Nelikymppisten miesten deittailu

Rupsahtanut yh siis? Sano nyt vielä, että seksikään ei kiinnosta. Ehkä sille on syynsä, että ketään ei kiinnosta sun seura,

Vierailija kirjoitti:

Mikä viriili? Sun ikäiset naiset inhoaa panemista. Se on tullut ilmi tällä palstalla niin monta kertaa.

Jaa, en ole huomannut. Ehkä sellaista, että seksi ei vastaa toiveita tai muu yhteys on kadonnut, minkä takia seksi ei maistu enää kumppanin kanssa. Itse nyt sinkkuna oon saanut paljon ja hyvää seksiä. Mieluummin silti touhuisin vain yhden oman kullan kanssa.

Sinä olet tehnyt lapset nuorena ja ollut samalla tietyllä tapaa pitkän liiton vanki. Nyt tunnet eläväsi eri tavoin kun olet vapaa niistä pitkään jatkuneista vanhoista kahleista. Moni on taas käyttänyt nuoruutensa siihen elämiseen ja seesteisempi touhu kelpaa nyt päälle nelikymppisenä.

M44

Vierailija kirjoitti:

"Miten tuo nyt olisi kaksinaismoralistista? Ihan johdonmukaisesti ovat siis sitä mieltä, että on parempi, että mies on nuorempi. Ei siinä muuta. Onhan se nyt ihan järjelläkin perusteltavissa, jos loppuelämäksi elämänkumppania haluaa, ja naisten eliniän odote on korkeampi kuin miesten, niin naisen kannattaa ottaa nuorempi mies."

 

Ihan kuin Suomessa kannattaisi odottaa parisuhteen kestolta vuosikymmeniä. Hyvä, jos suurin osa ehtii viiteenkään vuoteen enää.

Ehkä nuorena näin. Sitten tässä omassa ikäluokassa (olen 44v.) haetaan usein loppuelämän suhdetta tai valitaan olla yksin. Mitään jatkuvaa ihmissuhderallia ei tässä vaiheessa elämää enää jaksa. Muita asioita jaksaa.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Joo ymmärrän ap oikein hyvin. Ihmisen kehittyminen menee niin, että mitä enemmän ikää, sitä suurempi on vaihteluväli. Puolivuotiaan pitää kasvaa tiukasti käyrällä ja oppia oikeat taidot puolivuotiaaksi. Mutta kun ikää tulee niin vaihtelu kasvaa, kouluunmenijöillä on jo kahden tai kolmen vuoden vaihteluväli kehityksessä. 

 

Aikuisilla se sitten repeää mahdottomaksi. Osa kolmekymppisistä on huippu-urheilijoita, osa ei pääse sohvalta kun selkä on huonona. Henkisessä vireydessä ja nykymaailman menon seuraamisessa erot samoin ratkeavat mahdottomiksi. 

 

Aina sieltä sohvanpohjalta joku ponnistaa elämänmuutokseen, mutta sen pitää tapahtua omasta halusta eikä toisen kannustuksesta. Eihän siitä saa millään toimivaa parisuhdetta, jos toinen haluaa viikonloppureissuille Lontooseen ja toiselle Prismassa käyntikin on ponnistus ja helposti silloin päätyy myös toteamaan että happamia on pihlajanmarjat kuten matkailu, tapahtumat, terveydestä huolehtiminen ja itsensä kehittäminen. 

 

Kyllä sulle ap on jossain hyvä kumppani, ette vaan ole vielä tavanneet. Älä missään tapauksessa ala parisuhteeseen sen sohvapotun kanssa, sillä siitä tulee vaan paha mieli molemmille. 

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

 

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

copy-paste tuhannen ja ensimmäisen kerran, plus kaunis kroppa sulla on korkeintaan ruumishuoneella hyvin balsamoituna.

Harmillisen moni on antanut kuntonsa rapistua. Miksi haluaisin jonkun rapakuntoisen kaveriksi? Huonot elintavat tuppaavat tarttua. 

Itse M35 ja ei minkäänlaista mielenkiintoa ole vuosikausiin ollut deittielämää kohtaan. Yksillä treffeillä käynyt viimesen 8v aikana ja sekin oli täyttä rahan ja ajan haaskausta. Lähtökostasesti jos omanikäisiä olisi tarjolla, niillä on jo kasapäin tenavia ties kuinka monesta edeltävästä suhteesta tai muutoin vaan on sitä elopainoa kertynyt niin paljon ettei moinen pahemmin sytytä. Mielummin panostan vapaa-aikani omiin harrastuksiin niin ei työssäkäyvällä enää riitä aika deittailuun.

Olen 42 vee mies ja omasta kaveripiiristä huomannut että jotkut muuttuu tollaisiksi ettei niitä saa minnekään. Eipä niiden kanssa sitten oo kauheasti pointtia olla yhteyksissäkään. 

Omalla kohdallani en ole huomannut menohaluissa vähenemistä viimeisen 10 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Katsele meitä lapsettomia hyvin pärjääviä sinkkumiehiä. Löytyy paljon enemmän energiaa kaikkeen.

Eihän tuollaisia miehiä sinkkuina enää ole yli 40-vuotiaissa. Tukevasti naimisissa ja lapsia ihan kaikilla.

Olen itse avioliitossa. Keskityn lapseeni ja elättelen tätä perhettä. Vaimo on kotona lapsen kanssa. On jonkun verran vapaa-aikaa kavereidenkin kanssa. Koen itse, että tämä perheasia on sellainen, mitä en halua rikkoa, vaikka tietysti ihmisellä on välillä itsekkäitä mielihaluja. En tietenkään elä vain itseäni varten, vaan perhe on tärkeä. Minkälainen mies olisin, jos alkaisin vaikka juosta nuorempien naisten perässä, koska nyt se olisi mahdollista statuksen ansiosta? Minusta 95 % eroista merkittävissä ihmissuhteissa liittyy lyhyen aikavälin oman edun tavoitteluun ja ehkä osin huonoon päätöksentekoon. Minutkin on aikanaan jätetty monia kertoja, koska ei esimerkiksi uskottu minun pärjäävän taloudellisesti tai löytävän sisäistä rauhaa. Onneksi kävi täysin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsele meitä lapsettomia hyvin pärjääviä sinkkumiehiä. Löytyy paljon enemmän energiaa kaikkeen.

Eihän tuollaisia miehiä sinkkuina enää ole yli 40-vuotiaissa. Tukevasti naimisissa ja lapsia ihan kaikilla.

Tai sitten niillä on melkein kaikissa kuvissa joku drinkki kädessä. En halua mitään juoppoa ikuista bilepetteriä.

Vierailija kirjoitti:

Itse M35 ja ei minkäänlaista mielenkiintoa ole vuosikausiin ollut deittielämää kohtaan. Yksillä treffeillä käynyt viimesen 8v aikana ja sekin oli täyttä rahan ja ajan haaskausta. Lähtökostasesti jos omanikäisiä olisi tarjolla, niillä on jo kasapäin tenavia ties kuinka monesta edeltävästä suhteesta tai muutoin vaan on sitä elopainoa kertynyt niin paljon ettei moinen pahemmin sytytä. Mielummin panostan vapaa-aikani omiin harrastuksiin niin ei työssäkäyvällä enää riitä aika deittailuun.

Näillä puheilla kuulostaa ihan win-win tilanteelta että naiset välttyvät seuraltasi ja tulevat sukupolvet jälkeläisiltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

 

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Näitä kavereita joille enempi nauretaan, kun luulevat että päät kääntyy sen vuoksi, kun näyttää hyvältä.

Itseni ei tarvitse salilla käydä, vaan aito lihas on tullut ruumiillisesta työstä. Pukeudun normaalisti, hiukset pidän lyhyenä, liikun ja harrastan kohtuudella ilman, että tarvitsee olla naimisissa harrastusten kanssa. Käyttäydyn normaalisti, kohteliaasti, hymyillen takaisin kun minulle hymyillään. Tällaiset asiat ovat johtaneet useisiin treffeihin joista viimeisin ollut itselle oikea ja yhdessä kuljettu jo pitkä tovi

M+40

Olen pitkässä parisuhteessa eikä deittailusta mitään kokemusta aikuisiältä, mutta mietin tätä lukiessani tuota innostumista.

En voi sitä tässä selittää, eikä se tietenkään ketään kiinnostaiskaan, mutta ainakin mulle on tässä iässä varmaan selvempää kuin koskaan aiemmin mistä itse eniten innostun ja saan energiaa. Ei niitä asioita niin paljon ole, mutta ne ovat hyvin merkityksellisiä. Ulospäin elämäni näyttää varmasti paljolti siltä että olen melkein aina vaan kotona tietokoneen ääressä ihan kuin joku eläkeläinen jolla vähän rahaa ja intoa uusiin juttuihin. Kuitenkin omassa mielessäni tilanne on aivan toisenlainen, ne omat innostuksen kohteet vaan eivät kaikille näy enkä niitä ole heti muillekaan kertomassa jos uusia ihmisiä tapaan. Tai voin kyllä asiasta mainita, mutta ei sitä kokonaisuutta ja sen merkityksellisyyttä voi ulkopuolinen siitä suoraan hahmottaa.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse M35 ja ei minkäänlaista mielenkiintoa ole vuosikausiin ollut deittielämää kohtaan. Yksillä treffeillä käynyt viimesen 8v aikana ja sekin oli täyttä rahan ja ajan haaskausta. Lähtökostasesti jos omanikäisiä olisi tarjolla, niillä on jo kasapäin tenavia ties kuinka monesta edeltävästä suhteesta tai muutoin vaan on sitä elopainoa kertynyt niin paljon ettei moinen pahemmin sytytä. Mielummin panostan vapaa-aikani omiin harrastuksiin niin ei työssäkäyvällä enää riitä aika deittailuun.

Näillä puheilla kuulostaa ihan win-win tilanteelta että naiset välttyvät seuraltasi ja tulevat sukupolvet jälkeläisiltäsi.

Taisi osua :D

Olen 41-vuotias mies, jolla lapset tehty. Naissuhteita takana ihan riittämiin. Olen totaalisen kyllästynyt naisiin, enkä ikimaailmassa suostuisi tapailemaan ketään omanikäistä naista. Miksi naiset etsivät jotain parisuhdetta vielä nelikymppisenä, eivätkä osaa olla yksin?

Olet ymmärtänyt väärin... Se jaksaminen ei liity liikunnan harrastamiseen vaan naisiin ja heidän käytöksee... Naisiin ei kauheasti jaksa enää panostaa, heidät on jo nähty... Ja aika harvassa ovat ne naiset joita kiinnostaa täysillä liikunnallisuus ja itsestä huolehtiminen. Jos joka kymmenes on sellainen niin se on paljon...