Lue keskustelun säännöt.
Aika ankea tämä yhteiskunta on, vaikka ulkoiset puitteet ovatkin priimaa
17.05.2025 |
Joo, töistä/valtiolta saa rahaa, kaupasta ruokaa ja hanasta vettä jne. on se kieltämättä aika makeaa luksusta.
Mutta sitten vastineeksi arvot ovat todella kovia ja syövät elävältä. Yhteiskunta on täynnä kaikenlaisia sääntöjä, pykäliä ja kirjoittamattomia käskyjä. Erilaisuus tekee helposti ulkopuoliseksi, hyljityksi, yksinäiseksi ja köyhäksi. Ihmisen arvo on yhä enemmän ja enemmän sidottu talouteen, tuottavuuteen, työntekoon ja ennen kaikkea rahaan. Inhimillisyys on tästä todella kaukana. Ei ihme että moni väsyy ja masentuu, hakeutuu terapiaan ja aloittaa lääkityksen, vaikkei syy edes ole heissä vaan ympäristössä. Vika on hyvin harvoin itse yksilössä. Tämä rahan ja tuottavuuden yhteiskunta ankeine ja kylmäkiskoisine ilmapiirineen sairastuttaa mielen ja pahimmillaan pilaa ja päättää elämiä.
Raha on sekä siunaus että kirous. Mutta kuten voimme huomata, se aiheuttaa myös valtavasti ongelmia nimenomaan mentaalisella puolella. Ihminen EI ole arvokas sellaisenaan, se on pelkkä kullattu valhe. Yhteiskunta tietää ja sen jäsenet sisimmässään tietävät, että ihminen on arvokas vain ulkoisten tekijöiden eli käytännössä rahan kautta. Ilman sitä olet nolla, vaikka olisit ihmisenä kuinka mukava ja uskomaton. Sen kanssa olet arvostettu, vaikka olisit ihmisenä kuinka ahne ja surkea. Tämä on yksinkertaisesti sairasta.
Kommentit (2)
Niin no, miten sen ottaa. Nykyisin työnteosta saa rahaa ja sillä rahalla voi sitten ostaa leipää. Ei tästä nyt kovin kauaa ole, kun Suomessakin työnteosta sai raaka-aineet leipään. Kautta historian hengissä selviämisen edellytyksenä on ollut ruoka ja mitä kauemmas historiassa mennään, sitä enemmän on joutunut ponnistelemaan ruokaa saadakseen. Mä voisin jopa väittää, että aiemmin ihmisen arvo on paljon enemmän ollut sidottuna siihen, miten paljon hän jaksaa paiskia töitä. Ihmiset vaan eivät ehtineet samalla tavalla ajatella koko asiaa, koska piti saada perheelle leipä pöytään. Jos ei saanut, perhe näki nälkää. Ja satavarmasti sellaista ei arvostettu, jonka perhe joutui näkemään nälkää.
Sääntöjä on ollut aina. Ei mikään yhteisö toimi niin, että jokainen saa mellestää mielensä mukaan välittämättä muista yhteisön jäsenistä. Joidenkin sääntöjen noudattamista kutsutaan käytöstavoiksi. Jos vertaan tätä päivää vaikkapa nuoruuteeni 1970-1980-lukujen taitteessa, niin nyt ollaan mielestäni tämänkin suhteen paljon vapaampia. Ts käytöstavat alkavat jäädä unholaan. Kaikenlaisia sääntöjä on, mutta ei niitä läheskään aina ihmiset noudata. Hyvänä esimerkkinä vaikka viime aikojen uutiset skuuttiturmista. Tai riittää, että kaupunkialueella katselee ympärilleen. Juu, sääntöjä on, mutta ei niistä välitetä. Ta sitten vaikkaniinkin yksinkertainen sääntö kuin että uutena vuotena saa ampua ilotulitusraketteja klo 18-02 välisenä aikana. Siitä huolimatta ihmiset joka ainoa vuosi ampuu niitä jo aikaisemmin ja myöhemmin. Ei pelkästään ko yönä vaan jo edellisinä päivinä tai seuraavina. Kun säännön rikkomisesta ei kuitenkaan seuraa mitään, miksi sitä silloin noudatettaisiin?
Se, mikä nykypäivänä on erilaista on, että ihmisten on paljon helpompaa verrata itseään muihin. Ja tämän mahdollistaa netti ja sosiaalinen media. Kyllä minäkin nuorena luin naistenlehtiä ja ihastelin jotain Elizabeth Taylorin luksuselämää, mutta silloin kyllä tajusin sanomattakin, että turha on nuoren vantaalaistytön haikailla jostain Taylorin elämästä. Netistä saa myös lukea muiden ihmisten mielipiteitä milloin mistäkin - ja koska käytöstavat alkaa unohtua - ilman, että kukaan mielipiteensä esittäjistä yrittäisi millään tavalla kaunistella sanojaan. Jos palaan ajassa omaan nuoruuteeni, niin en nyt sano, että erilaisuutta oltaisiin silloin yhtään paremmin siedetty. Sitä ei vaan läväytetty sanallisesti sille erilaiselle päin naamaa. Koska käytöstavat. Selän takana kyllä sipistiin ja supistiin, päiviteltiin ja kauhisteltiin. Kyllä silloinkin oli painetta "olla samanlainen", jotta saisi kuulua porukkaan eikä jäisi porukan ulkopuolelle. Ajan myötä vaan tuli enemmän erilaisia porukoita ja pystyi hakeutumaan samankaltaisten porukkaan eikä vain siihen, joka sattui olemaan elinpiirissä lähimpänä.
Mä en oikeastaan edes ajattele koko yhteiskuntaa. Mun osuuteni tähän yhteiskuntaan on se, että maksan veroni, en syyllisty rikoksiin ja käyn äänestämässä. Mielestäni tämä riittää yhdeltä kansalaiselta. Jos yhteiskunta ei ole tyytyväinen muhun, so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee vaan niiihin ihmisiin, joita ei syvällisemmin tunne.
Eli jos on kiinnostunut pinnallisista suhteista, asioista, niin pinta on tärkeää.
Jos taas kiinnostus on syvällisempää, niin silloin ei kiinnosta pinnalliset
mielipiteet.