Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla ei nykyisin ole yhteyttä sukulaisten kanssa ja se surettaa?
20.07.2025 |
Olin lapsi 90-luvulla. Ainoana lapsena oli ihanaa, miten oli sukua ympärillä edes joskus, vaikka välimatkaa toki oli. Muistan, miten sukuloitiin mummolassa, mökillä ja vanhempieni sisarusten luona eri puolilla Suomea (sukumme on aina asunut pitkin Suomea). Oltiin koko perhe yökylässä. Nukuttiin vierashuoneessa tai lattialla patjalla. Oli hauskaa nähdä vanhempien sisarusten ja serkkujen kanssa. Tehtiin ihan tavallisia asioita: pelattiin pallopelejä ulkona, grillattiin, käytiin uimarannalla, leikittiin, laitettiin ruokaa, poimittiin mansikoita, saunottiin jne. Olisin niin toivonut omille lapsilleni samanlaista kokemusta sukulaisten kanssa.
Isovanhemmat kuolivat 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä ja 2010-luvun alussa. Yhteys sukulaisiin katkesi lähes täysin isovanhempien kuoleman myötä. Vanhempien sukupolvi ei osannut luontevasti jatkaa yhteydenpitoa, eikä enää kokoonnuttu saman katon alle. En ole nähnyt vanhempieni sisaruksia, serkuistani puhumattakaan, liki 8 vuoteen. Silloin oli viimeksi juhlat, joihin oli kutsuttu sukua. Korona-ajan alle jäi useammat lakkiaiset ja vastaavat, joihin ennen olisi kutsuttu sukua. Enää ei tule kutsuja serkkujen häihin/lasten ristiäisiin/valmistujaisiin tai vastaaviin, joihin ennen olisi tullut kutsu. Mummolat on myyty aikaa sitten ja kesämökille saapuminen ei serkkuja kiinnosta, kun mökki on askeettinen ja kaukana. Miehen suvun osalta tilanne ei ole sen parempi, olen tavannut miehen sukulaiset kerran miehen mummon hautajaisissa. Ei tule sieltäkään kyläilykutsuja, eikä tulla kylään.
Vanhempien sisarukset ovat iältään 70-80 v, eivät enää matkustele kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, eivätkä kutsu kylään. Yksi Pohjois-Suomessa asuva täti suostuu näkemään kahvien verran, jos siellä suunnalla kuljemme. Postikortin jos laittaa jouluna, niin läheskään kaikilta ei saa vastausta. Serkkuja en ole nähnyt aikoihin, suurimmasta osasta en edes tiedä asuinpaikkakuntaa kummempaa tietoa. Olen joskus yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta heitä ei kiinnosta yhteydenpito. Läheisimmän serkkuni kanssa olemme molemmat saaneet lapsia viimeisen vuosikymmenen aikana ja olen ehdottanut, että olisi kiva nähdä ja saada pikkuserkut saman katon alle. Eivät koskaan tule kylään, kun kysyn. Ja kun olen kysynyt, ehtisivätkö näkemään kun olemme heidän kotipaikkakunnallaan, niin koskaan ei sopinut. Enää en viitsi edes ehdottaa, kun nolottaa tulla aina torjutuksi.
Onko muillakin tällaista, että yhteys sukuun on lähes katkennut? Miten olette pärjänneet asian kanssa? Oletteko saaneet tilannetta jotenkin muutettua? Minä ja mieheni olemme ainoita lapsia, joten lapsillamme ei ole yhtään ainutta serkkua. Surettaa, kun ei ole mitään paikkaa, mihin lomilla mennä eikä sukulaisia tule kylään. Eikä ole ihmisiä, jotka haluaisivat muistella vuosikymmenten takaisia aikoja, edesmenneitä isovanhempia ja muita suvun muistoja. Harmittaa sekin, kun olemme itse yrittäneet luoda yhteyttä ja toisia ei kiinnosta kuin korkeintaan lähettää postikortti jouluna.
Ja kun joku tulee kommentoimaan, niin ollaan ihan "tavallinen" perhe, työssäkäyvät vanhemmat ja elämä kunnossa, ei ole mitään ongelmia päihteiden tai muun kanssa, mikä selittäisi etäisiä välejä sukuun.
Kommentit (105)
Olen onnellisempi kuin koskaan että saa olla rauhassa ja itse valita oman seuransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei paikkaa, mihin lomilla mennä" kuulostaa kyllä pelottavalta. Harva haluaa passata lomailijoita.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellisempi kuin koskaan että saa olla rauhassa ja itse valita oman seuransa.
Sama täällä. Että oli rasittavia sukulaisia. Aina jotain vailla. Yksipuolista touhua. Hyväksikäyttö on nyt loppu kun tein siitä lopun. Ja kateellisia lyttääjiä hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
"Ei paikkaa, mihin lomilla mennä" kuulostaa kyllä pelottavalta. Harva haluaa passata lomailijoita.
Juuri tämä. Vielä tänä kesänä yks sukulainen sanoi tulevansa meille. Sanoin että ei ei ei ei. En pidä kestikievaria enkä majoita ketään. Täähän se on rasittanut, että tullaan täysihoitoon eikä vastavuoroisuutta ole.
Ei muuten vois vähehempää kiinnostaa ap:n kaltaiset ihmiset. Meillä on yks sukulainen, oikein maan vaiva. Soittelee jatkuvasti. Milloin on mitäki helkkarin serkkutapaamisia järjestämässä jne. Eikä niihin mene kun jokunen. Olen käytökselläni saanut viestitettyä, ettei enää änkee meille. Itse asuvat jossain hevon kuusessa, minne ei varmasti tule mentyä.
On jopa niin ymmärtämätön ,että tunkee lähes ysikymppisten passattavaksi, vaikka ei taatusti itse vie heitä esim ravintolaan syömään kertaakaan( varmasti lähtisivät, tiedän) . Ovat siis rampanneet heidän kahvipöydässä kymmeniä vuosia. Mitä tätä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mene lomillasi vuokramökkiin. Ja jos haluat tavata jotakuta, niin kutsu omaan kotiisi tai sinne möksään.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellisempi kuin koskaan että saa olla rauhassa ja itse valita oman seuransa.
Niin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, oma suku huono pitämään yhteyttä mutta kyllä me silti välitetään toisistamme. Itsekin tälläinen kotihiiri ja jos lähden sukulaisiin,sit joutuu tavata koko suvun, on se hieman ressaavaa tälläselle ujolle introvertilleki
Minulla on sama juttu. Isovanhemmat oli jonkinlainen yhdysside ja heidän eläessään suku piti tiiviisti yhteyttä, heidän kuoltuaan äitini oli se joka veti suvun yhteen mutta äidin kuoltua yhteydet hiipui. Nykyään tavataan vain hautajaisissa. Ainoastaan sisartani tapaan muutaman kerran vuodessa ja sen lisäksi puhelimitse viikoittain. Suku on hajallaan ympäri maata pitkien välimatkojen päässä ja kaikilla on omat perheensä ja menonsa. Ikävä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3/4 isovanhemmastani oli kuollut ennen syntymääni. Ainoa elossa oleva mummo kuoli kun olin 8v, eikä hän ollut mikään lapsiystävällinen, vaan enemmänkin kiukkuinen ja pelottava.
Isäni on kuollut, äiti elossa. Hänen kanssaan ja sisarusteni kanssa olen tekemisissä. Plus tietty oma perhe. Serkkuja minulla on, mutta en heidän lukumäärää tai edes nimiä tiedä, eli niin paljon olen tekemisissä.
En koe menettäneeni mitään sukulaissuhdetta, kun ei sellaisia koskaan ole ollutkaan.
M42
Ap tässä:
En minä ajattele, että menisimme jonnekin "loisimaan". Jos menemme jonkun luokse, niin toki viemme tuliaiset, osallistumme ruokakuluihin ja maksamme omat osuutemme menoista. Ja ihan yhtä lailla meille olisi sukulaiset tervetulleita ja huolehdittaisiin heistäkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
En minä ajattele, että menisimme jonnekin "loisimaan". Jos menemme jonkun luokse, niin toki viemme tuliaiset, osallistumme ruokakuluihin ja maksamme omat osuutemme menoista. Ja ihan yhtä lailla meille olisi sukulaiset tervetulleita ja huolehdittaisiin heistäkin.
Ap
Joo mutta sinuahan ei kutsuta eli sinua ei haluta tavata. Kutsu itse omaan kotiisi niitä, keitä haluat tavata. Jos ne ei tule, niin sitten ne ei todellakaan halua tavata sinua.
Täällä sama, paitsi että tilanne johtuu siitä omat vanhemmat aktiivisesti välttelivät sukulaisia ja vieraannuttivat heistä puhumalla pahaa. Enpä siis oppinut heitä tuntemaan oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on surullista, jos on noin sukurakas. Monet eivät nykypäivänä enää ole. Itsekin koen suvun vain joukoksi ihmisiä, joiden kanssa jaan sattumalta samoja geenejä, mutta joita en oikeasti edes tunne, eikä minulla ole erityistä mielenkiintoa tutustuakaan. Ne on ihan yhtä kiinnostavia kuin joukko lähes tuntemattomia ketätahansa. Valitsen itse ihmiset, joiden kanssa olen läheinen, eikä geeneillä ole siinä mitään merkitystä.
Mulla on sama. Vaikka on paljon sisaruksia, yhteydenpito on vähäistä. Lapset ei tapaa serkkujaan eikä heitä (serkkuja, mun lapsia kyllä) tunnu kiinnostavankaan, mitään tunnesidettä ei ole syntynyt. Itse en enää jaksa yrittää. Aika yksin ollaan. Tätä olen varsinkin viime aikoina surrut paljon. Oma kokemus on, että olen ainut, jota tämä tilanne surettaa ja alamme olla aika iäkkäitä, niin en usko että kannattaa alkaa yrittämään mitään uutta ystävystymistä. Näin tämä elämä nyt meni. Onneksi on pari mummoystävää, joiden kanssa viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama juttu. Isovanhemmat oli jonkinlainen yhdysside ja heidän eläessään suku piti tiiviisti yhteyttä, heidän kuoltuaan äitini oli se joka veti suvun yhteen mutta äidin kuoltua yhteydet hiipui. Nykyään tavataan vain hautajaisissa. Ainoastaan sisartani tapaan muutaman kerran vuodessa ja sen lisäksi puhelimitse viikoittain. Suku on hajallaan ympäri maata pitkien välimatkojen päässä ja kaikilla on omat perheensä ja menonsa. Ikävä on.
Tuo on selkokielellä:ÄITI PASSADI NISKA LIMASSA KOKO PORUKAN SYÖTTI JUOTTI, SIIVOSI ENNEN JA JÄLKEEN. Nykynaiset on fiksumpia, me ei uhrauduta ,kuin yhdessä kumppanin kanssa kivojen ystävien seurassa.Ja ystävät kutsuu meidät taatusti kylään,eivätkä ole mitäön kok suvun passaajia.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä:
En minä ajattele, että menisimme jonnekin "loisimaan". Jos menemme jonkun luokse, niin toki viemme tuliaiset, osallistumme ruokakuluihin ja maksamme omat osuutemme menoista. Ja ihan yhtä lailla meille olisi sukulaiset tervetulleita ja huolehdittaisiin heistäkin.
Ap
Me ei pidetä nyyttäreitä. On varaa ostaa skumpat ja herkut , ja meitä pidetään myös vieraina silloin ,kun tapaamme mukavia ihmisiä. Ne voi olla kivoja sukulaisia tai tuttavia, mutta valikoiden.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama juttu. Isovanhemmat oli jonkinlainen yhdysside ja heidän eläessään suku piti tiiviisti yhteyttä, heidän kuoltuaan äitini oli se joka veti suvun yhteen mutta äidin kuoltua yhteydet hiipui. Nykyään tavataan vain hautajaisissa. Ainoastaan sisartani tapaan muutaman kerran vuodessa ja sen lisäksi puhelimitse viikoittain. Suku on hajallaan ympäri maata pitkien välimatkojen päässä ja kaikilla on omat perheensä ja menonsa. Ikävä on.
Miksi ae oli aina äiti. Isä veti lonkkaa ja seurusteli vai. Anna mun kestää.
On tosiaan jotenkin kuihtuneet välit olleet sukulaisiin jo pitkään. Nykyään ei oikein tunnuta pitävän kehenkään yhteyttä, kun halutaan tehdä omia asioita oloissaan. Osaan jopa sisaruksistakin saa tehdä hartiavoimin töitä, että säilyy edes jonkinlainen yhteydenpito. Kateutta ja kyräilyä tuntuu olevan niin paljon nykyisin, ja aivan tyhjästä.
Eikö ketään?
Ap