Minua ihan oikeasti ärsyttää nämä vauvantahtiset ihmiset.

Minun mielestäni kaikkien superhyper-lapsentahtisvouhkaajilta unohtuu monesti se tärkein asia: vauvat ovat ERILAISIA. Se mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Sitä näiden kouhkaajien tuntuu olevan ihan mahdoton ymmärtää, ja se minua ärsyttää eniten.

Minulla on kaksi lasta ja molemmat ovat olleet aivan erilaisia vauvoina. Esikoinen ei syönyt rintaa, ei vaikka mitkä temput tehtiin. 3 kk osittaisimetin niin, että joka kerta oli kamalat rintaraivarit ja 3 kk:n tienoilla vauva meni totaalilakkoon. Syy: joutui synnyttyään heti tehohoitoon ja sai alkuun ravintona nenämahaletkulla ja pullolla. Ikinä ei oppinut kunnon otetta rinnasta, rintakumilla mentiin ja se aiheutti suurta raivoa kun sieltä ei saanut läheskään samaan tahtiin kuin pullosta.

Nukkui omassa sängyssä. Perhepedissä nukkui paljon huonommin. Nyt isompanakaan ei tykkää nukkua ahtaasti. Huolimatta siitä, että esikoinen nukkui, hui kamala, omassa sängyssään, hän nukkui suht hyvin yöt. Yhdellä syötöllä mentiin kunnes hän itse lopetti yösyömiset 6kk iässä. Nukkui päiväunia tosi hyvin. Hyvin pienenä tuli myös kellontarkka rytmi päivään. Pystyi melkein kellonsa aina tarkistamaan vauvan päiväunien mukaan.

Esikoinen ei viihtynyt kantoliinassa, ei rintarepussa, ei yksin missään, aina piti olla viihdytysjoukoissa. Autoon kun pääsi niin nukahti heti.

Toinen taas oli suorastaan mallivauva siitä kuinka imetys voi olla helppoa. Ei mitään ongelmia sillä rintamalla. Oli myös todellinen tissitakiainen. Yöt nukuin vauvan kanssa perhepedissä koska se oli helpointa siihen asti kunnes heräilyt muuttuivat sellaisiksi, että tissi olisi pitänyt saada suuhun jatkuvasti. Ja yli 6 kk muutakin ravintoa saava EI voi olla nälkäinen öisin 8 kertaa.

Meillä siis tämä kuopus, joka nukkui siinä perhepedissä on aina ollut todella paljon huonompi nukkuja. Myöskin päivisin. Oli myös paljon rytmittömämpi kuin isosisaruksensa.

Kuopus viihtyi rintarepussa, sitterissä, yksinään leluja tutkimassa lattialla. Ja kun joutui autoon, niin huusi kuin palosireeni. Että siinä sulle yhdelle viisastelijalle, jonka mielestä kaikki vauvat nukkuu autossa...

Se on oikeaa vauvantahtisuutta, että katsotaan miten tämän uuden tyypin kanssa toimitaan. Eikä niin, että luetaan kuin jotain mantraa, että IMETYS, LIINAILU, PERHEPETI, siitä on Oikea Vanhemmuus tehty. Eikä ajatella, että oikeasti vauvoissa on eroja ja kaikille ei toimi samat temput.

En käsitä, miksi vauvantahtisuus on laitettu tarkoittamaan liinailua, taaperoimetystä ja perhepetiä. En myöskään käsitä, että äidit, jotka ovat toimineet kaikkien lastensa kanssa näin, kehtaavat puhua mitään vauvantahtisuudesta. VAUVAT OVAT ERILAISIA! Jos joku viiden äiti selittää innokkaana, että aina on toimittu samalla tavalla, ei hän ole vauvantahtisuutta nähnytkään.

Oma esikoisvauvani söi rintakumin kanssa ekat 4 kk. Ei tullut kyseeseekään, että olisin voinut imettää jossain muussa asennossa kuin istuen. 8 kk:n iässä vauva teki lakon. Kun pari viikkoa meni niin, että rinta kelpasi vain öisin, aloin tarjota päivisin aterioiden yhteydessä maitoa nokkamukista. Imetys loppui siihen. Ekat 5 kk vauva heräili öisin jatkuvasti, vaikka nukkui vieressä. Kun tajusin sitten siirtää vauvan omaan huoneeseen, nukkui muutamia poikkeuksia lukuunottamatta yöt läpeensä. Yritin laittaa esikoiseni kantoliinaan. Vauva huusi molemmilla kerroilla lähes hysteerisesti. Vaunuja rakasti ja nukahti niihin sekunneissa.

Toisin toimiminen olisi tarkoittanut, että minun olisi pitänyt huudattaa vauvaani, jotta olisin saanut OMAN tahtoni läpi. Mutta minä valitsin sen, että kuuntelin vauvaani.

Kuopuksen kanssa menikin sitten toisin. Vaunut olivat välttämätön paha, kuopus piti liinailusta mutta vain hetken. Imetys sen sijaan ei sujunut vaan sai jokaisesta imetysyrityksestä raivarin. Lopulta tyydyin pumppaamaan tuttipulloon maidot 2 kk:n järkyttävän ja sinnikkään yrityksen jälkeen. Nyt upposi maidot hyvin ja painokin saatiin nousuun. Kuopus alkoi nukkua yöt läpeensä 3 kk:n jälkeen, joten siirrettiin omaan huoneeseen. Tätä iloa kesti 4 kk, ja sen jälkeen kuopus on tähän ikään asti (1,5v) tullut lähes joka yö viereemme nukkumaan.

Jokaisella vauvalla on erilaiset tarpeet. Jos joku äiti liinailee ja nukuttaa perhepedissä jokaista lastaan ja tekee aina samalla tavalla, ei hän todella kuuntele omaa lastaan vaan noudattaa omaa visiotaan lapsen parhaasta. Ja siitähän on lapsentahtisuus kaukana.

eskarilaisen autolla ja hakemaan, koska matka oli sen verran pitkä, että emme olisi ehtineet kävellä (pieniä oli muitakin perheessä). Joten ajattelin, että ajatko autollakin vauva liinassa? Siis en tosiaan tuomitse, enkä mitään. Utelen vain ihan käytännön juttuja, miten sait ne toimimaan niin, että vauva on liinassa päivät. Yöt toki on helpompi pitää kainalossa, koska yöllähän nukutaan. En vain itseisarvona näe mitään merkitystä siinä, nukkuuko vauva omassa sängyssä vai kainalossa, koska yöllä nukutaan. Mutta kyllä sekin varmaan toimii.

Ihan mielenkiintoinen idea. En vain ole ennen kuullut, että joku pitää vauvaa päivät kantoliinassa ja yöt nukkuu sen kanssa. Toimii varmaan ihan hyvin kun on muitakin lapsia. Itse tein toisin, mutta silti en tuomitse tätä tapaa. Ihan hieno idea.

eikö teillä ole isommilla lapsilla koulua, kerhoja, harrastuksia, ruoka-aikoja tms? Nuo asettaa kuitenkin jonkun verran vaatimuksia aikataulun suhteen ja mielestäni vauva pitää sopeuttaa muun perheen rytmiin. Lempeästihän senkin voi tehdä, mutta ihan joka parkaisuun ei voi varmasti reagoida ihan missä ja milloin vaan?

Syö kun on nälkä, nukkuu kun on väsynyt, vaippa vaihdetaan kun on tarve. Vauva viettää suurimman osan vuorokaudesta äidin löheisyydessä eli päivisin kantoliinassa ja oisin nukkuu vieressä. Mikäs sen helpompaa. Ja toki kun vauva kasvaa hänen rytminsä pikku hiljaa muokkautuu muun perheen rytmiin, mutta ei pakolla, vaan omaan tahtiinsa.

Eli vauva on tietysti omassa kaukalossaan kun autolla ajetaan. Ja meillä pienin on vasta vajaan 2kk, joten hän viettää suuren osan päivästä liinassa, koska se todella helpottaa mun arkea. Nukkuu siinä myös siis päiväunet. Nukkuu päivaunia myös vaunuissa, sängyssä, autossa, mutta eniten liinassa kuitenkin.

Ja toki kun kasvaa, liinassa oloaika vähenee sen mukaan miten alkaa liikkumaan.

Ja mitä se oikein lopulta tarkoittaa?



Meillä mennään siinä mielessä vauvan- ja lapsentahtisesti, että heitä ei väkisin opeteta esim. potalle, yksin nukkumaan, olemaan vieraalla hoidossa, syömään kiinteitä jne jne. Vasta sitten, kun lapsi tuntuu olevan valmis tiettyihin asioihin, aletaan niitä harjoitella.



Vauvana lapset toki elävät omaan tahtiin ja pikku hiljaa heidän aikataulunsa muokkautuvat muun perheen mukaiseksi. Ei tarvitse parikuista väkisin herätellä tai syöttää muun perheen aikatalunu mukaan.



Kummallista, että niin moni kimpaantuu, kun on puhe vauvantahtisuudesta. Jos joku erehtyy sanomaan jotain asiaan liittyää, hänet teilataan heti hörhöksi luomumammaksi. Ja, jos joku puhuu vauvan opettamisesta tiettyyn rutiiniin, ei saa yhtään sanoa asiasta poikkeavaa edes hyvässä mielessä, vaan taas leimataan itsensä jalustalle nostajaksi.

juttu teille. Kukin tyylillään.



Itse en jaksa hirveästi muiden lapsista tai tavoista välittää. En myöskään hirveästi avaudu kellekään vauvantahtisuudestani, sillä sen verran olen saanut aiheesta kuulla uraäiti-kavereiltani.

Miksi pitää aina tuomita toisten valinnat? Tavat miten joku toinen tekee asiat? En minäkään haukkunut kaverini tapaa imettää 2-vuotiasta, mutta meidän vauva oli "vauvaparka" koska ei saanut rintamaitoa kuin 2 kuukauden ikään.

Miksei voi vaan elää ja antaa olla?? Perkele mitä jatkuvaa arvostelua ja tuomitsemista. Jep, sitä mitä teen just itsekin, mutta kun ärrrsyttää.

AP

juttu teille. Kukin tyylillään. Itse en jaksa hirveästi muiden lapsista tai tavoista välittää. En myöskään hirveästi avaudu kellekään vauvantahtisuudestani, sillä sen verran olen saanut aiheesta kuulla uraäiti-kavereiltani.

Kukaan ei niin tehokkaasti lyttää äitiä kuin toinen äiti. Teet niin tai näin niin väärin meni. Edes ns. samanhenkisten porukoista et välttämättä saa tukea muuhun kuin toisin toimivien haukkumiseen. Et varmasti onnistu olemaan aivan yhtä sensitiivinen ja lapsentahtinen kuin se seurapiirin kuningatar.



Tästä syystä naiset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan heikoilla yhteiskunnassa. Äitien keskinäisestä solidaarisuudesta saa vain haaveilla.

viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Kun toiset on keksineet tavan tehdän elämästä hitusen helpompaa, mutta he haluaa tehdä asiat niinkuin se esi-äiti siellä luolamajassa.

kyllä se siitä, kun muutama vuosi vierähtää. Sitten ei ole enää mitään väliä kuinka monta kuukautta kukakin on saanut tissiä tai pulloa. Kun lapset kasvaa, niin kyllä ne lapsentahtisetkin saa vähän perspektiiviä asioihin.



Ei ne ikuisuuksia jaksa niistä vauva-asioista puhua, elämään tulee taas muitakin asioita. Se on ihan fakta ja omalla kokemuksella todettu, että imetys pitää yllä sitä hormoonihuormosta ja mitä pidempään se kestää, sitä kauemmin se leijonaemovaihe kestää. KUn imetys loppuu, niin alkaa taas ajatukset ja teot normalisoitua.



Nyt se on kieltämättä ehkä rasittavaa, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Kerroin hänelle miten olin "päättänyt", että kuopukseni (neljäs lapsi) tulee nukkumaan hyvin. Että vauva on aina nukkunut vieressäni ja saanut tarvittaessa öisin rintaa (ja saa edelleen, nyt 1v.). Että näitä ohjeita netissäkin toitotetaan - että kyllä ne vauvat hyvin nukkuu, kun vieressä nukkuu. No eipä sitten nukkunut tämäkään hyvin, vaan on heräilly 4-8 kertaa yössä.



Kaverin vastaus oli, että sun vauva ei sitten ole lukenut nettiä. Niinpä...



Ihan lehteenkin joku oli laittanut yleisön osastolle tekstarin, että ihmiset on ihan tyhmiä ja eläimet nämä hommat osaa, kun nukkuvat pentujensa kanssa ja imettävät. Voi jee! Harmi, ettei mun vauva ole myöskään tutustunut eläinmaailman lainalaisuuksiin...

Minä en tiedä mistää mitään, vasta 14-vuotta ollut äitinä, mutta ei minua ole todellakaan ketään arvostellut, saatika tuominnut. Ihan rauhassa olen saanut elää.



Mitäs jos vähän tarkastelisit omaa asennettasi, etkä näkisi peikkoja, siellä missä niitä ei ole.

viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Meillä on viisi lasta, joista vanhin oli juuri täyttänyt 7v kun nuorin syntyi. Ja ihan vauvantahtisesti mentiin, siis noiden ap:n kertomien esimerkkien mukaan.

Mutta minä en ole kyllä ikinä arvostellut toisten ihmisten valintoja. Minun valintojani, kuten perhepetiä, kyllä arvostellaan ja kauhistellaan. Olen sanonut, että tämä on todettu meidän perheessä parhaaksi tavaksi toimia, toisessa perheessä toimii toiset tavat.

Minä annan kaikkien kukkien kukkia enkä arvostele toisten valintoja ja tekotapoja. Vaan kun mun tavat tuomitaan hyvinkin herkästi vääriksi ja lasta rääkkääviksi tai itsekkäiksi. Kuka ja ketkä niitä peikkoja oikein näkee?

AP

Mitäs jos vähän tarkastelisit omaa asennettasi, etkä näkisi peikkoja, siellä missä niitä ei ole.

Ja ihan vauvantahtisesti mentiin, siis noiden ap:n kertomien esimerkkien mukaan. Mutta minä en ole kyllä ikinä arvostellut toisten ihmisten valintoja. Minun valintojani, kuten perhepetiä, kyllä arvostellaan ja kauhistellaan. Olen sanonut, että tämä on todettu meidän perheessä parhaaksi tavaksi toimia, toisessa perheessä toimii toiset tavat.

viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Minulla lapsia on viisi, enkä vielä ole huomannut että vauvantahtisuus olisi loppunut. Ikääkin on sen verran, etten ole nuori ja kaikkitietävä, en myöskään vanha ja väsynyt äiti ;)

Lapset ovat erilaisia, meiläkin jokainen näistä viidestä.. joten lapsentahtisuus ei meidänkään perheessämme ole tarkoittanut sitä että samalla tavalla mentäisiin jokaisen vauvan kanssa :)

Ne ovat niitä, joilla ei ole muuta elämää kuin vain 1 vauva. Ei töitä tai harrastuksia. Äideillä on muutakin elämää, jos ovat terveitä päästään.

viimeistään sen kolmannen vauvan kohdalla kun on ne kaksi taaperoa tai keikki-ikäistä, joiden aikataulujen mukaan on pakko mennä. Eli anna yhden lapsen äitien vouhkata, mitäs siitä.. koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Minulla lapsia on viisi, enkä vielä ole huomannut että vauvantahtisuus olisi loppunut. Ikääkin on sen verran, etten ole nuori ja kaikkitietävä, en myöskään vanha ja väsynyt äiti ;)

Lapset ovat erilaisia, meiläkin jokainen näistä viidestä.. joten lapsentahtisuus ei meidänkään perheessämme ole tarkoittanut sitä että samalla tavalla mentäisiin jokaisen vauvan kanssa :)

Tai sitten olet omalla lapsentahtisuudellasi saanut tietämättäsi aikaan sen, että kaikki lapset noudattavat samaa tahtia :D

Meilläkin vauva sai rintaa ja pumpattua maitoa parin kuukauden ikäiseksi, sen jälkeen masennuksen ja laihtumisen takia maidontuotanto loppui pikku hiljaa kokonaan. Vieläkin jotkut mammakaverit tuntuvat ylikorostavan imetystään, ihanaa kun saa rakkautta ja läheisyyttä lapsensa kanssa imetyksen kautta. Ei siinä mitään, ihmettelen minäkin heitä kun vielä puolitoista vuotiaita lapsiaan imettävät, menee yli minun ymmärrykseni.

Eli kukin tavallaan, kuten on sanottu niin teet niin tai näin on aina joku jonka mielestä teet väärin. Pää pystyyn vain, olet kuitenkin lapsellesi paras mahdollinen äiti!

Mitäs jos vähän tarkastelisit omaa asennettasi, etkä näkisi peikkoja, siellä missä niitä ei ole.

"Ei minulle kyllä ole kukaan sanonut mitään. En minä tuomitse. SINULLA on asennevamma ja kuvittelet vain asioita."

PAh.

Niiden tuomitsijoiden ja lainaamani kaltaisten ihmisten takia en ole edes yrittänyt tutustua muihin äiteihin. Ne kaverit ketkä ovat lapsia saaneet, ja jotka eivät harrasta arvostelua niin ne ovat saaneet jäädä.

Minullakin oli vauvaparka kun en imettänyt kuin 6kk osittain, eli sen mitä nyt herui, joka oli vähän (vain toinen rinta toimii, toinen on silikonia, ja ei en ole 40, vaan 24). Ja tämän ansiosta lapseni oli erään kaverin mielestä vauvaparka. On entinen kaveri nykyään.

Lapseni oli myös vauvaparka kahden äidin mielestä kun kävimme neuvolassa ja annoin tuttipullosta hänelle rintamaitoa. "Voi vauvaparka kun ei saa edes kunnon maitoa" sanoi toinen ja toinen peesasi "On se kumma kun pitää liian nuorena lapset tehdä ja sitten ei jakseta edes imettää".

Sanoin että ihan rintamaitoa on pullossa ja että en imetä julkisella paikalla, vaikka sadan metrin säteellä olisikin vain lapsia ja naisia.

Kuului pari tuhahdusta ja toinen sanoi perääni "selittelee".

(varmaan lainaamani kirjoittajan "peikkoja" oli siellä kuiskimassa)

En ole väkivaltainen mutta silloin teki mieli vedellä pitkin korvia tuota naista.

Sitä en ymmärrä että miksi toisen äitiyttä (joka on varmasti monelle naiselle tärkeä ja herkkä asia) pitää ja olevinaan saa arvostella niin rankalla kädellä? KUKAAN ei ole täydellinen. Jotenkin kummasti tämä unohtuu monelta naiselta kun heistä tulee äitejä.

Minä annan kaikkien kukkien kukkia enkä arvostele toisten valintoja ja tekotapoja. Vaan kun mun tavat tuomitaan hyvinkin herkästi vääriksi ja lasta rääkkääviksi tai itsekkäiksi. Kuka ja ketkä niitä peikkoja oikein näkee? AP

Mitäs jos vähän tarkastelisit omaa asennettasi, etkä näkisi peikkoja, siellä missä niitä ei ole.

Nimittäin muista kohtaan. Koska vauvatahtisen mukaan pitäisi pyöriä koko loppu maailma. Jos sovitaan joku tapaaminen, niin se voi aina perua vaikka 5 min etukäteen, koska vauva teki niin ja näin, ja "ymmärrtähän että tällä vauvalla on oma tahti". Samalla logiikalla jokainen sinkku voisi elää vauvatahtisten mukaan kusipää-tahtiin. Eli saa myöhästellä ja perua ihan mitä vaan, koska tulikin kusipäätahtisesti yksi tekstari tai treffeehdotus, ja "ymmärräthän että tällaista tää vaan on".

Itse kolmelapsisen perheen äitinä en pysty ymmärtämään näitä ehdottomasti vauvatahtisten itsekkyyttä. Minun pitäisi siis olla kolmen lapsen kanssa mukauttumassa siihen yhden pikkuvauvan tahtii, joka lisäksi muuttuu joka hemmetin päivä. No ei kiitos.

Sitten voi tavata kun kaikki ovat valmiita huomioonottamaan kaikki. Jokainen joutuu tekemään kompromisseja.

Siis jos haluaa olla kotona vauvatahtinen, niin ihan vapaasti, mutta muita ei todellakaan saa tuomita ymmärtämättömyydestä, elleivät he suostu mukautumaan tietyn perheen vauvatahtiin.