Nelikymppisten miesten deittailu

Ei ole syytä olettaa, että neljäkymppisellä miehellä on lapsia tai muutenkaan samanlainen elämäntilanne. Varmaan melkwin puolet 40v miehistä alka olla lapsettomia? Itse olen lapseton ja olen ollut 20 vuotta työttömänä, energiaa tosin kyllä riittää.

Jos mietin omaa kaveripiiriäni, niin n. 45v on se raja jonka jälkeen suuri osa kavereistani on muuttunut sellaisiksi kuin ap kuvasi. Alkaa olla vaikeaa saada ketään lähtemään minnekään. 40v tienoilla tuota tilannetta ei vielä ollut.

46v mies

Toinen ääripää sitten sellainen aktiivisuorittaja. Joko ikuinen poikamies tai eronnut. Joka tapauksessa sellainen, joka päässyt oman ajan makuun eikä halua ottaa enää toista huomioon. Ajan täyttää työt, ehkä lapset ja näiden harrastukset, omat harrastukset ynnä muut projektit ja naiselle ei ole siinä oikein tilaa kuin satunnaisena tarpeiden tyydyttäjänä.

Toiset on noin, toiset ei. Täytyy vaan löytää omaan elämäntapaan sopiva kaveri. Ehkä ei kannata olla ehdoton ikärajoista. 

Monet meistä naisistakin on ihan samanlaisia kuin nuo miehet. Itseäni ei ole 40 jälkeen enää juurikaan kiinnostanut mitkään harrastukset, menot sun muut kotkotukset. Onni löytyy pienestä arjesta, en kaipaa muuta. 

Mutta kun sun toive ei kerran ole tällainen koti-ihminen, niin kyllähän niitä menijöitäkin löytyy yli nelikymppisistäkin, toki vähemmän kuin nuoremmista mutta on niitä.

"Itse en todellakaan koe samanlaista "väsähtämistä" vaan oikeastaan koen olevani elämäni kunnossa. Jaksan liikkua, tavata ihmisiä, innostua ja hankkia uusia kokemuksia."

Itse olen nainen, mutta sanoisin ettei tuossa useinkaan ole kyse mistään väsähtämisestä ja huonosta fyysisestä jaksamisesta, vaan siitä, ettei niitä menoja ja ihmisiä enää kaipaa. Ne on jo nähty ja koettu, ei enää kiinnosta. Elämä voi silti olla parempaa kuin koskaan, koska on löytänyt onnellisuuden yksinkertaisesta arkisesta elämästä. Mutta toki tällainen ihminen olisi ap:lle väärä.

Olen 44-vuotias mies. Deittailen vain 18-29 v naisia. 

Ymmärrän täysin väsymyksen, joka syntyy, kun koko Suomi kohtelee kuin spitaalista, kun ei oikein tunnu kelpaavan minnekään, ja sitten joku vihreä nainen selittää akateemisin termein TV:ssä analyysiä siitä, kuinka tämä sama mies on etuoikeutettu, koska hän on suomalainen mies. Vegaanikinkku alkaa tuntua pilkalta sitä suomalaisuutta kohtaan, mitä tässä on nyt yhdessä yritetty näytellä.

Katsele meitä lapsettomia hyvin pärjääviä sinkkumiehiä. Löytyy paljon enemmän energiaa kaikkeen.

Itse jaksan vielä 57v käydä golfaamassa, rockfestareilla, rassata jenkkiautoja ja pari matkustella kertaa vuodessa Thaimaassa.

Deittailua en jaksa, ei enää kiinnosta ihmissuhteet, hoidan naisasiat Thaimaan lomillani.

Henkilökohtainen kokemus, olen todella väsynyt, jaksamaton ja asenteella "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on tullut jo nähtyä/tehtyä/koettua ihan tarpeeksi". Aikaisemmin harrastettu liikuntaa ja oltu muuten aktiivisia, mutta omin sanoin nykyään ei oikein jaksa ja sohva vetää ennemmin puoleensa. Sama asenne myös mm.sosiaalisuutta ja muita tekemisiä kohtaan.

Olen tullut mukavuuden haluiseksi, katselen mennyttä nuoruutta ja ajattelen, että eiköhän nuo kokemukset jo riitä. Muiden toivoiden täyttäminen, jne.  Olen lakannut juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olin ehtinyt luod. Kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen, jne.

Kokeile etsiä 35-40 v ikäisistä miehistä aktiivista kumpoania. 

Deittaile vain kolmekymppisiä, jos vanhempien elämänviisaus häiritsee. Joka puolelle juokseminen ja jatkuva suorittaminen on vain tyhmää ajanhaaskuuta.

Jokaisella meistä on niin paikkaansa pitäviä kuin pitämättömiäkin uskomuksia. Jos jokin uskomus selvästi häiritsee elämää tai parinhakua, kannattaa tätä uskomusta alkaa työstämään. Paras lähtökohta ihmissuhteen löytymiseksi on sen tunnustaminen, että valtaosa ihmisistä on varsin asiallista ja myönteisen neutraalia väkeä. Heihin ei ole yleensä aihetta liittää latautuneita merkityksiä sillä niistä on lähinnä haittaa uusiin ihmisiin tutustumisessa.

Ihmisten kanssa pärjääminen ei ole alun alkaenkaan erityisen yksinkertaista, sitä joutuu päästämään aika monta prinssiä ratsastamaan kohti auringon laskua, ennen kuin Se Oikea löytyy. 

Ikäisellesi sopiva mies löytynee ikäluokasta 50+.

Vaikka joku sellainen sporttinen spandexmies.

40v sporttiset miehet katselee 10v sua nuorempia.

Sinuna etsisin kumppania esim. 30-40-vuotiaista. Elämäntilanteet vaihtelevat aikuisilla paljon, eikä lopulta ole mitään takeita siitä, että elämäntilanne olisi samanlainen, vaikka lapsia olisikin. Ja kyllä niitä lapsia itsesi ikäisilläkin usein on. En missään tapauksessa itse lähtisi ensisijaisesti etsimään vanhempaa miestä - aivan hullu ajatuskin! 

Uusien kokemusten haluaminen ja hankkiminen on vain elämän väistelyä. Kuka sinä oikeasti olet ja mitä tämä elämä sinulle tarkoittaa? Miksi et tunne elämän täyteyttä kävellessäsi kotitiellä tai jopa kodin lattialla yksin istuessasi?

Nuorena sitä piti esittää aktiivista saadakseen seksiä. Nyt 40+ miehenä rahalla saa helpommin.

Ei mitkään harrastukset, sosiaalisuus tai muu paska oo koskaan kiinnostanut. Nykyään rahaa elää kuten haluaa.

Ymmärrän, että joku voi saada onnen pienistä asioista, kuten vaikka kotoilusta, puutarhan hoidosta, käsitöistä jne. Mutta tämä mitä tarkoitan ei ole nyt sitä. Nämä miehet eivät vaikuta olevan oiken itsekään tyytyväisiä tilanteeseensa vaan valittelevat sitä jaksamattomuuttaan ja on paljon pitäisi-puhetta. Olisi pitänyt mennä salille, mutta taaskaan ei jaksanut jne.

Tarkoitan myös sitä, että tietynlainen avoimuus ja mielenkiinto elämää kohtaan sekä kyky innostua säilyy eikä olla asenteella "johan sitä joutaa jo vaikka kuolla pois".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että joku voi saada onnen pienistä asioista, kuten vaikka kotoilusta, puutarhan hoidosta, käsitöistä jne. Mutta tämä mitä tarkoitan ei ole nyt sitä. Nämä miehet eivät vaikuta olevan oiken itsekään tyytyväisiä tilanteeseensa vaan valittelevat sitä jaksamattomuuttaan ja on paljon pitäisi-puhetta. Olisi pitänyt mennä salille, mutta taaskaan ei jaksanut jne.

Tarkoitan myös sitä, että tietynlainen avoimuus ja mielenkiinto elämää kohtaan sekä kyky innostua säilyy eikä olla asenteella "johan sitä joutaa jo vaikka kuolla pois".

 

Ap

No miksei joutais kuolla?

M43