Miksi vanhemmat ihmiset eivät osaa muistella menneitä aikoja mitenkään mielenkiintoisesti?
Olen facebookissa parissa vanhoja aikoja muistelevassa ryhmässä jossa on esim vanhoja kuvia kaupungista. Kommentit niihin on lähinnä: "asuimme tuossa 62 oli paljon lapsia pihalla" ja siinä se.
Miksi vanhemmat ihmiset eivät osaa muistella mielenkiintoisesti? Kiinnostaisi muistot laajemmassa kontekstissa, mutta ei. Tulee vaan näitä "Veka asui naapurina 63 olin tsupparina tehtaassa".
Vai onko niin, että tavallisilla ihmisillä ei oikeastaan ole mitään muisteltavaa?
Kommentit (93)
No jos on kansakoulun käynyt, ei ole mistä ammentaa.
Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse?
Tarinankerronta on taito, jota läheskään kaikilla, ihan iästä riippumatta, ei ole.
Vanhalla äidilläni on vain yksi narratiivi. Hän on sota-ajan lapsi mutta ei osaa kertoa siitä kuin niitä samoja juttuja joita on aina kertonut. Sanamuodotkin ovat samat. Jos häneltä kysyy mitään sen perusmuistelemisen sivusta, hän ei osaa vastata. Ei muista. Ei halua muistaa?
Sinulla on tietysti itselläsi paremmat jutut. Keskity niihin.
No jos muistelee mielenkiintoisesti, saa aika äkkiä kunnianloukkaussyytteen. Ei sovi kertoa, mitä Make ja Pera ja Oke teki Ailille Huuskantori nelosen kellarissa.
Harva meistä ryhtyy muistelemaan laajassa kontekstissa aloittaen siitä, että Kekkosen toinen kausi oli juuri alkanut ja kaupungin kaavoitusarkkitehtina oli Voldemar Nieminen. Rapapuistoon oli kaavoitettu tontit neljälle kerrostalolle ja ne rakensi Virtasen Ykän firma, joka teki konkurssin kaksi vuotta myöhemmin.
Tuntuu olevan kahta eri koulukuntaa kansakoulun käyneissä buumereissa. Toiset ei osaa sanoa mitään, täysin kielellisesti lahjattomia. Toiset taas puhuu paskaa niin että korvat heiluu ja ei ole totuutta yhtään mukana. Sitten on tietysti nämä koulutetummat, joilla voi olla kykyä muistella, mutta he eivät missään facebookin ryhmissä ole.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse?
Mitä olisi pitänyt sanoa? Itsekin koen vaikeana kokemusten kuvailun. Oma fiilis voi olla mahtava mutta miten sen selittää ihmiselle joka ei ole ollut paikalla, saati sitten vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No jos on kansakoulun käynyt, ei ole mistä ammentaa.
Miksi alapeukku? Näinhän se on. Vanhuksia on kahta lajia: yliopistokoulutetut ja kansakoulun käyneet.
Ei tämän päivän vanhemmille ihmisille ole käynyt elämässä mitään mielenkiintoista kun eivät ole kokeneet sotaa. Ovat eläneet pitkälti ihan samaa tylsää elämää kuin me nuoremmatkin.
Facebookin ryhmät eivät ole Nobel-kirjallisuuden tasoa ja harva jaksaa näpytellä sinne pitkiä tarinoita. Tee itse aloite ja laadi lista kysymyksistä, joihin toivot vastauksia. Jos näet kuvan, joka sinua kiinnostaa kysy siitä lisää. Joku voi innostua kertomaan enemmän. Mutta jos oikeasti kaipaat tarinoita vanhasta elämästä, paikkakunnista kannattaa selvitellä onko seudulla kotiseutuyhdistystä tai museota, jossa on seutua koskevia teemapäiviä. Googleta, kysy tekoälyltä vinkkejä, mistä saisi lisää tietoa. Käy tapahtumissa, joissa on joku kertomassa menneistä ajoista. Jututa vaikka teidän talon kyylääviä mummoja, niin saatat saada jostakin heistä mielenkiintoisen muistelijan
 
Muistot ovat oma kokemus asiasta, ei mikään universaali ilmiö. Kuka yli 50v haluaa omia muistojaan retosteltavan? Nythän ei voi edes syödä mitään jakamatta ruuastaan kuvaa muille, mutta vielä 50 vuotta sitten omat asiat oli omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on kansakoulun käynyt, ei ole mistä ammentaa.
Miksi alapeukku? Näinhän se on. Vanhuksia on kahta lajia: yliopistokoulutetut ja kansakoulun käyneet.
Tää on muuten totta. Boomerit ei käyneet mitään opistoja, niillä oli vain nuo kaksi vaihtoehtoa. Siksi boomereissa ei ole lainkaan sairaanhoitajia, insinöörejä, teknikkoja tai edes merkonomeja! Nuo koulutukset keksittiin vasta peruskoulun myötä.
Riippuu ihmisestä ja hänen kielellisestä lahjakkuudestaan, usein koulutustasosta ja ennen kaikkea asemasta. Jos on joku 45 vuotta tehtaassa duunannut niin eihän siitä mitään muistoja sen kummemmin kerry. Pelkkää muistimössöä. Mitä noita muistelemaan. Se on ihan sama mitä tapahtui 1973 tai 1978. Samaa tehtaan kolinaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse?
Mitä olisi pitänyt sanoa? Itsekin koen vaikeana kokemusten kuvailun. Oma fiilis voi olla mahtava mutta miten sen selittää ihmiselle joka ei ole ollut paikalla, saati sitten vuosien jälkeen.
Edes jotakin. Sanoiko Mick mitään erikoista? Oliko settilista minkälainen? Oliko mitään erikoista joka jäi mieleen? Anna tulla, puserra, älä luovuta.. anna edes jotakin. Mutta kun ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan kahta eri koulukuntaa kansakoulun käyneissä buumereissa. Toiset ei osaa sanoa mitään, täysin kielellisesti lahjattomia. Toiset taas puhuu paskaa niin että korvat heiluu ja ei ole totuutta yhtään mukana. Sitten on tietysti nämä koulutetummat, joilla voi olla kykyä muistella, mutta he eivät missään facebookin ryhmissä ole.
Sulkeutuneisuus voi johtua myös muusta kuin siitä että olisi kielellisesti lahjaton. Esimerkiksi kirjailijakin voi olla ujo jakamaan tuntojaan ja valmis kertomaan elämästään vain kirjallisuuden muodossa. Itse olen tunneihminen, mutta tunteet ja ovat myös hyvin henkilökohtaisia ja siksi on vaikea spontaanisti höpötellä menneistä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse?
Jos ihmisiä pyytää muistamaan jonkun vanhan tapahtuman he saattavat kokea kysymyksen haastavaksi, koska ekat muistikuvat saattavat olla tyyliin kauhea jono vessaan tai näin naapurin Liisan Peran kanssa tekemässä sitä tai joimme Kossua puskan takana. SIksi ne, jotka työkseen haastattelevat vanhoista tapahtumista joutuvat ensin "opiskelemaan" tapahtumasta jotakin, näyttämään kuvia "muistatko tuon " ja siitä se juttu lähtee. 
Kun multa kysyttiin yhdestä merkittävästä tapahtumasta muistin ekaksi, että siellä oli tosi hyviä höyrytettyjä nakkeja myynnissä. Arvaa haluaako kukaan tietää sitä, mutta se onneksi naurattaa kysyjiä.
No jaa. Mielestäni rasittavimpia ovat selviä valemuistoja toistelevat. Niitä on yllättävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on kansakoulun käynyt, ei ole mistä ammentaa.
Miksi alapeukku? Näinhän se on. Vanhuksia on kahta lajia: yliopistokoulutetut ja kansakoulun käyneet.
Tää on muuten totta. Boomerit ei käyneet mitään opistoja, niillä oli vain nuo kaksi vaihtoehtoa. Siksi boomereissa ei ole lainkaan sairaanhoitajia, insinöörejä, teknikkoja tai edes merkonomeja! Nuo koulutukset keksittiin vasta peruskoulun myötä.
Nuo ammatit ei kyllä anna sen kummempia valmiuksia tarinankerrontaan.
Mun suvusta 3/4 on Turun seudulta ja 1/4 Karjalasta. Jutut on hyviä, monipolvisia ja kontekstilla. Kuuntelin lapsena mielellään 1900-l alussa syntyneiden isovanhempien ja heidän sisarustensa juttuja. He ei tietenkään olleet boomereita vaan boomereiddn vanhempia.
Arki on arkista.