Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iän myötä miehestäni on tullut läheisriippuvainen
09.03.2025 |
Mies täyttää kohta 62 vuotta. Itse olen miestäni 12 vuotta nuorempi. Olen hoikka, sporttinen ja aktiivinen nainen. Tykkään käydä salilla ja puuhata omia juttujani. Mies jämähtänyt kotiin, eikä käy kuin töissä ja kaupassa, kaikki muu aika viettää kotona. Kaverit ovat jääneet, kerran vuodessa käy töissä tyhy päivällä viihteellä. Meillä on vielä 20 ja 13 vuotiaat lapset. Meillä on pitkä, yli 20 vuotta kestänyt hyvä ja uskollinen avioliitto.
Ongelmaksi on alkanut muodostua pikkuhiljaa miehen vanhetessa miehen läheisriippuvaisuus minusta.Kaikki pitää tehdä yhdessä, kauppaankin pitää aina mennä yhdessä. Mies suuttuu jos en lähde hänen seuraksi aina kauppaan. Hän kyselee jatkuvasti missä olen ja milloin tulen kotiin ja on heti hakemassa minut esim kuntosalilta autolla kotiin. Kotona suuttuu jos kuuntelen itsekseni kuulokkeilla musiikkia tai äänikirjaa, koska haluaa minun seuraa. Television katseluun haluaa myös minun seuraa, ei voi katsoa sitä yksin.
Ihan oikeasti tämä on alkanut haittaamaan elämääni. Emme juuri riitele mistään ja meillä kotona raikuu nauru kun mies ja lapset ovat kovia vitsailemaan. Tykätään laittaa hyvää ruokaa ja leipoa, katsella leffoja ja dokumentteja ja toki keskustella. Ollaan pitkässä liitossa hitsauduttu hyvin yhteen, mutta miehen kasvava läheisriippuvuus minusta on alkanut pelottaa ja ahdistaa. Mietin millaista se on kymmenen vuoden päästä? Mies haluaa olla vain minun kanssa ja etsii koko ajan seuraani, lapsetkin jäävät siinä hieman sivuun häneltä, minä taas keskityn paljon lapsiini ja heidän seuraan. Lapset ovat myös itse huomanneet jo ajat sitten että isälle äiti on ykkönen, mikä itseäni surettaa.
Mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Minä haluan pitää omasta vapaudestani kiinni mutta se alkaa olla hankalaa. Pelottaa ajatuskin siitä mitä käy kun lapset sitten muuttaa kotoa pois ja itsenäistyvät.
Kommentit (101)
Saat olla erityisen onnellinen perheeseen omistautuneesta miehestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans tuon tyyppinen puoliso joka haluaa tehdä kaiken yhdessä. Joudun välillä aika voimakkaasti sanoittamaan että Ei käy, nyt haluan olla yksin, tarvitsen omaa tilaa, nyt kuuntelen äänikirjaa tms, nyt keskityn 2 tuntia tähän asiaan x, ollaan sen jälkeen yhdessä. Suljen ihan kirjaimellisesti oven, laitan kuulokkeet ja sanon että ei saa häiritä.
Itse opetin puolisoni tähän että olen aina ns saatavilla ja hieman kirvelee pitkässä suhteessa alkaa toimia toisin. Harjoittelen. Toista ei voi muuttaa, omaa toimintaa ainoastaan.
Kerroit että hän suuttuu jos teet omia juttuja, oletko antanut periksi vai miten tilanteet ovat menneet?
Välillä annan periksi välillä en. En jaksa vääntää joten useimmiten annan periksi. Eniten ärsyttää että on aina pakko mennä yhdessä kauppaan. Olisi ihana kun mies kävisi yksin kaupassa.
Ja naiset muka romanttisia ja empaattisia 🤣
FYI: KUKAAN ei jaksa lukea paskoja provojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on taantuneen pappamiehen kanssa. Pahemmaksi menee kun jää eläkkeelle. On aikaa kyttäillä.
Vierailija kirjoitti:
Välillä annan periksi välillä en. En jaksa vääntää joten useimmiten annan periksi. Eniten ärsyttää että on aina pakko mennä yhdessä kauppaan. Olisi ihana kun mies kävisi yksin kaupassa.
Kertomasi perusteella miehelläsi voi hyvinkin olla alkava muistisairaus. Tämä olisi hyvä lääkärissä testata. Kaupassa käynti voi toisaalta tuntua tutulta rituaalilta, toisaalta kauppa yksin ollessa voi tuntua pelottavan vieraalta paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pian olet muistisairaan papan omaishoitaja. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä annan periksi välillä en. En jaksa vääntää joten useimmiten annan periksi. Eniten ärsyttää että on aina pakko mennä yhdessä kauppaan. Olisi ihana kun mies kävisi yksin kaupassa.
Kertomasi perusteella miehelläsi voi hyvinkin olla alkava muistisairaus. Tämä olisi hyvä lääkärissä testata. Kaupassa käynti voi toisaalta tuntua tutulta rituaalilta, toisaalta kauppa yksin ollessa voi tuntua pelottavan vieraalta paikalta.
Jos jollain on alzheimer niin se on ap:llä sillä naisilla riski siihen on kaksinkertainen.
Tietääkö mies, että tunnet noin? Tilanne kuulostaa vähän kärjistyneeltä päässäsi. Toivottavasti olet osannut sanoittaa sen rakentavasti myös miehellesi. Pystyttekö keskustelemaan asioista myös pintatasoa syvemmältä?
Miehellä alkaa olla jo ikää. Esim. muistisairaushan voi hyvin yllättää tuon ikäisenä, ja miksei jo nuorempanakin. Muutenkin kuulostaa hieman muistisairauden esiasteelta, tuo kotiin jämähtäminen ja puolisoon tukeutuminen. Veisin ehkä miehen muistitesteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä osaa avioliittolupauksen kohdasta myötä- ja vastamäessä et ymmärrä?
Olisipa ollutkin mies joka olisi kuskannut, viihtynyt kotona, jolla ei olisi ollut niitä harrastuksia. Omia menoja ja "antakaa nyt olla rauhassa" iltoja ja sunnuntaita.
Teillä on toisinpäin, sinä edustat tyypillistä miestä perheessänne. Omat menot, tarve olla yksin, puoliso ei tärkeä vaan itsestään selvyys.
Oliko miehelläsi viiskymppisenä oma viidrnkympin villityksensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä annan periksi välillä en. En jaksa vääntää joten useimmiten annan periksi. Eniten ärsyttää että on aina pakko mennä yhdessä kauppaan. Olisi ihana kun mies kävisi yksin kaupassa.
Kertomasi perusteella miehelläsi voi hyvinkin olla alkava muistisairaus. Tämä olisi hyvä lääkärissä testata. Kaupassa käynti voi toisaalta tuntua tutulta rituaalilta, toisaalta kauppa yksin ollessa voi tuntua pelottavan vieraalta paikalta.
Jos jollain on alzheimer niin se on ap:llä sillä naisilla riski siihen on kaksinkertainen.
Olipa harvinaisen pöljä päätelmä. Mikään ap:n tekstissä ei viittaa muistisairauden oireisiin. Esiintyvyyserot miesten ja naisten välillä eivät ennusta yhtään mitään yksilötasolla.
Ei ole ikävä kyllä mikään provo. Mies on vielä vahvasti työelämässä ja vieläpä Puolustusvoimissa, tekee hyvin ns johtavaa ja itsenäistä työtä mutta kotona on ihan lapatossu.
Myös isälläni kävi iän myötä näin, että alkoi täysin riippuvaiseksi äidistäni. Tämäkin asia vaivaa kun olen nähnyt mihin läheisriippuvuus voi johtaa.
Naisilla dementia 62-vuotiaana ei olisi ihme mutta miehillä se on todella harvinaista.
Onko oikeesti rouva irroittautunut viettämään " omaa elämää" vaiko mies läheisriippuvaiseksi?
Kuinkahan päin on, mies kaipaa entistä yhdessä oloa, rouvalla uusi nuoruus?
Vierailija kirjoitti:
Olisipa ollutkin mies joka olisi kuskannut, viihtynyt kotona, jolla ei olisi ollut niitä harrastuksia. Omia menoja ja "antakaa nyt olla rauhassa" iltoja ja sunnuntaita.
Teillä on toisinpäin, sinä edustat tyypillistä miestä perheessänne. Omat menot, tarve olla yksin, puoliso ei tärkeä vaan itsestään selvyys.
Oliko miehelläsi viiskymppisenä oma viidrnkympin villityksensä?
Mies oli 50 vuotias kun mun nuorin lapsi syntyi, joten viisikymppiset hänellä meni vaippoja vaihdellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä annan periksi välillä en. En jaksa vääntää joten useimmiten annan periksi. Eniten ärsyttää että on aina pakko mennä yhdessä kauppaan. Olisi ihana kun mies kävisi yksin kaupassa.
Kertomasi perusteella miehelläsi voi hyvinkin olla alkava muistisairaus. Tämä olisi hyvä lääkärissä testata. Kaupassa käynti voi toisaalta tuntua tutulta rituaalilta, toisaalta kauppa yksin ollessa voi tuntua pelottavan vieraalta paikalta.
Jos jollain on alzheimer niin se on ap:llä sillä naisilla riski siihen on kaksinkertainen.
Olipa harvinaisen pöljä päätelmä. Mikään ap:n tekstissä ei viittaa muistisairauden oireisiin. Esiintyvyyserot miesten ja naisten välillä eivät ennusta yhtään mitään yksilötasolla.
Teet johtopäätöksen aloituksesta joka voi olla copypastettu tai tekoälyn kirjoittama ja sitten uliset jotain esiintyvyyseroista. Huoh. Nimenomaan se että Alzheimer on naisilla yleisempi puhuu sen puolesta että ap:lla sairaus voi hyvin olla.
Alue: Aihe vapaa
JSSAP