Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsille ei ole hyväksi olla kotona kouluikään saakka.
Mun mielestäni Suomalaisilla lapsilla on aivan liian vähän sosiaalisia kontakteja ikäisiinsä. Jotenkin hyväksyn vielä sen, että lapset ovat 3-vuotiaiksi äidin kanssa kotona, mutta ihan totta, ei sen jälkeen! Ei ne pari hassua kerhoa riitä lapsille. Lapset tarvitsevat ensisijaisesti muiden lasten seuraa kehittyäkseen sosiaalisiksi otuksiksi. Tuo sosiaalisuus onkin Suomessa ihan vääristynyttä, ja sanoisin että aika monet ahdistusongelmat ja muut aikuisiässä juontavat juurensa juuri siihen.
Kommentit (26)
Hänellä oli lisäksi kaksi vanhempaa veljeä, joten leikkikavereita oli. Mutta hän on sitä mieltä, että olisi kaivannut muutakin seuraa kuin äiti ja veljet, eikä suositte kotihoitoa kouluikäiseksi asti.
Lastenhoidossa on eri aikoina ollut mitä kummallisimpia trendejä, minusta tämä äidin/vanhempien ylivastuullistuttaminen on yksi niistä. Ihan oikeasti lapset tarvitsevat ja kaipaavat ikäistään seuraa jo todella aikaisin. Parasta tietysti olisi, jos äiti voisi olla vieressä, mutta jos ei voi, on minusta parempi, että lapsi on muiden lasten kanssa enemmän kuin äidin.
ap
Hänellä oli lisäksi kaksi vanhempaa veljeä, joten leikkikavereita oli. Mutta hän on sitä mieltä, että olisi kaivannut muutakin seuraa kuin äiti ja veljet, eikä suositte kotihoitoa kouluikäiseksi asti.
Vaikka lapset ovat kotihoidossa, saa niitä kavereita siltikin. Ei vaadi paljoa siltä äidiltäkään.
Mutta nykymammat ovat liian laiskoja liikkumaan mihinkään. Eihän ne lapset saa kavereita jos vain kotona pällistellään. Ja kotoa ei pieni lapsi pääse mihinkään jos ei vanhemmat kuskaa.
Minulla kaikki lapset(5kpl) kotihoidettuja eskari-ikään asti ja ihan sosiaalisia ovat.
Hänellä oli lisäksi kaksi vanhempaa veljeä, joten leikkikavereita oli. Mutta hän on sitä mieltä, että olisi kaivannut muutakin seuraa kuin äiti ja veljet, eikä suositte kotihoitoa kouluikäiseksi asti.
Vaikka lapset ovat kotihoidossa, saa niitä kavereita siltikin. Ei vaadi paljoa siltä äidiltäkään.
Mutta nykymammat ovat liian laiskoja liikkumaan mihinkään. Eihän ne lapset saa kavereita jos vain kotona pällistellään. Ja kotoa ei pieni lapsi pääse mihinkään jos ei vanhemmat kuskaa.
No sinäpä se. Onko se koti sitten muka parempi paikka kuin vaikkapa päiväkoti?
ap
Samaa mieltä. Kaikki voittaa: lapset kehittyy ja saa sisältöä elämään, vanhemmat pääsee töihin. Just do it.
Luepa oikeiden asiantuntijoiden kirjoja esim. Keltikangas-Järvinen "Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot". Nimenomaan sosiaaliset taidot ei kehity isossa ryhmissä vaan vanhempien kanssa. Suomalaiset lapset voi huonosti, koska ne on liian vähän aikuisten kanssa! Etelämaat on sosiaalisempia perhekulttuurinsa ja sukurakkautensa vuoksi, se ei johdu kerhoista eikä päiväkodista.
Sä sekotat nyt aika rankasti asioita ja ihan pieleen.
Vaikka lapset ovat kotihoidossa, saa niitä kavereita siltikin. Ei vaadi paljoa siltä äidiltäkään.Mutta nykymammat ovat liian laiskoja liikkumaan mihinkään. Eihän ne lapset saa kavereita jos vain kotona pällistellään. Ja kotoa ei pieni lapsi pääse mihinkään jos ei vanhemmat kuskaa.
Mieheni on kotoisin lappilaisesta pikkukylästä, vähän asukkaita, etäisyydet pitkiä eikä miehen äidillä ollut ajokorttia.
Huomaa, että olet tottunut vähän liian helppoon elämään :)
Hänellä oli lisäksi kaksi vanhempaa veljeä, joten leikkikavereita oli. Mutta hän on sitä mieltä, että olisi kaivannut muutakin seuraa kuin äiti ja veljet, eikä suositte kotihoitoa kouluikäiseksi asti.
Vaikka lapset ovat kotihoidossa, saa niitä kavereita siltikin. Ei vaadi paljoa siltä äidiltäkään.
Mutta nykymammat ovat liian laiskoja liikkumaan mihinkään. Eihän ne lapset saa kavereita jos vain kotona pällistellään. Ja kotoa ei pieni lapsi pääse mihinkään jos ei vanhemmat kuskaa.
No sinäpä se. Onko se koti sitten muka parempi paikka kuin vaikkapa päiväkoti?ap
Jos lapsella on normaalit vanhemmat, ei päiväkoti autuaaksi tee.
vaan aloitti suoraan koululla. Siihen asti oli kotona, kuten muutekin lapset perheessä. Ja yllätys vaan, lapsi on luokkansa pidetyin poika, sopeutunut hyvin kouluun ja pärjää kiitettävästi.
Juttelin kerran opettajan kanssa omista lapsistani. Hänen mukaansa kouluun sopeutuvat parhaiten lapset, jotka ovat saaneet kasvaa rauhassa kotona ilman suurta ryhmää.
Mutta, ap, ole vaan sinä ehdottomasti tuota mieltä.
ketkä ovat olleet päiväkodissa ja ketkä kotihoidossa. Rohkeampia ja reippaampia ovat nämä päiväkodissa sosiaalistuneet lapset.
Vaikka lapset ovat kotihoidossa, saa niitä kavereita siltikin. Ei vaadi paljoa siltä äidiltäkään.Mutta nykymammat ovat liian laiskoja liikkumaan mihinkään. Eihän ne lapset saa kavereita jos vain kotona pällistellään. Ja kotoa ei pieni lapsi pääse mihinkään jos ei vanhemmat kuskaa.
Mieheni on kotoisin lappilaisesta pikkukylästä, vähän asukkaita, etäisyydet pitkiä eikä miehen äidillä ollut ajokorttia.
Huomaa, että olet tottunut vähän liian helppoon elämään :)
Voi kuule, itsekin asun pienellä paikkakunnalla, mihin vain menenkin, siihen tarvitaan autoa :) Hoidan lasten lisäksi maatilaa. Ei, ei ole helppoa elämää, mutta ei oo lapsilla saamaton äiti, ajoin kortinkin ihan vain siksi että täältä pääsee muutenkin käymään kuin mieheni kyydillä. :)
Voi kuule, itsekin asun pienellä paikkakunnalla, mihin vain menenkin, siihen tarvitaan autoa :) Hoidan lasten lisäksi maatilaa. Ei, ei ole helppoa elämää, mutta ei oo lapsilla saamaton äiti, ajoin kortinkin ihan vain siksi että täältä pääsee muutenkin käymään kuin mieheni kyydillä. :)
Pienellä paikkakunnalla missä? On vähän eri asia asua pienellä paikkakunnalla etelässä kuin pohjoisessa, vaikka olisi auto käytettävissä. Auto auttaa todella paljon. Pohjoisessa etäisyydet ovat ihan eri luokkaa. Anoppi hoiti myös maatilaa ja kolmea lasta.
Luepa oikeiden asiantuntijoiden kirjoja esim. Keltikangas-Järvinen "Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot". Nimenomaan sosiaaliset taidot ei kehity isossa ryhmissä vaan vanhempien kanssa. Suomalaiset lapset voi huonosti, koska ne on liian vähän aikuisten kanssa! Etelämaat on sosiaalisempia perhekulttuurinsa ja sukurakkautensa vuoksi, se ei johdu kerhoista eikä päiväkodista.
Sä sekotat nyt aika rankasti asioita ja ihan pieleen.
No siteeraapa muitakin kuin tuota ikuista yhtäsamaa suomalaista. Hän on kyllä fiksu nainen ja olen samaa miltä osittain hänen kanssaan, mutta hänkin sanoo ettei ongelma ole päivähoito, vaan ideaaliratkaisujen puute nykysuomalaisessa yhteiskunnassa. Kun niitä ideaalisia ratkaisuja ei ole, minä sanon että minun käsitykseni mukaan paras vaihtoehto ei todellakaan ole se, että lapset viettävät mahdollisimman monta vuotta kotona äidin helmoissa, kuten Suomessa nyt vauhkotaan. Kyllä etelämaissa (mitä sillä tarkoittanetkaan) on aika erilainen myös lastenhoitokulttuuri, ei se ole ollenkaan niin pehmeä ja (näennäisen) lapsiystävällinen kuin Suomessa.
ap
paljon asuinpaikasta. Kaupungin (lähinnä suomen pari kolme suurinta kaupunkia) keskustassa ei synny samanlaisia naapurikontakteja kuin pienemmillä kunnilla ja ns. lapsiperheille sopivissa asuinaluiessa. lapsiperhe voi olla jopa koko talon ainoa lapsiperhe, ja muutamassa lähimmässä puistossa ei välttämättä ole samanikoisia lapsia, tai jos on niin niitä näkee tunnin päivässä. Tällaisissa tapauksissa on oikeasti (varsinkin yli 3v lapselle) tosi mukavaa saada "omia kavereita" tarhassa.
On tietysti koteja, joista lapset haetaan huostaan, mutta kyllä se vaan on taivaan tosi, että koti on maailman paras paikka MYÖS AIKUISELLE!
Saati sitten pienelle ihmiselle, jolle on kehittymässä käsitys ympäröivästä maailmasta.
Äiti rakastaa ja hoitaa lastaan aidommin tunteella ja henkilökohtaisemmin kuin hoitotäti.
Voi kuule, itsekin asun pienellä paikkakunnalla, mihin vain menenkin, siihen tarvitaan autoa :) Hoidan lasten lisäksi maatilaa. Ei, ei ole helppoa elämää, mutta ei oo lapsilla saamaton äiti, ajoin kortinkin ihan vain siksi että täältä pääsee muutenkin käymään kuin mieheni kyydillä. :)Pienellä paikkakunnalla missä? On vähän eri asia asua pienellä paikkakunnalla etelässä kuin pohjoisessa, vaikka olisi auto käytettävissä. Auto auttaa todella paljon. Pohjoisessa etäisyydet ovat ihan eri luokkaa. Anoppi hoiti myös maatilaa ja kolmea lasta.
Niinpä, etäisyydet ovat aivan eri luokkaa :) Kyllä minä nyt sen tiedän! Mutta jos en olisi hommannut ajokorttia jo rutkasti aikuisiällä, emme täältä pääsisi pois kovin usein.
Kuten sanoin, kyllä se on vanhemmastakin kiinni millainen lapsesta tulee.
Mun (sekä mm. myös professori Liisa Keltikangas-Järvisen) mielestä tärkeämpää on sosiaaliset taidot. Ja niillä ei ole mitään tekemistä sun peräänkuuluttaman sosiaalisuuden kanssa.
"Kun lapsi on niin iso, että ymmärtää kaivata kavereita voi sen viedä vaikka ihan omaan pihaan. Siellä niitä useimmiten on."
Tottakai, naapurin alle 2v ja kolmasluokkalainen koululainen ovat hyviä kavereita 5v lapselle. Ja toki talossamme asuu myös samanikäisiä, mutta he ovatkin päivähoidossa, eivätkä enää päiväkotipäivän jälkeen ulkoile pihassa.
Monella asialla on väliä: onko oikeasti leikkikavereita saatavilla muuallakin kuin päivähoidossa? Onko sisaruksia? Onko lapsella erityistarpeita (tarvitseeko esim. ohjattua leikkiä toisten lasten kanssa, jota on todella vaikea järjestää itse)?
Pieni lapsi tarvitseen ensisijaisesti huolehtijan. Lienee parempi, että huolehtija on oma vanhempi kuin tarhan täti.
Kun lapsi on niin iso, että ymmärtää kaivata kavereita voi sen viedä vaikka ihan omaan pihaan. Siellä niitä useimmiten on.
Tarhasta saatte kaikki taudit ja älämölyssä yliaktivoituneen lapsen.
Olen ehdottomasti eri mieltä ap:n kanssa.