Yksin matkustaminen naisena

Ikävintä on illalla olla syömässä yksin, kun monet muut illallistavat isoissa seurueissa. Muuten välillä tosi kiva olla yksin reissussa, kun ei tarvitse tehdä kompromissejä. Itse usein jään työ reissujen jälkeen kohteeseen. 

Ihan samalla tavalla kun jotkut asuvatkin yksin . Samalla tavalla hengittää ja nukkuu sekä syö . En ymmärrä miten ulkomailla se eroaa kotona olemisesta.  Toki maisemat ja ilmat paremmat . Ellet sitten ole 7v .

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla kun jotkut asuvatkin yksin . Samalla tavalla hengittää ja nukkuu sekä syö . En ymmärrä miten ulkomailla se eroaa kotona olemisesta.  Toki maisemat ja ilmat paremmat . Ellet sitten ole 7v .

Oletko mies?

Oletko Dubaihin lähdössä, ap?

Vierailija kirjoitti:

Ikävintä on illalla olla syömässä yksin, kun monet muut illallistavat isoissa seurueissa. Muuten välillä tosi kiva olla yksin reissussa, kun ei tarvitse tehdä kompromissejä. Itse usein jään työ reissujen jälkeen kohteeseen. 

Se on kyllä tavallaan totta. Mutta on siellä muitakin yksikseen syömässä. 

 

Mene ap jonnekin helppoon kohteeseen Euroopassa, älä lähde minnekään maailman ääreen.

Jos olet tottunut kotimaassakin tekemään asioita yksin niin ei mitään ongelmia. Vähän varovaisempi tietysti kannattaa yksin liikkuessa olla ettei vaikka eksy jollekkin pimeälle kujalle, mutta niinhän se on nykyään Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tottunut kotimaassakin tekemään asioita yksin niin ei mitään ongelmia. Vähän varovaisempi tietysti kannattaa yksin liikkuessa olla ettei vaikka eksy jollekkin pimeälle kujalle, mutta niinhän se on nykyään Suomessakin.

Miten pimeälle kujalle voi eksyä?

Yksin olen matkustanut Suomessa,Virossa ja Espanjassa. Ei ollut mitään ongelmaa vaan kaikki meni hyvin. Jotkut tuntemattomat Espanjassa halusivat jutella( pääasiassa vanhukset).

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tottunut kotimaassakin tekemään asioita yksin niin ei mitään ongelmia. Vähän varovaisempi tietysti kannattaa yksin liikkuessa olla ettei vaikka eksy jollekkin pimeälle kujalle, mutta niinhän se on nykyään Suomessakin.

Miten pimeälle kujalle voi eksyä?

 

Jos hortoilet illalla pikku huppelissa vieraassa kaupungissa.

Otan aina puolihoidon, koska en tykkää syödä yksin ulkona illallista. Olen päivän reissussa ja illalla on mukava jo rentoutua ja rauhoittua hotellilla. Syön illallisen hotellilla ja sen jälkeen vaan nukkumaan. 

Länsi-Euroopassa ja muualla sivistyneessä maailmassa ei mitään ongelmaa. Muualla vaatii joko paljon rahaa erityisjärjestelyihin, suhteita tai muuta vastaavaa.

Mä olen tehnyt sitä jonkun verran, kun ei kavereita eikä puolisoa ole. Mutta minusta se on vaan tylsää. Jotkut tykkää, tiedän sen, mutta mulle se kun ei voi jakaa niitä kokemuksia kenenkään kanssa on vaan jotenkin surullista. Ja se, kun joka paikasssa näkee pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita, jotenkin korostaa vaan yksinäisyydentunnetta.

Ravintoloissa joskus mua on jopa ääneen säälitty, esim. Kreikassa viimeksi kun poikkesin hotellin lähellä olevaan ravintolaan. Minua hävetti ihan julmetusti, kun omistaja tuli isoon ääneen päivittelemään sitä, miten niin kaunis nainen ihan yksin, ja yritti säälistä pitää mulle seuraa. Minua vaan itketti. Loppuloman söin vain kylmiä kaupasta ostettuja ruokia hotellihuoneessa. Silloin päätin, että taitaa olla mun matkat matkusteltu, en jaksa yksin enää.

Vierailija kirjoitti:

Otan aina puolihoidon, koska en tykkää syödä yksin ulkona illallista. Olen päivän reissussa ja illalla on mukava jo rentoutua ja rauhoittua hotellilla. Syön illallisen hotellilla ja sen jälkeen vaan nukkumaan. 

Aika harvasta hotellista tälläista kaupunkikohteissa saa, toki hotellissa on usein ravintola, jossa syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt sitä jonkun verran, kun ei kavereita eikä puolisoa ole. Mutta minusta se on vaan tylsää. Jotkut tykkää, tiedän sen, mutta mulle se kun ei voi jakaa niitä kokemuksia kenenkään kanssa on vaan jotenkin surullista. Ja se, kun joka paikasssa näkee pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita, jotenkin korostaa vaan yksinäisyydentunnetta.

Ravintoloissa joskus mua on jopa ääneen säälitty, esim. Kreikassa viimeksi kun poikkesin hotellin lähellä olevaan ravintolaan. Minua hävetti ihan julmetusti, kun omistaja tuli isoon ääneen päivittelemään sitä, miten niin kaunis nainen ihan yksin, ja yritti säälistä pitää mulle seuraa. Minua vaan itketti. Loppuloman söin vain kylmiä kaupasta ostettuja ruokia hotellihuoneessa. Silloin päätin, että taitaa olla mun matkat matkusteltu, en jaksa yksin enää.

Kannattaa vastata, että on työmatkalla, niin ihmettelyt loppuu. Arkena myös paljon yksin syöjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tottunut kotimaassakin tekemään asioita yksin niin ei mitään ongelmia. Vähän varovaisempi tietysti kannattaa yksin liikkuessa olla ettei vaikka eksy jollekkin pimeälle kujalle, mutta niinhän se on nykyään Suomessakin.

Miten pimeälle kujalle voi eksyä?

 

Jos hortoilet illalla pikku huppelissa vieraassa kaupungissa.

Aika huppelissa saa olla, jos ei näe kujaa eikä sitä että se on pimeä.

Taas kuukausi takana ja vielä toinen edessä.

Mikäs tässä, oikein mukavaa! Ei pelota tms. Yksin matkustamisen ainoa huono puoli on se ettei saa heti jakaa kaikkea ihanaa toisen kanssa. Tänäänkin olen tehnyt 100km ajelureissun pariin eri kylään ihan vain ihmettelemään, kahville ja lounaalle. 

Tosin en ole koskaan humalassa enkä viihdy yöelämässä joten niistäkään asioista ei ole ongelmaa

Itse käynyt vain Pariisissa, Nizzassa, Milanossa ja Roomassa yksin. Ei ole mitenkään erikoisempaa kuin täällä Suomessa. Käyn kahvilla yksin, lounaalla yksin, kaupoissa yksin, nähtävyyksissä yksin, kävelen kaupungilla yksin. Sitten kun tulee pimeää en uskalla lähteä kauan hotellilta, mutta samoin täällä Suomessa, en uskalla yöaikaan keskustassa liikkua yksin. Asun siis keskustassa ja myöskään yöelämä tai baarit yms. ei kiinnosta.

Sinkuilla ei ole elämää normaalistikkaan, narsisteja ovat. Mitä eroa on elää elämätöntä elämää ulkomailla tai suomessa? Hukkaan heitettyä elämää molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tehnyt sitä jonkun verran, kun ei kavereita eikä puolisoa ole. Mutta minusta se on vaan tylsää. Jotkut tykkää, tiedän sen, mutta mulle se kun ei voi jakaa niitä kokemuksia kenenkään kanssa on vaan jotenkin surullista. Ja se, kun joka paikasssa näkee pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita, jotenkin korostaa vaan yksinäisyydentunnetta.

Ravintoloissa joskus mua on jopa ääneen säälitty, esim. Kreikassa viimeksi kun poikkesin hotellin lähellä olevaan ravintolaan. Minua hävetti ihan julmetusti, kun omistaja tuli isoon ääneen päivittelemään sitä, miten niin kaunis nainen ihan yksin, ja yritti säälistä pitää mulle seuraa. Minua vaan itketti. Loppuloman söin vain kylmiä kaupasta ostettuja ruokia hotellihuoneessa. Silloin päätin, että taitaa olla mun matkat matkusteltu, en jaksa yksin enää.

Tiedän tunteen kun ääneen ihmetellään miksi on yksin jossain, se on inhottavaa ja tulee jotenkin hyvin tietoinen olo itsestä. Tätä vähän pelkään että iskeekö se yksin oleminen jossain kohtaa, taipumusta myös paniikkikohtauksiin muutenkin.

Yksin matkatessa huoneen joutuu maksamaan itse, samoin auton vuokraa ei voi jakaa kenenkään kanssa. Kalliimmaksi tulee, mutta toisaalta on oma vapaus.