Miksi vanhemmat ihmiset eivät osaa muistella menneitä aikoja mitenkään mielenkiintoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Tarinankerronta on taito, jota läheskään kaikilla, ihan iästä riippumatta, ei ole.

Todellakin, se vaatii itse asiassa monenlaisia taitoja ja luovuutta, jotta kuultava on millään tapaa mielenkiintoista. Tai että ihminen tosiaan saa yhtä tylsää lausetta enemmän ulos itsestään. 

Esim. Helsingin Kulttuuritalolla on ollut esiintymässä 60- ja 70-luvuilla vaikka ketä legendoja, ja siellä ollaan oltu katsomassa. Pohjalta, olihan se 😅

Toisaalta kun mietit, miten ns. tylsiä ja yksinkertaisia ihmiset noin ylipäänsä ovat, niin eipä se ole mihinkään muuttunut. 

No vanhat ihmiset eivät laita elämäänsä nettiin kaikkien arvosteltavaksi. Se on nuorison juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinankerronta on taito, jota läheskään kaikilla, ihan iästä riippumatta, ei ole.

 

Todellakin, se vaatii itse asiassa monenlaisia taitoja ja luovuutta, jotta kuultava on millään tapaa mielenkiintoista. Tai että ihminen tosiaan saa yhtä tylsää lausetta enemmän ulos itsestään. 

Esim. Helsingin Kulttuuritalolla on ollut esiintymässä 60- ja 70-luvuilla vaikka ketä legendoja, ja siellä ollaan oltu katsomassa. Pohjalta, olihan se 😅

Toisaalta kun mietit, miten ns. tylsiä ja yksinkertaisia ihmiset noin ylipäänsä ovat, niin eipä se ole mihinkään muuttunut. 

Ja voin kertoa sulle, että olet ylimielinen paska.Sun mielikuvituksesi tehköön tehtävänsä. Oliko tarpeeksi mielenkiintoinen sanavalinta?

Niinpä. Olin joskus Punaisen ristin ystävätoiminnassa mukana, paljon tuli jututettua vanhuksia. Harvalla oli mitään mielenkiintoista sanottavaa historiasta. Lähinnä julkkiksista puhuivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinankerronta on taito, jota läheskään kaikilla, ihan iästä riippumatta, ei ole.

 

Todellakin, se vaatii itse asiassa monenlaisia taitoja ja luovuutta, jotta kuultava on millään tapaa mielenkiintoista. Tai että ihminen tosiaan saa yhtä tylsää lausetta enemmän ulos itsestään. 

Esim. Helsingin Kulttuuritalolla on ollut esiintymässä 60- ja 70-luvuilla vaikka ketä legendoja, ja siellä ollaan oltu katsomassa. Pohjalta, olihan se 😅

Toisaalta kun mietit, miten ns. tylsiä ja yksinkertaisia ihmiset noin ylipäänsä ovat, niin eipä se ole mihinkään muuttunut. 

Mutta oliko ne legendoja jo 60- ja 70-luvulla? Jos ei,  niin ei niihin silloin sellaisina suhtauduttukaan. 

Meistä oli tärkeää viedä lapset lomilla ulkomaille saamaan kokemuksia. Sinäkin keväänä oltiin Roomassa ja elokuussa Korfulla.

Kun opettaja pyysi kirjoittamaan, mitä teit kesällä, oli lapsi kirjoittanut retkestä mummin ja ukin kanssa veneellä saareen, jossa paistettiin makkaraa ja tikkupullaa. 

Miksi ihmisillä on se luulo, että muut ovat täällä vain viihdyttämässä heitä? Viihde on vissiin liian halpaa, kun sitä odotetaan joka paikassa.

Ap:lle tiedoksi että ennen kunnioitettiin vanhoja ihmisiä, nykyään se on muisto vain.

Miksi sinä jaat tällaista (valhe)tietoa, joka on vain sun tunne eikä pohjaa mihinkään?

Tämä 66, muistot syntyvät tunteiden kanssa. Mummi ja ukki olivat aidosti läsnä lapsille.

Eihän nuoret edes jaksa lukea yli kolmen lauseen tekstejä.

Olihan se semmoista että.

- .... niin... että mitä että?

....

Vierailija kirjoitti:

50-vuotias lapseni ei muistanut käyneensä teininä Turkissa yhden ryhmän kanssa.  Puhuttiin miten paljon ovat matkustelleet ja asuneet eri maissa,  vaatimattomat lapsuusmatkat leningrad, tukholma, se turkin matka, sanoi ettei muista niistä mitään.

Ulkomaanmatkat eivät ole niin mieleenpainuvia kuin annetaan ymmärtää/voisi luulla. Kun katselen omaa elämääni taaksepäin niin kyllä ne hurjimmat jutut on tullut koettua työpaikalla ja parisuhteissa (tai sitä jahdatessa).

Nainen 52 v.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

:-D Repesin. Tosiaan, olis varmasti ollut kiva kuulla hieman laajempi kuvaus legendaarisesta tilanteesta. Mutta kuten täällä on jo mainittu, tarinankerronta on taito, jota kaikilla ei ole. Mielenkiintoinen aloitus muuten! En muista, että palstalla olisi ennen tämmöisestä keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Meistä oli tärkeää viedä lapset lomilla ulkomaille saamaan kokemuksia. Sinäkin keväänä oltiin Roomassa ja elokuussa Korfulla.

Kun opettaja pyysi kirjoittamaan, mitä teit kesällä, oli lapsi kirjoittanut retkestä mummin ja ukin kanssa veneellä saareen, jossa paistettiin makkaraa ja tikkupullaa. 

Mulla on myös samanlaisia kokemuksia, joku ihan yllättävä asia on jäänyt lasten mieleen esim. joku sadepäivän lautapelisessio.

Mutta kyllä matkoista jää kuitenkin puseroon kokemuksia, jotka myöhemmin elämässä auttaa vaikkei sitä edes huomaa mistä sitä kokemusta ammentaa. 

Mä olin ruisrockissa joskus 70-luvun ihan alussa. Ei mitään hajua keitä siellä esiintyi. Sen sijaan muistan kun oltiin Naantalin jossain rantaravintolassa yöllä ja juotiin jotain drinksuja. Ikää meillä ei ollut edes 15 vuotta. Eikä nukuttu koko yönä, istuskeltiin rannassa jossain ja puistonpenkillä loppuyö.

Jos multa kysyis joku minkälaista oli silloin ruisrockin ensivuosina ja keitä esiintyi niin sanoisin kanssa että semmoistahan se oli. N65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

No tämä. On myös mahdollista, että muistot siitä hetkestä on lähinnä liittyneet hauskanpitoon ystävien ja kavereiden kanssa ja Rollarit oli vaan yksi yhtye, joka siellä oli soittamassa. Eikä ajateltu, että wau tästä yhtyeestä pitää nyt painaa mieleen mahdollisimman paljon asioita, koska 60 vuoden päästä joku Rollari-fani tulee kysymään asiasta. 

Vähän ohi edellisen, niin mulle on jäänyt lapsuudestani 1960-luvulla mieleen, miten yhdellä juipilla oli kerrostalon autotallissa treenikämppä. Muistan sen metelin ja rumpujen pärinän, kun kesäaikaan pitivät autotallin ovea auki. Ei se meteli ja pärinä herättänyt silloin eikä edelleenkään mitään sen kummempia tuntemuksia tai fiiliksiä, vaikka se juippi olikin Kirka. Ei maailmankuulu legenda, mutta aika moni suomalainen kuitenkin tietää, kuka Kirka oli. 

Mun äidillä on joka asiaan negatiivinen näkökulma.. ja en tarkoita mitään perusnegaa vaan jos aiheena on vaikka joku ihana lapsuuden herkku niin hän saa väännettyä sen jotenkin "sen naapurin Eijan lemppari oli mustikkakukko ja Eijahan sitten kuoli sarjamurhaajan raisk***mana"

Siis ihan joka ikisen puheenaiheen kääntää murhaan tai muuhun kammottavaan aiheeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo eläköitynyt työkaveri oli katsomassa Rolling Stonesia Yyterissä 1965 ja minä kovana Rollari-fanina kärtin häneltä tuntemuksia keikasta, yleisiä fiiliksiä jne. Mutta sieltä vaan tuli vastauksena että "olihan se semmoista se". Niin mitä "semmoista"? Lopulta alkoi tulla sellainen kuva ettei hän edes muistanut koko keikasta mitään. Oliko hän edes tajunnutkaan miten legendaarisesta bändistä oli kyse? 

 

Ei se ehkä silloin vielä ollut niin "legendaarinen", että silloin olisi tajunnut että se vielä 60 vuoden jälkeen on suosiossa. 

Kyllä se oli maailman toiseksi suurin bändi jo tuolloin heti Beatlesin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tarinankerronta on taito, jota läheskään kaikilla, ihan iästä riippumatta, ei ole.

Juuri näin. Mulla on eräs työkaveri, joka osaa kertoa tosi mielenkiintoisesti asiasta kuin asiasta. Kerran havahduin siihen, että olin kuunnellut kiinnostuneena tarinaa kaupassa olevista isoista tomaateista. Itselläni taas ei ole tuota taitoa yhtään. En vain jaksa/osaa kertoa vaikka lomamatkastani muuta kuin että kiva reissu oli, uitiin ja otettiin aurinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos on kansakoulun käynyt, ei ole mistä ammentaa.

Miksi alapeukku? Näinhän se on. Vanhuksia on kahta lajia: yliopistokoulutetut ja kansakoulun käyneet.

Ja kansakoulun käyneet eivät osaa muistella? Väinö Linna oli vain kansakoulun käynyt, samoin suuri osa 1900-luvun kirjailijoistamme kuten Pentti Haanpää. 

Ota selvää asioista älälä kailota mutu-tuntumalla. Tuntuu, että haluat vain lyödä ihmisiä, jotka eivät ole saaneet korkeakoulutusta. Miksi ihmeessä? Yleensä korkeakoulutetut eivät ylpeile koulutuksellaan, ovat saaneet sen verran sivistystä. t. äidinkielen opettaja, eläkkeellä