Nelikymppisten miesten deittailu
Erosin vuosi sitten keväällä pitkästä liitosta ja aloittelin syksyllä deittailua. Olen itse 35 v + nainen ja ajatuksena oli, että päälle nelikymppinen mies olisi ideaali kumppani, koska olisi jo vastaavaa elämänkokemusta, samanlainen elämäntilanne (lapset tehtynä ja jo vähän isompia) jne.
Olen kuitenkin törmännyt yllättävään ilmiöön, joka häiritsee nelikymppisissä miehissä. Moni tuntuu olevan todella väsynyt, jaksamaton ja asenteella "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on tullut jo nähtyä/tehtyä/koettua ihan tarpeeksi". Aikaisemmin harrastettu liikuntaa ja oltu muuten aktiivisia, mutta omin sanoin nykyään ei oikein jaksa ja sohva vetää ennemmin puoleensa. Sama asenne myös mm.sosiaalisuutta ja muita tekemisiä kohtaan.
Itse en todellakaan koe samanlaista "väsähtämistä" vaan oikeastaan koen olevani elämäni kunnossa. Jaksan liikkua, tavata ihmisiä, innostua ja hankkia uusia kokemuksia.
Onko muilla vastaavaa kokemusta, vai onko minulla käynyt vain huono tuuri?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat vanhemman miehen? Miehet vanhenevat tutkitustikin nopeammin kuin naiset, joten 10 vuotta vanhempi mies on kehon iältä keskimäärin 20 vuotta vanhempi. Totta kai hän on väsyneempi. En ymmärtänyt lainkaan tuota että 40+ miehellä olisi jo "vastaavaa elämänkokemusta" kuin 35-vuotiaalla naisella. Kyllä ikäluokkaasi vastaavaa elämänkokemusta löytyy jo ikäisistäsi tai nuoremmistakin miehistä. Kannattaa kääntää katse heihin, jos ei halua saman tien kiikkustuoli-elämään.
Siis miehet vanhenevat tutkitusti nimenomaan hitaammin kuin naiset, koska testosteroni suojaa iän tuomalta lihaskadolta.
miehet vain paranee tuonne 60 tienoille.
Tämmöstä mulle aina luvattiin, mutta eipä tuo katukuva siltä kyllä näytä, eikä terveystilannekaan kun elintapasairauksia on tuonikäisillä niin paljon. Harmi, olisi kiva katsella alati paranevia miehiä.
Saatan osittain ymmärtää mitä ap tässä tarkoittaa. Olen kohta 50 täyttävä mies, ja olen itse deittaillessa huomannut naisissa tuollaista samantyyppistä väsymistä ja asennetta mitä tulee eritoten seksuaalisuuteen. Siinä missä tuoreessa suhteessa _pitäisi_ olla sillä saralla potkua, jännitystä, viitseliäisyyttä, kokeilunhalua ym nuoruudesta tuttuja, positiivisia trendejä, alkaa näyttämään siltä että 40+ nainen on juurikin tuota "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on nähty/koettu/kokeiltu" -kategoriaa. Valitettavasti tällainen tarttuu, ja huomaan etten itsekään sitten jaksa panostaa: olenhan minäkin nuorempana matkustellut, nauttinut kaikenlaisista kokemuksista, urheillut ym. Mitä sitä nyt enää hirveesti toisen mieliksi tekemään, jos huomaa ettei hänkään innostu itselle tärkeistä asioista.
Vierailija kirjoitti: Saatan osittain ymmärtää mitä ap tässä tarkoittaa. Olen kohta 50 täyttävä mies, ja olen itse deittaillessa huomannut naisissa tuollaista samantyyppistä väsymistä ja asennetta mitä tulee eritoten seksuaalisuuteen. Siinä missä tuoreessa suhteessa _pitäisi_ olla sillä saralla potkua, jännitystä, viitseliäisyyttä, kokeilunhalua ym nuoruudesta tuttuja, positiivisia trendejä, alkaa näyttämään siltä että 40+ nainen on juurikin tuota "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on nähty/koettu/kokeiltu" -kategoriaa. Valitettavasti tällainen tarttuu, ja huomaan etten itsekään sitten jaksa panostaa: olenhan minäkin nuorempana matkustellut, nauttinut kaikenlaisista kokemuksista, urheillut ym. Mitä sitä nyt enää hirveesti toisen mieliksi tekemään, jos huomaa ettei hänkään innostu itselle tärkeistä asioista.
Niin no kaikkia nyt ei nuorenakaan seksi kiinnostanut niin hirveästi. Osalla miehistä voi tietysti ongelmana olla se, että deittaillessa seksuaalisesti aktiivisen ja halukkaan oloinen nainen ei sitten kiinnostakaan, vaan enemmän kiinnostutaan siitä, jonka kanssa saa nähdä hirveästi vaivaa, että pääsee sänkyyn asti, kun nainen "haluaa odottaa" ja "ei ole valmis" ja "keskittyy suhteen muihin osa-alueisiin". No sitten kun suhteessa homma on tätä, ei ollakaan tyytyväisiä. En toki väitä sinun toimivan näin, mutta joillain miehillä tuntuu olevan tällaista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti: Saatan osittain ymmärtää mitä ap tässä tarkoittaa. Olen kohta 50 täyttävä mies, ja olen itse deittaillessa huomannut naisissa tuollaista samantyyppistä väsymistä ja asennetta mitä tulee eritoten seksuaalisuuteen. Siinä missä tuoreessa suhteessa _pitäisi_ olla sillä saralla potkua, jännitystä, viitseliäisyyttä, kokeilunhalua ym nuoruudesta tuttuja, positiivisia trendejä, alkaa näyttämään siltä että 40+ nainen on juurikin tuota "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on nähty/koettu/kokeiltu" -kategoriaa. Valitettavasti tällainen tarttuu, ja huomaan etten itsekään sitten jaksa panostaa: olenhan minäkin nuorempana matkustellut, nauttinut kaikenlaisista kokemuksista, urheillut ym. Mitä sitä nyt enää hirveesti toisen mieliksi tekemään, jos huomaa ettei hänkään innostu itselle tärkeistä asioista.
Myös tämä! Jos asenne jo suhteen alussa fyysiseen kanssakäymiseenkin on sellainen, että hoidetaan nyt vaan nopeasti alta, jotta pääsee taas sohvalle rentoutumaan. Niin ei kyllä hyvä! Itse tykkään viettää aikaa läheisyyden ja seksin äärellä myös kokeillen ja tutkiskellen.
Mutta ehkä alkaa vaikuttaa vastausten perusteella siltä, että kyseessä on ennemminkin persoonallisuusero, kuin ikä tai sukupuoli.
Ap
Vierailija kirjoitti: Saatan osittain ymmärtää mitä ap tässä tarkoittaa. Olen kohta 50 täyttävä mies, ja olen itse deittaillessa huomannut naisissa tuollaista samantyyppistä väsymistä ja asennetta mitä tulee eritoten seksuaalisuuteen. Siinä missä tuoreessa suhteessa _pitäisi_ olla sillä saralla potkua, jännitystä, viitseliäisyyttä, kokeilunhalua ym nuoruudesta tuttuja, positiivisia trendejä, alkaa näyttämään siltä että 40+ nainen on juurikin tuota "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on nähty/koettu/kokeiltu" -kategoriaa. Valitettavasti tällainen tarttuu, ja huomaan etten itsekään sitten jaksa panostaa: olenhan minäkin nuorempana matkustellut, nauttinut kaikenlaisista kokemuksista, urheillut ym. Mitä sitä nyt enää hirveesti toisen mieliksi tekemään, jos huomaa ettei hänkään innostu itselle tärkeistä asioista.
Se mitä olen kavereiden deittailua seurannut, niin ei niitä oikeasti innostuvia ja suhteeseensa panostavia ihmisiä ihan kauheasti ole koskaan ollut miehissä eikä naisissa. Valtaosa heistä sitten pariutuu nuorena ja jää siihen suhteeseen juuri siksi että osaavat ylläpitää sitä suhdetta ja rakkautta.
Kyllä minäkin olen jo naiset nähnyt... En kauhean paljon enää halua heihin panostaa... Kerran olen jo kokeillut ja helpompi olla yksin. M40v
Vierailija kirjoitti: Saatan osittain ymmärtää mitä ap tässä tarkoittaa. Olen kohta 50 täyttävä mies, ja olen itse deittaillessa huomannut naisissa tuollaista samantyyppistä väsymistä ja asennetta mitä tulee eritoten seksuaalisuuteen. Siinä missä tuoreessa suhteessa _pitäisi_ olla sillä saralla potkua, jännitystä, viitseliäisyyttä, kokeilunhalua ym nuoruudesta tuttuja, positiivisia trendejä, alkaa näyttämään siltä että 40+ nainen on juurikin tuota "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on nähty/koettu/kokeiltu" -kategoriaa. Valitettavasti tällainen tarttuu, ja huomaan etten itsekään sitten jaksa panostaa: olenhan minäkin nuorempana matkustellut, nauttinut kaikenlaisista kokemuksista, urheillut ym. Mitä sitä nyt enää hirveesti toisen mieliksi tekemään, jos huomaa ettei hänkään innostu itselle tärkeistä asioista.
Ymmärrän kyllä hyvin toivetta kokea tuoreessa suhteessa intoa ja hehkua myös makuuhuoneessa. Toivottavasti tuo kokeilunhalu ei kuitenkaan tarkoita nykyaikaisille miehille tyypillisiä aikuisviihteestä apinoituja päähänpistoja, jotka aiheuttavat naiselle kipua - mikään ei ole pahempi erotiikantappaja.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile etsiä 35-40 v ikäisistä miehistä aktiivista kumpoania.
T Minna 17v
Ehkä nuo ääripäät tosiaan korostuu tuossa n. 40v iässä. Siis osa on ihan hurahtaneet kestävyysurheiluun tms., ja osa sitten ihan passivoituneet. Itselleni ei sovi oikein kumpikaan ääripää.
Itsellä kävi hyvä tuuri, että muutaman vuoden sinkkukauden jälkeen kohtasin itseäni vähän nuoremman miehen, jolla myös oli lapset jo tehtynä, reaalimaailmassa ja meillä menee energiatasot ja elämäntyylit kivasti yksiin. Kumpikin liikkuu, muttei mitään himoliikuntaa, ja usein liikutaan myös yhdessä. Tykätään toki muistakin asioista, ollaan molemmat melko sosiaalisia (ei taaskaan yltiösosiaalisia), ja onnistutaan innostumaan vaikka historiasta matkakohteessa, vaikkei mitään historijoitsijoita ollakaan jne.
Itse siis luovuin tinderistä, ja meinasin olla ihan ilman parisuhdetta, kunnen kohtasin nykyisen mieheni.
Luulen ymmärtäväni, mitä ap tarkoittaa. Innostuvuus, aktiviisuus ja avoimuus elämälle ei tarkoita että koko ajan pitäisi matkailla, harrastaa erikoisia lajeja tai muuten olla 24/7 menossa. Mulle se tarkoittaa mielenkiintoa maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan, halua oppia uusia asioita ja kykyä kasvaa ja muuttua. Monella ikäiselläni (olen 40) maailma ja käsitys itsestä tuntuu olevan valmis siinä mielessä, että ollaan rakennettu kapea ja suora polku, jota pitkin kuljetaan vanhuuteen ja ajatellaan, että tässä iässä sitä ei voi enää laventaa tai antaa sen mutkitella. Ei siinä mitään, jos on siihen tyytyväinen, mutta moni vaikuttaa olevan tyytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nuo ääripäät tosiaan korostuu tuossa n. 40v iässä. Siis osa on ihan hurahtaneet kestävyysurheiluun tms., ja osa sitten ihan passivoituneet. Itselleni ei sovi oikein kumpikaan ääripää.
Itsellä kävi hyvä tuuri, että muutaman vuoden sinkkukauden jälkeen kohtasin itseäni vähän nuoremman miehen, jolla myös oli lapset jo tehtynä, reaalimaailmassa ja meillä menee energiatasot ja elämäntyylit kivasti yksiin. Kumpikin liikkuu, muttei mitään himoliikuntaa, ja usein liikutaan myös yhdessä. Tykätään toki muistakin asioista, ollaan molemmat melko sosiaalisia (ei taaskaan yltiösosiaalisia), ja onnistutaan innostumaan vaikka historiasta matkakohteessa, vaikkei mitään historijoitsijoita ollakaan jne.
Itse siis luovuin tinderistä, ja meinasin olla ihan ilman parisuhdetta, kunnen kohtasin nykyisen mieheni.
Mulla kävi samanlainen tuuri! Löysin Tinderistä itseäni puolitoista vuotta nuoremman miehen, jolla on lapsiluku täynnä ja jonka kanssa jaamme samanlaisen toimeliaisuuden, rytmit ja elämänasenteen.
40 ja 55 vuoden välissä tapahtuu paljon, jos ap nyt löytääkin mieleisensä, on aika suuri todennäköisyys, että 10 vuoden sisällä siitä miehestä, tai ap:sta itsestään, tulee sellainen nyt halveksuttu sohvaperuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nuo ääripäät tosiaan korostuu tuossa n. 40v iässä. Siis osa on ihan hurahtaneet kestävyysurheiluun tms., ja osa sitten ihan passivoituneet. Itselleni ei sovi oikein kumpikaan ääripää.
Itsellä kävi hyvä tuuri, että muutaman vuoden sinkkukauden jälkeen kohtasin itseäni vähän nuoremman miehen, jolla myös oli lapset jo tehtynä, reaalimaailmassa ja meillä menee energiatasot ja elämäntyylit kivasti yksiin. Kumpikin liikkuu, muttei mitään himoliikuntaa, ja usein liikutaan myös yhdessä. Tykätään toki muistakin asioista, ollaan molemmat melko sosiaalisia (ei taaskaan yltiösosiaalisia), ja onnistutaan innostumaan vaikka historiasta matkakohteessa, vaikkei mitään historijoitsijoita ollakaan jne.
Itse siis luovuin tinderistä, ja meinasin olla ihan ilman parisuhdetta, kunnen kohtasin nykyisen mieheni.
Mulla kävi samanlainen tuuri! Löysin Tinderistä itseäni puolitoista vuotta nuoremman miehen, jolla on lapsiluku täynnä ja jonka kanssa jaamme samanlaisen toimeliaisuuden, rytmit ja elämänasenteen.
Oiskohan se siis niin, että näitä normaalin toimeliaisuuden ja yleisen kiinnostuksen maailman ilmiöitä kohtaan omaavia miehiä on sinkkuna lähinnä alle 40v miehissä. Jos ovat parisuhteessa, voivat onnistua säilyttämään aktiivisuutensa vanhuuteen asti, mutta sinkkuna jos menevät 40v rajapyykin yli, moni ns. luovuttaa ja passivoituu.
Kun kerran tuon ikäluokan naiset näyttää ainakin oman kokemuksen perusteella löytävän vähän nuorempia miehiä (myös siis n. 35v-40v sinkkuuntuneet naispuoliset tuttuni ovat pariutuneet vähän nuorempien miesten kanssa. Ei mitenkään isoja ikäeroja, mutta kaikki niin päin, että mies on vähän nuorempi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nuo ääripäät tosiaan korostuu tuossa n. 40v iässä. Siis osa on ihan hurahtaneet kestävyysurheiluun tms., ja osa sitten ihan passivoituneet. Itselleni ei sovi oikein kumpikaan ääripää.
Itsellä kävi hyvä tuuri, että muutaman vuoden sinkkukauden jälkeen kohtasin itseäni vähän nuoremman miehen, jolla myös oli lapset jo tehtynä, reaalimaailmassa ja meillä menee energiatasot ja elämäntyylit kivasti yksiin. Kumpikin liikkuu, muttei mitään himoliikuntaa, ja usein liikutaan myös yhdessä. Tykätään toki muistakin asioista, ollaan molemmat melko sosiaalisia (ei taaskaan yltiösosiaalisia), ja onnistutaan innostumaan vaikka historiasta matkakohteessa, vaikkei mitään historijoitsijoita ollakaan jne.
Itse siis luovuin tinderistä, ja meinasin olla ihan ilman parisuhdetta, kunnen kohtasin nykyisen mieheni.
Mulla k
Ei, se ei ole niin.
Mistähä löytyis 40+ nainen joka ei ole todella väsynyt, jaksamaton ja asenteella "päätä särkee", "ei sitä enää jaksa", "johan sitä on tullut jo nähtyä/tehtyä/koettua ihan tarpeeksi" seksin suhteen?
Noin 300 naista elämän aikana panneena sanoisin että yli 90% on aika haluttomia lahnoja ja loput taas panee muidenkin kuin sen hetkisen kumppaninsa kanssa.
Ei stä enää tässä yli nelikymppisenä jaksa kiinnostua turhuuksista. Joko naisen kanssa on hyvä arki ja paljon seksiä tai pelkäsyään paljon seksiä, muissa tapauksissa ei kiinnosta koko nainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei stä enää tässä yli nelikymppisenä jaksa kiinnostua turhuuksista. Joko naisen kanssa on hyvä arki ja paljon seksiä tai pelkäsyään paljon seksiä, muissa tapauksissa ei kiinnosta koko nainen.
Oikein
Parempi yksin kuin seksittä naisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat vanhemman miehen? Miehet vanhenevat tutkitustikin nopeammin kuin naiset, joten 10 vuotta vanhempi mies on kehon iältä keskimäärin 20 vuotta vanhempi. Totta kai hän on väsyneempi. En ymmärtänyt lainkaan tuota että 40+ miehellä olisi jo "vastaavaa elämänkokemusta" kuin 35-vuotiaalla naisella. Kyllä ikäluokkaasi vastaavaa elämänkokemusta löytyy jo ikäisistäsi tai nuoremmistakin miehistä. Kannattaa kääntää katse heihin, jos ei halua saman tien kiikkustuoli-elämään.
Kun yksi nainen suosittelee toiselle naiselle katseen siirtämistä nuorempiin miehiin seuranhaun osalta, niin tämä viesti saa paljon yläpeukkuja. Mutta annas olla kun mies suosittelee miehelle katseen siirtämistä nuorempiin naisiin seuranhaun osalta, niin alapeukkuja ja tuomioita vain satelee solkenaan.
Naiset ja heidän kaksinaismoralisminsa on todellakin nähty. Naiset ovatkin keskimäärin niin kieroja etteivät edes kastu sateella. Hyi hitto minkälaisia käärmeitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat vanhemman miehen? Miehet vanhenevat tutkitustikin nopeammin kuin naiset, joten 10 vuotta vanhempi mies on kehon iältä keskimäärin 20 vuotta vanhempi. Totta kai hän on väsyneempi. En ymmärtänyt lainkaan tuota että 40+ miehellä olisi jo "vastaavaa elämänkokemusta" kuin 35-vuotiaalla naisella. Kyllä ikäluokkaasi vastaavaa elämänkokemusta löytyy jo ikäisistäsi tai nuoremmistakin miehistä. Kannattaa kääntää katse heihin, jos ei halua saman tien kiikkustuoli-elämään.
Siis miehet vanhenevat tutkitusti nimenomaan hitaammin kuin naiset, koska testosteroni suojaa iän tuomalta lihaskadolta.
Valehtelevatko ne miehet ikänsä sitten, kun suurin osa näyttää ikäistään vanhemmilta? :D
Jaa, minun silmiini suurin osa naisista näyttää ikäistään vanhemmilta. Kikkelis kokkelis vaan sinnekin tädille.
Vaikka olisi 40 ja keho vastaisi ikääntymiseltään 50-vuotiasta naista, niin ei se mitään väsymystä selitä ellei ole paljon sairauksia. Moni on voimakkaimmillaankin vasta 40-50-vuotiaana, ei tuo ole mikään toinen jalka haudassa -ikä ja minusta on vahingollista että tuollaista ajattelua normalisoidaan. Joo, tuossa iässä täytyy kiinnittää palautumiseen enemmän huomiota, täytyy tietoisesti kuntoilla ja elämäntavatkin alkavat viimeistään valtaosalla näkyä, mutta hyvässä kunnossa voi ja pitää silti olla.