Lue keskustelun säännöt.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsille ei ole hyväksi olla kotona kouluikään saakka.
30.05.2011 |
Mun mielestäni Suomalaisilla lapsilla on aivan liian vähän sosiaalisia kontakteja ikäisiinsä. Jotenkin hyväksyn vielä sen, että lapset ovat 3-vuotiaiksi äidin kanssa kotona, mutta ihan totta, ei sen jälkeen! Ei ne pari hassua kerhoa riitä lapsille. Lapset tarvitsevat ensisijaisesti muiden lasten seuraa kehittyäkseen sosiaalisiksi otuksiksi. Tuo sosiaalisuus onkin Suomessa ihan vääristynyttä, ja sanoisin että aika monet ahdistusongelmat ja muut aikuisiässä juontavat juurensa juuri siihen.
Kommentit (26)
"Etelämaat on sosiaalisempia perhekulttuurinsa ja sukurakkautensa vuoksi, se ei johdu kerhoista eikä päiväkodista."
Päiväkoti on hyvä lisä tähän ei-sukurakkaaseen yhteiskuntaan, missä jokainen saa tulla toimeen omillaan. Meille on oikein suositeltu päivähoitoa, jotta lapset saavat olla muidenkin kuin vanhempiensa kanssa. Meillä ei juuri käy vieraita, isovanhemmat eivät mitenkään osallistu. Naapureilla ei ole samanikäisiä lapsia, kaverit asuvat kaukana eikä meillä ole autoa. Ilman päiväkotia meidän lapset saisivat tosiaan olla vanhempien kanssa koulun alkuun asti.
Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että suvun osallistuminen ja yhteisöllisyys olisi lapsille parasta (parempi kuin päiväkoti). Mutta minkäs teet sille, kun jokaista kiinnostaa vain oma napa, telkkari ja omat harrastukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, etäisyydet ovat aivan eri luokkaa :) Kyllä minä nyt sen tiedän! Mutta jos en olisi hommannut ajokorttia jo rutkasti aikuisiällä, emme täältä pääsisi pois kovin usein.
Kuten sanoin, kyllä se on vanhemmastakin kiinni millainen lapsesta tulee.
asua pienellä paikkakunnalla nyt kuin 40 vuotta sitten... Enkä oikein ymmärrä tuota viimeistä lausettasi, ihan kuin yrittäisit vihjailla, että anoppini on kasvattanut huonosti lapsensa. Ei ole.
Minulla kaikki lapset(5kpl) kotihoidettuja eskari-ikään asti ja ihan sosiaalisia ovat.
Lapsia kolme ja sosiaalisia ovat.
osa vanhemmista välttää heille kuuluvan vastuun laittamalla lapset päiväkodin, siis yhteiskunnan, kasvatettavaksi.
Voi sitten ongelmien tullessa syyttää yhteiskuntaa, kun ei hoitanut tehtäviään kunnolla.
Itsellähän vanhempina ei muuta tehtävää ollutkaan kuin saada lapsi alulle.
itse menin vasta eskariin (5v:nä olin muutaman kuukauden ajan pv-kodissa puoli päivää).
Mulla ainakin oli vaikea sopeutua ryhmän toimintaan ja olin vähän sellainen itsepäinen lapsi, ja helposti ryhmän toiminnasta ulkona, ja vähän kavereita / vähän kiusattu.
Välillä tuntuu että se leimaa ihan mun elämää muutenkin, esim. töissä en tykkkää oikein mistään yhteisaktiviteettipäivistä jne.
Omista lapsista on huomanntu myös, miten 3v. täytettyään ihan SELKEÄSTI tarttee jo muuta toimintaa. Yksi lapsista meni vasta 4,5 v. päivähoitoon (pph) ja vasta 6v. pv-kotiin, ja hällä on ollut kaikenlaisia ongelmia ryhmässä toimimisessa ja oppimisessa jne. jotka leimanneet koko peruskouluaikaa.
Toisaalta taas yksi lapsista aloitti pv-kodissa jo alle 1,5 v.:nä,ja ihan hyvin meni, tosin päivien pituus vähän rassasi.
Mielestäni siis pv-koti on ihan hyvä juttu, 2-3v. ikäisille toimii jo oikein hyvin.
ONGELMA kuitenkin on lähinnä pv-kotipäivien PITUUS (ja määrä), eli jos saisi sellaisen yhdistelmän että on lyhemmät työpäivät (ja ehkä vähän vähemmän viikossa), niin se olisi ihanteellista. Olisi aikaa vanhempien kanssa ja aikaa pv-kodissa.
Valitettavasti vain harva työ taipuu tähän, saa taistella sen eteen että saa vaikak 4pv työviikon, mutta sitten ne muut päivät on pitkiä.
Tai jos saa 6h työpäivän, niin monesti sekin venyy :(.
Eli työelämän tulisi joustaa paremmin pienten lasten vanehmmille, niin silloin vanhemmatkin voisi helpommin käydä töissä eikä naisten tarvitsisi olla niin pitkään kotona, mikä saattaa joillekin aiheuttaa taas muita ongelmia (työelämästä syrjäytyminen).
Itse en ole ikinä ollut päivähoidossa. Sen sijaan olin 3-5 vuotiaana arkipäivisin kerhossa 3h/päivä, harrastin jumppaa ja 6-vuotiaana menin esikouluun. Pihassa oli muita lapsia ja sisaruksista ja perhetutuista riitti seuraa.
Mitä tulee "vääristyneeseen sosiaalisuuteen", niin minusta on aika vääristynyttä, etteivät ihmiset enää tapaa toisiaan muuten vain. Aina pitäisi olla jotain ihmeellistä kissanristiäistä ja seitsemän sortin tarjottavia, että kukaan vaivautuu mihinkään.
Ajatellaan jopa, että lapsilla on parempi olla päivähoidossa, koska kaikki naiset on nykyään töissä ja perheiden viikonloput on ahdettu täyteen pakollisia sukulaisvierailuja, ettei lapsillakaan ole aikaa tavata toisiaan vapaasti pihassa.
Meillä lapset on pk:ssa ihan siksi että se on ns. pienin paha; lasten on oltava jossain jotta aikuiset saa lainansa maksettua.