Tulin juuri ultrasta. Sikiöllä kampurajalka
Onko muilla kokemuksia kampurajalan hoidosta ja sen onnistumisesta? Kuulemani mukaan helposti korjattavissa muihin poikkeavuuksiin verrattuna.
Olo on vähän surullinen ja haikea, mut eiköhän me tästä selvitä kunhan pikku poika syntyy ja päästään jalkaa hoitamaan.
Ei kiitos ivallisia kommentteja. Muutenkin surettaa.
Kommentit (55)
että tämmöisestäkin aiheesta kirjoittaessa tarvitsee täällä edes pelätä ivallisia kommentteja... Kyllä aika sydämetön saa ihminen olla, jos tuoreen äidin hätää alkaisi pilkkaamaan!
No joo, tämä aiheesta poiketen; kampurajalasta en tiedä mitään, mutta kuulostaa kyllä ihanalta, että sen saa hoidettua kuntoon. Että jos joku vaiva on "oltava", niin onneksi näin pieni. Yhtään hätääsi vähättelemättä!!
Onnea raskaudesta kuules ja tsemppiä tulevaan! :)
meillä pojalla molemminpuoliset (hankalat) kampurajalat. en käynyt rakenneultrassa, joten vaiva huomattiin vasta synnytyksen jälkeen.
meillä hoitona ekat 4 kk toistokipsaus, sitten eka leikkaus molempiin jalkoihin, lastahoitoa 1,5- vuotiaaksi jolloin toinen leikkaus (oikea jalka) ja 3- vuotiaana (toistaiseksi) viimeisin leikkaus vasempaan jalkaan.
päällepäin ei jaloista huomaa mitään, on oppinut kävelemään ja liikkumaan ihan normaalisti. olympiavoittajaa 100 metrin juoksussa ei lääkäri pojasta luvannut, mutta ei siitä tarvi tullakaan :)
Onpa harmillista, että olette saaneet moisen tiedon - varmasti surettaa hyvä aikaa! Toivottavasti onnistut nauttimaan vauvan odotuksesta! Todellakin kampurajalka on hyvin hoidettavissa ainakin useimmilla! Olen ollut sairaalassa lastenkirurgisella hoitamassa näitä vauvoja. Ehkä voi sanoa, että voi vaikuttaa niin, ettei lapsesta tule balettitanssijaa, mutta hyvä kävelijä ja juoksija kuitenkin tulee =)
Osalla jalkaterä on vain painunut ja korjaantuu helposti, osalla tiukempi ja vaatii jossakin vaiheessa leikkaushoitoa. Saitteko tässä vaiheessa yhteyttä lastenkirurgiin? Jos asia pyörii mielessä, niin ottakaa yhteyttä ja saatte vastauksia pohdintoihinne! Tsemppiä!
Toivottavasti kampurajalka on vain lievä ja saadaan korjattua jo pienenä lapsena. Luokkakaverillani ala-asteella oli kampurajalat, joiden takia käveli poikkeavasti, ei pystynyt juoksemaan. Niitä leikattiin vielä yläasteella. Joutui koulukiusatuksi. Lapset ovat julmia.
Toivottavasti kampurajalka on vain lievä ja saadaan korjattua jo pienenä lapsena. Luokkakaverillani ala-asteella oli kampurajalat, joiden takia käveli poikkeavasti, ei pystynyt juoksemaan. Niitä leikattiin vielä yläasteella. Joutui koulukiusatuksi. Lapset ovat julmia.
Hyötyyköhän odottava äiti tuosta tiedosta nyt jotain? Osaa murehtia jo etukäteen mahdollista kiusaamista?kannustavaa ja hyödyllistä.
Meille on varattu aika lasten kirurgiselle poliklinikalle parin viikon kuluttua, jolloin keskustellaan jatkosta.
Vaikka aluksi itketti, olen jo hyväksynyt asian ja tiedän ettei se tule vaikuttamaan mitenkään rakkauteeme lasta kohtaan. Eniten pelottaa sukulaisten ja muiden ihmisten mielipiteet. He varmasti ajattelevat, että vika on minussa tai isässä kun lapsesta tuli kampurajalka. Olen vielä niin herkkä muiden mielipiteille. Pitää vaan yrittää positiivisesti kertoa ettei se ole vakavaa ja sen aiheuttajaa ei tunneta. Itse olen kuitenkin niin onnellinen tulevasta vauvasta. Poika on esikoisemme, jota olemme yrittäneet saada monta vuotta. Kiitollisin mielin jäämme odottamaan rakasta vauvaamme syntyväksi
mietin vaikuttiko ennen plussaa syödyt särkylääkkeet tai tupakointi jotenkin. lääkäri sitten sanoi, ettei syytä tiedetä (perinnöllistä siis on, mutta meilläkään ei sitä ole) joten on aivan turha syyllistää itseään.
suomessa on aivan huippulääkärit hoitamaan näitä kampuroita, me ainakin saatiin aivan järjettömän hyvää hoitoa ja tietoa aikanaan.
älä ap murehdi, kaikki menee varmasti hyvin :)
T: 4
Emmekä sen tähden osallistunut sikiöseulontoihinkaan.
21+2 oli viikkoja kun tätä epäiltiin ultrassa ja tänään tarkemmassa ultrassa viikkoja 23+2
Kukaan ei onneksi ole ehdottanutkaan missään vaiheessa aborttia. Päin vastoin molemmilla kerroilla ultraaja sanoi, että tämä on onneksi pieni vaiva, eikä sitä kannata liikaa murehtia.
Tulisko parempi mieli, jos joku ois aborttia ehdottanut, ja pääsisit oikein vaahtoamaan?
kai kampurajalan vuoksi kukaan tule aborttia ehdottamaan?!? Hullu ajatus, kun leikkauksella jalka/jalat voidaan korjata, niin ettei ulkopuoliset edes tiedä lapsella olleen mitään ongelmaa jaloissa.
kai kampurajalan vuoksi kukaan tule aborttia ehdottamaan?!? Hullu ajatus, kun leikkauksella jalka/jalat voidaan korjata, niin ettei ulkopuoliset edes tiedä lapsella olleen mitään ongelmaa jaloissa.
tuota blogia, niin hullu nimenomaan...
Sain kuulla sen äidiltäni muutama vuosi sitten. Asiasta en mitään tiennyt tai osannut arvata sitä ennen, joten hyvin olen sen kanssa elänyt.
En sit tiedä miksei hän kertonut sitä mulle jo lapsena.
18v.
Meille on varattu aika lasten kirurgiselle poliklinikalle parin viikon kuluttua, jolloin keskustellaan jatkosta. Vaikka aluksi itketti, olen jo hyväksynyt asian ja tiedän ettei se tule vaikuttamaan mitenkään rakkauteeme lasta kohtaan. Eniten pelottaa sukulaisten ja muiden ihmisten mielipiteet. He varmasti ajattelevat, että vika on minussa tai isässä kun lapsesta tuli kampurajalka. Olen vielä niin herkkä muiden mielipiteille. Pitää vaan yrittää positiivisesti kertoa ettei se ole vakavaa ja sen aiheuttajaa ei tunneta. Itse olen kuitenkin niin onnellinen tulevasta vauvasta. Poika on esikoisemme, jota olemme yrittäneet saada monta vuotta. Kiitollisin mielin jäämme odottamaan rakasta vauvaamme syntyväksi
no melko tietömätön eli tyhmä täytyy olla sen joka kuvittelee, että kampurajat olisi jotenkin vanhempien vika eli uskon, että projisoit omaa syyllisyyden tunnettasi toisiin (syyllisyyden tunteellahan ei ole mitään tekemistä välttämättä sen oikean syyllisyyden kanssa eli et ole syyllinen lapsesi vammaan)
onnittelut syntyvästä vauvasta!!
ja kampurajalkaan on sentään hoito :) tsemppiä ap ja kaikesta huolimatta iloista odotusaikaa! Ei muutakun tervettä itsetuntoa lapselle pienestä asti kasvattamaan,niin pärjää elämässä ihmisten kanssa,oli sitten kampurajalka tai ei :) terv. kuusivarpaisen pojan äiti
kyse ei ole mistään kehitysvammasta. Leikkauksia ja kipsejä se voi vaatia, mutta ei todellakaan mikään loppuelämän taakka. Ja saadaan usein hoidettua ennen kouluikää niin, että sitä kiusaamistakaan ei sitten tarvi pelätä.
Tsemppiä, lapsi on joka tapauksessa teille rakas ja ainutkertainen ihminen omana itsenään!
On tehty leikkausta ja kipsihoitoa. Ja mitä minä siitä muistan? Sen että en saanut pitää puukenkiä pienenä. Urheillut olen suomen huipulla ja liikun edelleen paljon. Hyvä siitä tulee :)
Enemmän sinun kaltaisistasi on maailmassa haittaa!
Kyllä te selviätte! Sen saa hoidettua kuntoon ja poika oppii kyllä kävelemään! Älä sure! Sitä on paaaaaljon pahempiakin vaivoja :)
Kyllä sinä saat surra ja murehtia, siihen sinulla on oikeus. Mutta vauvallasi ei ole mitään hätää ja kunhan jalka hoidetaan kuntoon, hänelle ei ole siitä mitään haittaa! :)
Tsemppiä!! Onnea vauvasta!