Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa että elämä tarjosi niin vähän
24.09.2022 |
Sairastumisen jo ennen keski-ikää ja nyt etenevästi kohti hautaa. Muita jotka pettyneitä omaansa?
Kommentit (19)
Ymmärrän. Minulla on vamma, joka pitää poissa työelämästä. Siitä kiusattiin myös lapsuus ja nuoruus, joka söi itsetunnon ja myös ihmissuhteet. Yksinäinen ja totaalisen turha elämä - en ymmärrä miksi tällainen piti tulla tänne kärsimään. Mitään hyvää tässä ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä on monia kausia elämässä. Jospa ajattelet, että aloitat uuden lehden elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on monia kausia elämässä. Jospa ajattelet, että aloitat uuden lehden elämässä?
Ai niinku esimerkiksi paranemalla hautaan vievästä sairaudesta sormia napsauttamalla?
Minulla ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä eikä ongelmia, mutta totaalisen turha elämä on silti kyseessä.
Haimasyövän yleisyys on kaksinkertaistunut ja se on Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla.
Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haimasyövän yleisyys on kaksinkertaistunut ja se on Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla.
Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa.
Mistä olet saanut päähäsi, että me olemme Euroopan sisäsiittoisin kansa, kun genetiikka kertoo että olemme kaksi erillistä kansaa, jotka ovat toisistaan etäämpänä kuin englantilaiset ja saksalaiset?
Vierailija kirjoitti:
Haimasyövän yleisyys on kaksinkertaistunut ja se on Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla.
Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa.
Jos haimasyövän yleisyys on muuttunut (et kertonut verrattuna mihin ajankohtaan), niin on ilmiselvää ettei se johdu perimästämme. Kuinka hölmö pitää olla, että sellaista luulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haimasyövän yleisyys on kaksinkertaistunut ja se on Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla.
Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa.
Oletko kuullut islantilaisista, jotka elivät eristyksessä saarellaan satoja vuosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on monia kausia elämässä. Jospa ajattelet, että aloitat uuden lehden elämässä?
Ai niinku esimerkiksi paranemalla hautaan vievästä sairaudesta sormia napsauttamalla?
Asennemuutoksella. Aloituksesta saa käsityksen, että vielä on aikaa, vaikka tauti etenee. Nyt kannattaa yrittää ajatella, että lasi on vielä puoliksi täynnä. Ehdit itse suunnitella mitä haluat elämässä vielä kokea. Jollain toisella lähtö voi tulla aivan yllättäen.
Älä kysy mitä tarjottavaa elämällä on sinulle vaan mitä tarjottavaa sinulla on elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on monia kausia elämässä. Jospa ajattelet, että aloitat uuden lehden elämässä?
Voi v i t t u mitä naiivia jeesustelua. Ei se noin mene, jos elämässä on oikeita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että vaikeinta on hyväksyä, kun toinen ihminen on aiheuttanut ilman syytä vamman tai jotain kuolemaan johtavaa tarkoituksella.
Elämä ei pelkästään tarjoa, vaan elämästä pitää myös ottaa asioita irti ihan itse.
Sairastuin 25-vuotiaana, vuosia työkyvyttömänä ja nyt sinnittelen töissä. En siltikään harmittele kohtaloani, sillä sairauden myötä opin paljon elämästä ja ihmisistä. Hyvänä päivänä otan ilon irti ja nautin täysillä, sitäkään en osannut silloin terveenä tehdä! Kyse on siitä, miten kukakin kohtaa omat haasteensa ja osaaki kääntää ne voimaksi. Kukaan ei tee toisesta onnellista, vaan ne avaimet on omissa käsissä, onneksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haimasyövän yleisyys on kaksinkertaistunut ja se on Suomessa selvästi yleisempi kuin muualla.
Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa.
Mistä olet saanut päähäsi, että me olemme Euroopan sisäsiittoisin kansa, kun genetiikka kertoo että olemme kaksi erillistä kansaa, jotka ovat toisistaan etäämpänä kuin englantilaiset ja saksalaiset?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Minulla on vamma, joka pitää poissa työelämästä. Siitä kiusattiin myös lapsuus ja nuoruus, joka söi itsetunnon ja myös ihmissuhteet. Yksinäinen ja totaalisen turha elämä - en ymmärrä miksi tällainen piti tulla tänne kärsimään. Mitään hyvää tässä ei ole ollut.
Millainen vamma kyseessä? Minulla on kehitysvammainen ystävä joka pärjää oikein hyvin työelämässä (ei mikään avustustyöpaikka)
Hah hah