Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iän myötä miehestäni on tullut läheisriippuvainen
09.03.2025 |
Mies täyttää kohta 62 vuotta. Itse olen miestäni 12 vuotta nuorempi. Olen hoikka, sporttinen ja aktiivinen nainen. Tykkään käydä salilla ja puuhata omia juttujani. Mies jämähtänyt kotiin, eikä käy kuin töissä ja kaupassa, kaikki muu aika viettää kotona. Kaverit ovat jääneet, kerran vuodessa käy töissä tyhy päivällä viihteellä. Meillä on vielä 20 ja 13 vuotiaat lapset. Meillä on pitkä, yli 20 vuotta kestänyt hyvä ja uskollinen avioliitto.
Ongelmaksi on alkanut muodostua pikkuhiljaa miehen vanhetessa miehen läheisriippuvaisuus minusta.Kaikki pitää tehdä yhdessä, kauppaankin pitää aina mennä yhdessä. Mies suuttuu jos en lähde hänen seuraksi aina kauppaan. Hän kyselee jatkuvasti missä olen ja milloin tulen kotiin ja on heti hakemassa minut esim kuntosalilta autolla kotiin. Kotona suuttuu jos kuuntelen itsekseni kuulokkeilla musiikkia tai äänikirjaa, koska haluaa minun seuraa. Television katseluun haluaa myös minun seuraa, ei voi katsoa sitä yksin.
Ihan oikeasti tämä on alkanut haittaamaan elämääni. Emme juuri riitele mistään ja meillä kotona raikuu nauru kun mies ja lapset ovat kovia vitsailemaan. Tykätään laittaa hyvää ruokaa ja leipoa, katsella leffoja ja dokumentteja ja toki keskustella. Ollaan pitkässä liitossa hitsauduttu hyvin yhteen, mutta miehen kasvava läheisriippuvuus minusta on alkanut pelottaa ja ahdistaa. Mietin millaista se on kymmenen vuoden päästä? Mies haluaa olla vain minun kanssa ja etsii koko ajan seuraani, lapsetkin jäävät siinä hieman sivuun häneltä, minä taas keskityn paljon lapsiini ja heidän seuraan. Lapset ovat myös itse huomanneet jo ajat sitten että isälle äiti on ykkönen, mikä itseäni surettaa.
Mitä tälle tilanteelle pitäisi tehdä? Minä haluan pitää omasta vapaudestani kiinni mutta se alkaa olla hankalaa. Pelottaa ajatuskin siitä mitä käy kun lapset sitten muuttaa kotoa pois ja itsenäistyvät.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikävä kyllä mikään provo. Mies on vielä vahvasti työelämässä ja vieläpä Puolustusvoimissa, tekee hyvin ns johtavaa ja itsenäistä työtä mutta kotona on ihan lapatossu.
Myös isälläni kävi iän myötä näin, että alkoi täysin riippuvaiseksi äidistäni. Tämäkin asia vaivaa kun olen nähnyt mihin läheisriippuvuus voi johtaa.
Tuo itsenäinen työ voi selittää seurankaipuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset muka romanttisia ja empaattisia 🤣
Eihän tuossa mitään romanttista ole mielestäni. Se kuulostaa kontrolloinnilta. Onko mies mustasukkainen? Pelkää, että vaimo löytää nuoremman? Tai sitten hänellä voi olla alkava muistisairaus ja pelkää, ettei osaa enää yksin kulkea kaupassa?
Muuten, olen aina ihmetellyt puolisoita, jotka käyvät kaupassa yhdessä. Miksi he tekevät niin?
Jos mies käy yksin kaupassa, hän ostaa väärin ja nainenhan ei yleensä voi yksin käydä kaupassa ja jos käy, siinä menee aikaa ja tulee turhia heräteostoksia. Eli on järkevä on käydä yhdessä kaupassa. Sillä, jonka viestiä kommentoin, tuskin on puolisoa.
Ehkä mies haluaisi nuoremman kumppanin? Monesti 60 vuotiaana kiinnostaa ne 40 vuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset muka romanttisia ja empaattisia 🤣
Eihän tuossa mitään romanttista ole mielestäni. Se kuulostaa kontrolloinnilta. Onko mies mustasukkainen? Pelkää, että vaimo löytää nuoremman? Tai sitten hänellä voi olla alkava muistisairaus ja pelkää, ettei osaa enää yksin kulkea kaupassa?
Muuten, olen aina ihmetellyt puolisoita, jotka käyvät kaupassa yhdessä. Miksi he tekevät niin?
Meillä käydään kaupassa yhdessä. Mies on kuski, sillä minulla ei ole ajokorttia. Minä taas hoidan ostokset huomattavasti nopeammin ja paremmin kuin mies, joka ei löydä mitään, eikä osaa soveltaa, jos jotain tiettyä tuotetta ei löydy. Mies tuo myös aina vääriä asioita kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Saat olla erityisen onnellinen perheeseen omistautuneesta miehestäsi.
Joka riippuu kiinni nilkassa kuin pikkulapsi, eikä kasva isoksi kuten lapset tekevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, ota nyt ensin selvää mitä tarkoittaa läheisriippuvuus. Miehen käytös ei ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä osaa avioliittolupauksen kohdasta myötä- ja vastamäessä et ymmärrä?
Missä on myötämäki, kun tie tuntuu vain nousevan pystyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset muka romanttisia ja empaattisia 🤣
Eihän tuossa mitään romanttista ole mielestäni. Se kuulostaa kontrolloinnilta. Onko mies mustasukkainen? Pelkää, että vaimo löytää nuoremman? Tai sitten hänellä voi olla alkava muistisairaus ja pelkää, ettei osaa enää yksin kulkea kaupassa?
Muuten, olen aina ihmetellyt puolisoita, jotka käyvät kaupassa yhdessä. Miksi he tekevät niin?
Meillä käydään kaupassa yhdessä. Mies on kuski, sillä minulla ei ole ajokorttia. Minä taas hoidan ostokset huomattavasti nopeammin ja paremmin kuin mies, joka ei löydä mitään, eikä osaa soveltaa, jos jotain tiettyä tuotetta ei löydy. Mies tuo myös aina vääriä asioita kaupasta.
Mä en kyllä pystyisi elämään noin aivottoman oloisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Naisilla dementia 62-vuotiaana ei olisi ihme mutta miehillä se on todella harvinaista.
No ei ole. Dementia voi hyvin kehittyä jo kymmeniä vuosia aiemmin, kuin se alkaa oireilla. Nyt vain lievästi pappamainen mies kerää todennäköisesti plakkia aivoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap saisi miehellesi olla tärkeä, ykkönen hänen elämässään? Juuri se on tärkeää lasten lähdettyä kotoa, vanhemmat ovat yoisilleen tärkeitä ja ykkösiä.
Taas yksi porukka joka eroaa kun kuopus lähtee kotoa, vaimo on tympääntynyt mieheen ja löytää yhden tuuliajolla olevan miehen.
Nyt kannattaa pitää se leskeneläke mielessä😀
Lapset pitäisi saada kasvattaa rauhassa aikuisiksi _kumminkin vanhemman_ toimesta. Sen jälkeen huokaista hetki, yhdessä ja erikseen, helpottuneesta elämästä nauttien. Ei niin, että seuraava hoidettava on jo jonossa kun on ensin vuosia varmistellut paikkaansa.
Täällä jänkyttää vastaan nyt joku avuton, joka pelkää etujensa puolesta.
Teet palveluksen itsellesi ja sun miehelle, kun otat eron. Sen jälkeen teillä molemmilla on mahdollista löytää uusi kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin huonossa suhteessa ei kannata jatkaa.
Ollaan nuorempia, mutta meillä on vähän samanlaista. Joudun tekemään rajanvetoa usein. Sanon, että menen kävelylle enkä halua seuraa. Tai kun katson ohjelmaa, sanon että nyt minä keskityn tähän ja jos olisi ovi, laittaisin sen kiinni.
Meillä tämä toimii. Vastapainona vietetään paljonkin aikaa yhdessä ja suunnitellaan yhteistä tekemistä. Eli ei ole kissa ja hiiri-leikkiä.
Muutos tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Mieheltä katosi kaverit tai oikeastaan hän oli se, joka vetäytyi kotiin. Tästä en valita. Ollaan kyllä asiasta puhuttu. Olen kertonut, että minusta hän kaipaa kavereita. Mies on eri mieltä; minä riitän. Hänelle ei tunnu olevan mitään merkitystä sillä, että minä usein kuormitun hänen puhetulvastaan. Ne asiat kun ovat vielä sellaisia ettei minulla ole niihin sanottavaa. Olen kuin joku terapeutti, joka vaan kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta voit osin syyttää itseäsi parisuhteenne nykyisestä tilasta. Ehkä vaadit suhteenne alussa täyttä sitoutumista sinuun ja perheeseen? Ehkä tavoitteesi oli rakentaa oma koti linnakkeineen ja elää lapsillenne? Jos mies olisi tehnyt muuta rypistit ainakin otsaasi, miten kotona olisi ollut sitä tai tätä tekemistä? Ei se muuta tarvitse, kun ihminen oppii parisuhteessa rajoittamaan toisen elämää. Sitten seuraa viidenkympin villitys, niin kuin nyt ap:lla, että on turvallista touhuta harrastuksissaan ja etsiä itseään, koska perusta ja puitteet ovat sinun mielestäsi kunnossa.Siksi monet myös eroavat sinun iässäsi, koska silloin on suhteen seesteisintä aikaa ja sairauksista ei ole vielä vaivaksi.
Miehesi on eksynyt elämässään ja sinä sekä perheenne olette hänen ankkurinsa. Sen sijaan, että arvostelet häntä kannusta menemään harrastuksiin ja muualle. Puhu asiasta ja huolestasi häntä koskien, mutta älä painot
Hemmetti, että olet tyhmä. Tietenkin ensin perustetaan perhe ja sitoudutaan siihen. Kun lapset kasvavat, tilanne muuttuu sitä mukaa. Ihmisten välit tulevat väljemmäksi, keksitään uutta tekemistä. Etenkin pitempään elävät naiset hoitavat itseään ja terveyttään, psyykkisesti ja fyysisesti. Eivät he jää paikoilleen rapistumaan, jos heillä on vähääkään järkeä päässä!
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole käyttöesine, jonka voi laittaa kaapin perälle odottamaan ja ottaa taas esille kun se sopii omiin itsekkäisiin tarpeisiin.
Vaimo vielä vähemmän, eikä mikään aina valmiina oleva tekoäly.
Teillä on tämän mukaan ihan hyvä suhde. Mitäpä jos ihan vaan sanoisit miehellesi vähän näistä mietteistäsi? Kerrot vaan suoraan että kaipaat vähän omaa aikaa. En usko että tästä tulee sen suurempaa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on tämän mukaan ihan hyvä suhde. Mitäpä jos ihan vaan sanoisit miehellesi vähän näistä mietteistäsi? Kerrot vaan suoraan että kaipaat vähän omaa aikaa. En usko että tästä tulee sen suurempaa ongelmaa.
Heikkenevä, vanheneva ihminen ei välttämättä myönnä tai käsitä.
Vierailija kirjoitti:
#miesvihanäkyväksi
Ei tuossa ollut mitään miesvihaa!! Luuletko että jos ap olisi naisen kanssa suhteessa, ei ärsyttäisi jos kumppani kieltäisi omat harrastukset?
Vierailija kirjoitti:
Saat olla erityisen onnellinen perheeseen omistautuneesta miehestäsi.
Eihän tässä siitä ollut kysymys vaan ap:lla ei saisi olla omaa aikaa.
Alue: Aihe vapaa
Minä, minä, mun. Tämä kertoo ap:sta paljon. Olisikohan kuitenkin ollut teidän?