimolle jää päävastuu lastenhoidosta minkä lisäksi tekee vaativaa kokopäivätyötä. Narsku on komea, mutta riittääkö se? Onko kuitenkin ihan samanlainen luonne?
Kommentit (33)
Meillä suhteen ja puolison yöunet pelasti hammassuojat, loppui yöllinen narskuttelu siihen
Käsittelemättömät traumat lapsuudesta - huono itsetunto- halu antaa kontrolli jollekin toiselle. Tunne että on loukussa - riippuvuus kylmä-kuuma-kokemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Käsittelemättömät traumat lapsuudesta - huono itsetunto- halu antaa kontrolli jollekin toiselle. Tunne että on loukussa - riippuvuus kylmä-kuuma-kokemukseen.
Ei siis ole vielä saanut keppiä for real?
Varmaan ulkonäkö monella se jäämisperuste ja raha.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ulkonäkö monella se jäämisperuste ja raha.
Ja jälkikäteen nämä suhteeseen jääneet naikkoset itkevät ihan riepuiba sääliä muilta. 😄
1 sääntö tulee aina muistaa, narsQ luo kaltaisiaan läheisistään.
Kukaan fiksu ei pyri sellaisiin piireihin.
Ette tunne henkilökohtaisesti miestä, oletatte vain asioita.
Liian kiltti, jolla ei ole hyvä omanarvontunto.
Ei pidä syyllistää.Sieltä on vaikea, todella vaikea irrottautua.
Te jotka olette vaan lukeneet narsisti juttuja on helppo huudella.
Narsistin uhrit ovat yleensä traumatisoituneita jo valmiiksi eli helppoja uhreja. Narsistin kasvattamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ulkonäkö monella se jäämisperuste ja raha.
Ja jälkikäteen nämä suhteeseen jääneet naikkoset itkevät ihan riepuiba sääliä muilta. 😄
1 sääntö tulee aina muistaa, narsQ luo kaltaisiaan läheisistään.
Kukaan fiksu ei pyri sellaisiin piireihin.
Yksikään nainen ei ole naikkonen. Sinulle tai kenellekään muulle. Suhteeseen ajautuminen johtuu traumasta, ei liity fiksuuden puutteeseen mitenkään.
Sinullakin on jokin trauma. Se käy ilmi siitä, että kirjoitat naisista niin epäkunnioittavaan tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Liian kiltti, jolla ei ole hyvä omanarvontunto.
Voi olla noinkin, mutta omalla kohdallani kyse oli siitä, etten ymmärtänyt mistä oli kyse. Sitä kuvitteli että kyllä tuo toinen jossain vaiheessa alkaa oppia, kun selvästi monesti oppikin. Sitten kun itse tajusi että kyse onkin luonnehäiriöstä, joka ei parane,alkoi vääjäämättä matka kohti eroa, mutta monen mutkan kautta siihen vasta päästiin, kun välillä meni pitkiäkin aikoja ihan hyvin. Sitten kun se viimeinen pisara tulee, alkaa toimia kuin kone liiton lopettamiseksi. Mksei sitä joillekin tule, sitä en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Ette tunne henkilökohtaisesti miestä, oletatte vain asioita.
Sehän on aivan ihanaa että asiat pysyvät henkilökohtaisina. Särmät on poissa.
Oma isäni oli narsisti joten elämä on tuttua. Lisäksi suhde ei ole aina huono. Ja kaikesta paskasta huolimatta yhtä traagista olisi jättää oma kaunis koti, jakaa aika jonka saa viettää lasten kanssa ja elää muutenkin köyhempää elämää. Sekä yksinäistä. Joten valitsen sen että yritän pitää miehen hyvällä tuulella draaman minimoimiseksi.
Voi olla jonkinlainen alistuva narsisti, joka kuitenkin hyötyy suhteesta narsistin kanssa ja ymmärtää tämän ajattelua.
Vain vähemmistö kontrolloivista ja vihaisista miehistä on persoonallisuushäiriöisiä, suurin osa on ihan vain asennevammaisia ja oikeutuksentuntoisia. Suurimmalla osalla naisista ihan vain voimavarojen puute on vikana, kontrolloiva mies tuhoaa turvaverkot, talouden ja terveyden. Plus se lähteminen on koko suhteen vaarallisin hetki. Lisätään vielä ympäristön asenteet - täälläkin ylläri ylläri syytetään vain naista.
Eipä tuo ongelma edes korostunut kiireisinä vuosina kun lapset olivat pieniä ja mies paljon poissa. Nykyään kyllä, pahinta on kun pitkän aikaa rinnalla on ihan ok mies, mutta sitten karu, kylmä totuus taas kömpii esiin. Suurin ja tuskaisin tunne ei liity häneen, vaan se on musertava epäusko ja pettymys itseä kohtaan. Tuntuu kuin olisit vankina tyhjässä pimeässä huoneessa, pääsisit ulos, mutta kyhjötät vaan lamaantuneena nurkassa ja pidät kaikki karvaat kyyneleet visusti sisälläsi. Yrität olla mahdollisimman pieni. Miten ihmeessä saatoin taas kuvitella, että hän olisi muuttunut. Uusi ihastus, jolta saa vastakaikua vaimon silmien alla, vieras maireasti hymyilevä nainen, joka nauttii vallantunteestaan, tietämättä miten läheltä kauhu häntä liippaa. Nöyrryyttäminen on narsistin toinen nimi. Tai asia, jonka olen tehnytkin tänään väärin, vaikka se oli eilen oikein. Oma vika, en edelleenkään ole lähtemässä mihinkään. Se on liian myöhäistä, se elämä on jo mennyt. Joskus säälin häntä, vanha miesparka, joka ei valinnut tänne syntyä. Hänellä oli huono lapsuus ja itsekäs, kylmä paska äiti, jota oikeasti vihaan, vaikka en tuntenutkaan. Itseäni en sääli, minulla on omat kiinnostuksen kohteeni, jotka eivät liity mitenkään häneen. En enää liiemmin usko ihmisiin, varsinkaan miehiin, mutta muutama läheinen ystävä elämässä onneksi on.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suhteen ja puolison yöunet pelasti hammassuojat, loppui yöllinen narskuttelu siihen
Olen narskuttaja ja siksi nukun yksin. Ei sitä kukaan kuuntele.
Semmoinen kuka ei arvosta itseään tarpeeksi lähteäkseen johonkin parempaan.
Heikolla itsetunnolla varustettu.