Oletteko jakaneet vanhempanne irtaimiston siinä vaiheessa kun tämä muutti hoitokotiin?
Vai varastoitte johonkin ja jaoitte/hävititte vasta kuoleman jälkeen?
Äitini asunto on täynnä tavaraa. 90% ihan roskaa, mutta sitten jotain hänen vanhemmilta perintönä tullutta tavaraa. En tiedä haluaako niitä kukaan, mutta jotain niille pitää tehdä siinä kohtaa kun äitini vihdoin saa hoitokotipaikan. Asunto joko myydään tai vuokrataan, sitä ei äidilläni ole varaa sitten enää pitää.
Kommentit (49)
Se on äitisi omaisuutta. Meillä myös äiti sairaalassa ja hoitokoti jonossa, ei varmaan pääse kotiin. Emme tyhjentele asuntoa eläessään. Ehdotin aiemmin että voisin tarpeettomia vaatteita viedä uffiin, ei suostunut. Tiedän ettei asuntoa saa myydä.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni ette saa myydä mitään (ainakaan asuntoa) ennen kuin äiti kuolee. Sitähän ei toki kukaan saa tietää jos viette asunnosta jotain. Aika korppikotka touhua sellainen kuitenkin.
Edunvalvojana saan tietenkin myydä ja pakkokin, jotta äidin rahat riittää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se on äitisi omaisuutta. Meillä myös äiti sairaalassa ja hoitokoti jonossa, ei varmaan pääse kotiin. Emme tyhjentele asuntoa eläessään. Ehdotin aiemmin että voisin tarpeettomia vaatteita viedä uffiin, ei suostunut. Tiedän ettei asuntoa saa myydä.
Kuka asunnon kulut maksaa?
Koen että ihmisten omaisuus on heidän, ei muiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni ette saa myydä mitään (ainakaan asuntoa) ennen kuin äiti kuolee. Sitähän ei toki kukaan saa tietää jos viette asunnosta jotain. Aika korppikotka touhua sellainen kuitenkin.
Edunvalvojana saan tietenkin myydä ja pakkokin, jotta äidin rahat riittää.
ap
Eikö äitisi eläke kata hoitokustannuksia?
Vierailija kirjoitti:
Koen että ihmisten omaisuus on heidän, ei muiden.
Hänellä toki pitää olla rahaa maksaa asuntonsa kulut.
No en, äiti viettää viikonloput edelleen kotona, aina silloin kun jompikumpi meistä lapsista vaan pääsee kuljettamaan ja häntä kotona hoitamaan. Äiti kokisi kauhean raskaasti, jos hänen eläissään jo alettaisiin perintöä jakaa, eikä siis todellakaan edes harkittaisi semmoista.
Isämme luvalla otimme vanhasta kodista sen, mitä käyttökelpoista sinne jäi. Isä vei itse hoivakotiin osan irtaimistostaan, oli mukava paikka jossa oli kodinomaiset asuintilat, käytännössä siis muutti pienempään uuteen kotiin jossa on hoitajia tarvittaessa paikalla. Isä myös antoi itse asunnon meille ennakkoperintönä ja laitoimme sen vuokralle.
Kyllä me myimme vanhempiemme asunnon kun leskeksi jäänyt muistisairas äiti pääsi hoivakotiin. Tavarat jaoimme kuka halusi mitäkin, suurin osa kierrätykseen/ kaatopaikalle. Mitään arvokasta ei ollut. Äidin huoneeseen osa huonekaluista. Pankin lakimiehen kanssa asiaa ajettiin ja tietysti äidin tilille rahat.
Sen saa myydä edunvalvoja, jos edunvalvontavaltuutuksessa on määritelty tämä silloin kun isoäiti oli järjissään vielä. Mutta asiasta on syytä sopia kaikkien tulevan kuolinpesän osakkaiden kanssa. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan kun se viedään DVT-virastoon yhdessä lääkärinlausunnon kanssa.
Kannattaa pyytää äitiäsi antamaan se asunto teille ennakkoperintönä jos vain on mieleltään vielä oikeuskelpoinen.
Mun mummin koti tyhjennettiin, mutta asuntoa ei myyty, kun hän sai hoitopaikan. Parempihan se on tuollaiset tehdä, kun mummi on vielä elossa, ettei lasten tarvitse sitten alkaa mummin tavaroita alkaa järjestämään, kun mummista aika jättää. Saa sitten rauhassa keskittyä suremiseen ja hautajaisten järjestämiseen, eikä tarvitse alkaa käymään vielä huusholliakin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Sen saa myydä edunvalvoja, jos edunvalvontavaltuutuksessa on määritelty tämä silloin kun isoäiti oli järjissään vielä. Mutta asiasta on syytä sopia kaikkien tulevan kuolinpesän osakkaiden kanssa. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan kun se viedään DVT-virastoon yhdessä lääkärinlausunnon kanssa.
Miksi vastataan jotain ihan ohi aiheen, eikä siihen mitä kysytään. Ihmien luetunymmäräminen on kyllä todella heikkoa nykyään.
Äiti kerkes raivas kämppänsä, kun alkoi olla vihjeitä muistsairaudesta.
Teki aivan järjettömän duunin reilu sata neliöisessä omakotitalossa, lisäksi varastot.
Lapsia+ muita läheisiä ei huolinut raivaukseen, vaan palkkasi (tuttu) työkokeilijan. Tekivät puoli vuotta työtä epämääräisillä työajoilla kolmena päivänä viikossa.
Tuota ennen oli arvokkaat tavarat hoitanut pankkiin testamentin kanssa.
Loppu peleissä lähtevä tavara mahtui yhteen pieneen makkariin. Äiti itse jakoi tavaroita meille lapsille ja lapsenlapsille. Kukin sai laatikon tavaraa.
Työkokeilijakin sai osuutensa ja äiti maksoi käteen pienen palkankin joka viikko.
Kodinkin myi itse. Nyt se on taas täynnä elämää uuden lapsiperheen Ilona.
Nyt hän odottelee vuokrayksiössä paikkaansa.
Joo, parempi se on jakaa siinä vaiheessa kun tietää että sille ei enää muuta käyttöä ole kuin jättää homehtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni ette saa myydä mitään (ainakaan asuntoa) ennen kuin äiti kuolee. Sitähän ei toki kukaan saa tietää jos viette asunnosta jotain. Aika korppikotka touhua sellainen kuitenkin.
Edunvalvojana saan tietenkin myydä ja pakkokin, jotta äidin rahat riittää.
ap
Eikö äitisi eläke kata hoitokustannuksia?
Kyllä ja niistä jää se pakollinen 170e/kk, mutta se ei riitä edes vastikkeeseen.
Mun isoäidin asunto vuokrattiin, kun piti kattaa hoitokotikulut. Siinä vaiheessa kukin lapsista/lapsenlapsista sai tavaroista mitä halusi ja loput meni kirppikselle tms.
Asunto vuokralle, kalusteet kaatikselle ja hoitokotiin uudet, lapset remppas asunnon. Faija oli tupakoinut luukussaan 30 vuotta, kukaan niitä kalisteita ei huolinut.
Äidin kalusteet ja asunnon isäpuoli edunvalvontavaltuutettuna myi, toki meitä lapsia kuunnellen. Isäpuoli osti itselleen pienemmän asunnon omilla rahoillaan.
Äidin luvalla saatte tietenkin tyhjentää asunnon. Äitisi saa tehdä omaisuudelle en mitä tahtoo, vaikka pyytää, että tyhjentäkää se mielenne mukaan.
Äidin kuoltua ette periaatteessa saa tehdä asunnolle mitään, ennen kuin perunkirjoitus on tehty ja on aika jakaa kuolinpesä.
Tätä harvat noudattaa, koska jos perilliset keskenään sovussa jakavat omaisuutta ja heittävät turhaa roinaa pois, siihen ei kukaan ulkopuolinen puutu. Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kk sisällä, meillä oli se 3 kk aikaa tyhjentää vuokra-asunto. Pikkuhiljaa sitä tyhjennettiin, koska ei sitä yhdessä rysäyksessä voinut tehdä. Ja kaikki olimme yksimielisiä, kukaan ei nostanut riitaa mistään.
Mutta tietysti jos yksikin kuolinpesän osakas on sitä mieltä, että kukaan ei roskanpalaakaan saa sieltä viedä ennen kuin perukirja on tehty, niin sitä on sitten noudatettava. Joskushan nämä irtaimistojen jaot menee naurettavuuksiin asti, jopa mitättömän pienissäkin perinnöissä.
Käsittääkseni ette saa myydä mitään (ainakaan asuntoa) ennen kuin äiti kuolee. Sitähän ei toki kukaan saa tietää jos viette asunnosta jotain. Aika korppikotka touhua sellainen kuitenkin.