Mikä oli sinun rock bottom, jolloin tajusit että sinun on pakko laihduttaa?

Kannoin kauppakassia toisessa kerroksessa olevaan asuntooni ja jouduin pitämään tauon portaiden puolivälissä. Sydän hakkasi ja hiki lensi, luulin kuolevani. Painoa tuolloin pitkälti yli 140kg.

Otin itsestäni alusvaatekuvan takaapäin. Olin kuvitellut olevani suht hoikka, olinkin tynnyri.

Kun naama on niin turvonnut, että se muistuttaa kuuta.

Kun paino nousi seuraavalle kymmenelle.

Kun vaatteet kinnaavat enkä enää mahdu vanhaan kokooni.

D2 diagnoosi 

- En ylettynyt pyyhkiimään takapuolta sivukautta

- tosiaan vatsan yli ei ylettynyt alapäähän, eli esim. kuukautiskupin käyttö meni mahdottomaksi, tai tamponien

- tajusin etten pääse omin voimin ylös maasta, jos sinne kaadun, ellei ole jotain tolppaa tms. vieressä mistä saan käsillä autettua - kävi nolo tilanne, jossa liukastuin, ja ohi ajaneet poliisit joutuivat auttamaan läskin pystyyn kävelytieltä

- jalkaterät kipeytyi kammottavasti jopa 5 min kävelystä

Painoin tuossa vaiheessa 135 kg, olen 161 cm pitkä. Nyt olen laihduttanut puoli vuotta ja painan 111 kg. 

Viime lauantaina, kun miesystäväni otti minusta kuvan, kun näytin muka niin kauniilta. Innoissani katsoin kuvaa, mutta kauniin naisen sijasta näinkin turvonneen matamin. 

Se, kun en enää mahtunut punaisiin työhousuihini.

Työpaikalla minusta otettiin luvatta kuva ja julkaistiin sisäisessä viestinnässä. Kävin kuvan myötä puntarilla ja selvisi syy, miksi vaatteet olivat alkaneet kiristämään. Tulostin kuvan ja laitoin sen jääkaapin oveen, pudotin kahdessa kuukaudessa viisi kiloa. Nyt olen keskittynyt painon ylläpitoon, ja pian yritän taas pudottaa saman 5kg. 

Katsoin kesällä juhlissa otettuja kuvia, jossa urheilullisen naisen sijaan näkyi turvonnut tantta. 

Liikaa elintasosairauksia tai niiden alkuja sekä niiden johdosta seuraavia lääkityksiä. Melkein kaikki ylipainosta johtuvia.

Ja sitten tietysti se, etten saanut enää seksiä ja läheisyyttä, koska luonteeni ei ole niin hurmaava, että läskinä vientiä riittäisi.

Siinä sitä on motivaatiota kerrakseen.

En nyt mitenkään lihava ole, mutta selkä ja polvet huonossa kunnossa. Siinäpä syy painon tarkkailuun.

Kun kävelin kadulla ja näin itseni ikkunan heijastuksessa. Olin entisen kapean naisen sijaan pyöristynyt hölskyvätissiseksi.

Suomen kieli?

Kun kävellessä tuntui siltä, että maha menee edellä ja itse tulee takana 

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieli?

Onko palstalla joku sääntö, että on pakko kirjoittaa suomeksi? 

Kaikki edellä mainitut: kun kuvittelet olevasi likunnallisen näköinen nainen ja valokuvissa katsoo tahkojuusto, rasvaprossakin on samaa luokkaa. Vanhat vaatteet ei mahdu päälle, koko ajan on kuuma ja kaikki tuntuu raskaalta. Jatkuva väsymys. Pikkuhiljaa salille ja kävelyille, ruokavalio siistitty, vuoden päästä olen entiselläni

pituutta 170cm ja painoa 97kg, järkyttävää

Sumenkili vaike? Kieltoon: rock bottom.Lopeta finglish ja opettele suomea.

Kun alkoi ärsyttää tanssitreeneissä se, että vatsamakkarat (joita ei edes siis aivan kamalasti ollut, mtuta toki näkyvästi) alkoivat haitata välillä tekemistä. Oli joku vähän alle viitisentoista kiloa ylimääräistä.

Kun vaaka näytti lukemaan ylipainon puolelta. 

Sitä painonnousua ei muuten niin vaan huomaa, olin pitkään illan vaakaa, ja jotenkin mielsin olevani jopa pienikokoinen. Ja ei, ei ole kyse lihasten tuomasta painosta, valokuvasta näki valitettavan totuuden.

Mutta nyt. 5kg nyt lähtenyt ja samalla tiellä jatketaan. Vaatteet istuu jo paremmin.

Näitä oli useampi, jotka yhteen kasautuneena saivat vihdoin jotain aikaan:

- yksi tuoli hajosi alta

- eräs tuttava kysyi laskettua aikaa

- lääkäri kirjoitti Omakantaan "obesiteettia", vaikka olin ihan muilla asioilla vastaanotolla