Mikä oli sinun rock bottom, jolloin tajusit että sinun on pakko laihduttaa?
Itselleni asia tuli tajuntaan kun kädet eivät enää yltäneet laittamaan tamponia kuukautisten aikana. Vatsa oli niin iso. Mieli kyllä huijaa, en koskaan tajunnut olevani niin suuri, paitsi nyt laihduttuani tämän ymmärrän valokuvista.
Kommentit (103)
Se hetki, kun tajusin, etten näe varpaitani seisoessani kun maha on edessä 🥲
Vierailija kirjoitti:
Itse en päästä itseäni "rock bottomiin" asti, vaan seuraan syömisiäni ja painoani säännöllisesti. Jos paino alkaa nousta, teen heti korjausliikkeen.
En osta uusia vaatteita, jos vanhat alkavat kiristää - kiristän mieluummin itseäni, ja parempi niin. Muu on mielestäni itsensä huijaamista. En ymmärrä, miten kukaan voi väittää lihoneensa "huomaamatta".. =/
Hyvin helppoa huomaamatta lihoa: tekee vaan hulluna töitä ja ylitöitä, opiskelee samalla, pendelöi, kasvattaa lapsia ja hoitaa talon ja auton korjaukset yksin. Ei jää aikaa nukkua eikä levätä, syöt samalla kun teet töitä tai istut autossa. Vielä kun yhtälöön lisää aineenvaihduntasairauden joka tulee hiipien, niin loppuelämän olet ylipainoinen etkä millään saa pois. Joku neuvo "syö vähemmän kuin kulutat" on ihan räkänaurun arvoinen vitsi koska vuosia on syönyt vähemmän kuin kuluttanut ja paino vain nousi. 13h työpäivän aikana en syönyt mitään kun ei ehtinyt ja illalla söi jos ehti jotain valmista että ehti sen 4-5 tuntia nukkua. Ei onnistu laiskalta ja hitaalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei finglishiä kiitos!
Eivät kai nämä raukat finglishiä käyttävät ihmiset edes tajua sitä, että he samalla halveksuvat ja alentavat omaa äidinkieltään ja kansallisuuttaan, eli samalla polkevat itsensä maanrakoon.
Vierailija kirjoitti:
- En ylettynyt pyyhkiimään takapuolta sivukautta
- tosiaan vatsan yli ei ylettynyt alapäähän, eli esim. kuukautiskupin käyttö meni mahdottomaksi, tai tamponien
- tajusin etten pääse omin voimin ylös maasta, jos sinne kaadun, ellei ole jotain tolppaa tms. vieressä mistä saan käsillä autettua - kävi nolo tilanne, jossa liukastuin, ja ohi ajaneet poliisit joutuivat auttamaan läskin pystyyn kävelytieltä
- jalkaterät kipeytyi kammottavasti jopa 5 min kävelystä
Painoin tuossa vaiheessa 135 kg, olen 161 cm pitkä. Nyt olen laihduttanut puoli vuotta ja painan 111 kg.
Herranjumala. Miten, siis miten joku voi syödä itsensä tuohon kuntoon.
Sama kuin monella muullakin, näin itseni valokuvassa ja en voinut käsittää että tuo taustalla näkyvä pulska ja hieman sairaan näköinen nuori nainen olin minä.
Olin lihottanut itseni ihan vain opiskekijaelämällä ja siihen liittyvällä ryypiskelyllä.
Nyt menny pari viikkoa laihiksella ja olo on hyvä. Painoa ehkä hiukan tippunut, en ole alussa punninnut. Esidiabetes todettu, vaatekoko L. Aiemmin s tai m. Paino nyt 75kg. Tavoite tammikuun loppuun mennessä -10 kg. Olo on ollut väsynyt, jaksamaton ja vaihdevuosioireet kamalat. Ja varmaan pahenee. Että tää on nyt mun viim pisara, tää karsea olo alussa.
Vierailija kirjoitti:
hyh hyh
röh röh 🍕🍟🍔🌭🥓🍿🍰🍪🍦🍨🍫🍩🧁🥤🧃🥃🐷
Ja naista ei tahdo löytyä. On se kumma kyllä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- En ylettynyt pyyhkiimään takapuolta sivukautta
- tosiaan vatsan yli ei ylettynyt alapäähän, eli esim. kuukautiskupin käyttö meni mahdottomaksi, tai tamponien
- tajusin etten pääse omin voimin ylös maasta, jos sinne kaadun, ellei ole jotain tolppaa tms. vieressä mistä saan käsillä autettua - kävi nolo tilanne, jossa liukastuin, ja ohi ajaneet poliisit joutuivat auttamaan läskin pystyyn kävelytieltä
- jalkaterät kipeytyi kammottavasti jopa 5 min kävelystä
Painoin tuossa vaiheessa 135 kg, olen 161 cm pitkä. Nyt olen laihduttanut puoli vuotta ja painan 111 kg.
Herranjumala. Miten, siis miten joku voi syödä itsensä tuohon kuntoon.
Kerropas, miten sitten on mahdollista, että siippa BMI 40 syö paljon vähemmän kuin minä BMI alle 25? Lisäksi tuolla siipalla on kaikki perusveriarvot eli vs ja kolesterolit aina olleet normaaleja, eli ei mitään häiriötä niissä.
Yhdetkäät omistani housuista eivät mahtuneet enää. Siinä sitten istuin sängyllä pers paljaana ja mietin että vois laihduttaa.
No nyt housut ovat jo liian isoja minulle.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, tämä ei ole mitään vittuilua; miten ei ole aikaisemmin tullut muuttaneeksi elintapojaan vaan antaa mennä tilanteen niin pahaksi ettei esim pysty huolehtimaan hygieniastaan koska ei kädet yletä omaan alapäähän tai että ei mahdu tuoleihin istumaan?
Kuinka kauan olet ollut ihminen ja kokenut inhimillisiä tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei finglishiä kiitos!
Eivät kai nämä raukat finglishiä käyttävät ihmiset edes tajua sitä, että he samalla halveksuvat ja alentavat omaa äidinkieltään ja kansallisuuttaan, eli samalla polkevat itsensä maanrakoon.
Yrittäkää nyt jotenkin päästä tuon asian yli. Ei ole mikään pakko klikata keskustelua jossa jo otsikko ärsyttää, vaihtoehtona on sivuuttaa se kokonaan. Tai vaikka pitää pieni paussi av:lta.
Vierailija kirjoitti:
Itse en päästä itseäni "rock bottomiin" asti, vaan seuraan syömisiäni ja painoani säännöllisesti. Jos paino alkaa nousta, teen heti korjausliikkeen.
En osta uusia vaatteita, jos vanhat alkavat kiristää - kiristän mieluummin itseäni, ja parempi niin. Muu on mielestäni itsensä huijaamista. En ymmärrä, miten kukaan voi väittää lihoneensa "huomaamatta".. =/
Joo mulla salipirkkona ja maratoniharrastajana toimi tämä myös loistavasti sinkkuvuosina. Sitten tuli ensin haastavat asiantuntijatyöt ja ylityöt, eikä ollut aina aikaa treenata ja valmistaa terveellistä ruokaa. Sitten tuli parisuhde, jossa kiehnättiin kotona sen mitä ylitöiltä jäi. Sitten tuli lapsi, jonka viihdytysvälineenä oli toimittava ekat vuodet ja tingittävä yöunista. Sitten alkoi ruuhkavuodet, kun tasapainoilin lasten hoidon, menojen, töiden ja parisuhteen hoidon kanssa.
Voin sanoa, että omaa ulkonäköä saati painoa ei ole enää aikaa joka päivä ihmetellä, saati analysoida jokaista omaa pierua. Eikä aina ole jaksamistakaan.
Pitkään oli tiedossa, että ylipainoa kertyy, ja jotain on asialle tehtävä. Yritykseni epäonnistuivat. Viimeinen niitti oli se, että ravitsemusterapeutin puolen vuoden valmennus toi vain lisäkiloja.
Sain reseptin laihdutuslääkkeeseen ja tajusin, missä vika on. Mutta se onkin jo toinen tarina. Rock Bottom tosiaan oli tuo, että ammattiavusta huolimatta kiloja tuli vaan koko ajan lisää.
Rasvamaksa uhkasi. Olin pyristellyt irti väkivaltaisesta parisuhteesta ja syönyt itseni turvallisen läskiksi, ettei kukaan mies enää ikinä lähestyisi minua. Mutta kun oma terveys uhkasi mennä, niin oli pakko ryhtyä syömään terveellisemmin. Nyt joskus kun joku lässyttää jotain söpöliiniä, mulkoilen vaan pahasti, kun ei ole enää niin paljon kiloja turvana.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään oli tiedossa, että ylipainoa kertyy, ja jotain on asialle tehtävä. Yritykseni epäonnistuivat. Viimeinen niitti oli se, että ravitsemusterapeutin puolen vuoden valmennus toi vain lisäkiloja.
Sain reseptin laihdutuslääkkeeseen ja tajusin, missä vika on. Mutta se onkin jo toinen tarina. Rock Bottom tosiaan oli tuo, että ammattiavusta huolimatta kiloja tuli vaan koko ajan lisää.
Missä se vika oli?
Toisten heikkouksia päivittelevä, mikä on sinun heikkoutesi/heikko kohtasi?
KUINKA VOIT päästää itsesi sellaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Kun kävelin kadulla ja näin itseni ikkunan heijastuksessa. Olin entisen kapean naisen sijaan pyöristynyt hölskyvätissiseksi.
Mulle kävi tää sama ja luulin että Prisman peiliovet vääristävät :D
Mies ei yltyönyt enään sisään, tuli ero ja kookkaamman kanssa onnistui pari vuotta kunnes sama tilanne. Nyt tie laaksoon on pois ja koko laakso on kuin täynnä lunta. Peseminenkään ei onnistu
itkettää
Vierailija kirjoitti:
Toisten heikkouksia päivittelevä, mikä on sinun heikkoutesi/heikko kohtasi?
KUINKA VOIT päästää itsesi sellaiseksi?
No kyllä se että syö itsensä lähes liikuntakyvyttömäksi on jo jotain muuta kuin "heikko kohta". Syömishäiriöhän se jo on, eli sairaus.
Ei finglishiä kiitos!